Koekausi ohitse, tavoitteet pulkassa!

Loppurypistys oli melkoinen, mutta vuoden 2020 koekausi on nyt paketissa! Vuosi on ollut siitä erilainen, että ensimmäistä kertaa ikinä emme ole pummineet koko vuonna yhtään koetta. Toki koemäärä on ollut pieni, mutta kertonee se myös siitä, että Jake on niin kokenut jo ja Kössi luonteeltaan tasaisempi suorittaja. 

Jaken ainoaksi kokeeksi jäi kansallisen pelastuskoirakokeen päivittäminen Hollolassa. Oli ihanaa päästä vielä Jaken kanssa kokeeseen ja koira oli samaa mieltä. Se kyllä hyvin tietää, milloin ollaan "kisoissa" ja nauttii siitä täysin rinnoin. Hallintaosuus olikin melko vauhdikas, mutta korrekti - siitä täydet pisteet. Jäljelle mentiin hyvillä mielin eikä siellä ollut mitään ongelmia. Yksi väliesine kuitenkin matkalle jäi vauhdin huumassa. 

Hakualue oli haastava. Kaksi aiempaa koirakkoa ei sieltä ollut saanut maalimiestä ylös, joten päätin pelata varman päälle. Suljin alueen mahdollisimman paljon reunoja myöten ja varmistin, että koira liikkui joka paikassa. Olimme tehneet reunojen sulun lähes loppuun, yhtään maalimiestä ei ollut löytynyt ja pieni epäilys alkoi herätä. Juuri alueen sisälle vievälle leikkaukselle kääntyessämme Jake kuitenkin irtosi sivurajalle ja nosti ukon. Alueen sisälle käännyttyämme nousi saman tien toinen maalimies kallion alta. Teimme lenkkimme alueen keskiosassa ja se oli hyvin tiukkaa saniaispuskaa. Koitin hidastaa kulkuani, että koira ehtii perata pusikkoa, jossa haju ei varmasti juurikaan liiku. Aivan etsintäalueemme lopussa juuri tuolta saniaisien seasta löytyikin vielä viimeinen maalimies. Kaikki ilmaisut olivat erinomaisia ja hausta irtosi täydet pisteet. Yhteispisteiksi tuli 290/300p, 1-tulos. Olipa meillä lystiä! 

Etsintäsuunnitelma ja toteutunut reitti. Löydöt ns. reitiltä poikkeamissa. 

Kössin kanssa meillä oli ollut pitkään tavoitteena jälkikoe lokakuulla, mutta tottelevaisuuden kanssa on riittänyt työsarkaa. Mitään muuta ei olla oikeastaan tehtykään 1,5 kuukauteen kuin käyty kolmesti viikossa kentällä. Koepäivänä en osannut maastoja edes jännittää. Päivä alkoi jäljellä. Heti kävi ilmi, että koiralla on kokeessa enemmän kierroksia kuin treeneissä ja jana olikin paljon normaalia vauhdikkaampi. Kössi sinkosi takajäljelle, mutta muuta moitetta jäljestämisessä ei ollut. Kaikki kepit tuli ilmaistua nätisti. Myös esineruudussa eka lähetys oli hieman kuutamojuoksua, mutta onneksi nenä aukesi ja esineet tulivat käteen. Maastosta pisteitä 192/200.

Tottiksessa pääsimme ensin suorittamaan ja se oli meille varmasti eduksi. Kössi oli hyvässä vireessä ja teki tosi hienon seuraamisen ja jäävät liikkeet. Noudot ovat olleet meidän kompastuskivi. Nyt tasamaanouto oli kohtuu hyvä. Hyppynoudossa Kössi hyppäsi menohypyn hyvin, mutta kapulan nostettuaan se huomasi lähellä olevan, paikkiksesta lähteneen parinsa, ja ajatukset menivät sekaisin. Paluuhyppy unohtui siinä sitten. Eteenmeno oli hieno, hieman nopeammin voisi mennä toki maahan. Tottiksesta kuitenkin ällistyttävät 95/100 pistettä (alokasluokan linja) ja ai että tuntui hyvältä, kun työ palkittiin. Oli hienoa nähdä, miten varmalla tasolla Kössi pystyi suorittamaan ekassa kokeessaan. Yhteensä pisteitä 287, 1-tulos. Tästä on hyvä jäädä pekoilemaan kevääseen asti. 

Kössin seuraaminen, löytyy linkin takaa, jollei aukea tähän. (https://youtu.be/xROdWhtuhLQ) 

Koronakesän kuulumisia

Vuosi on ollut erilainen kaikin puolin, mutta myös koiraharrastuksen näkökulmasta. Pidimme keväällä kokoontumisrajoitusten aikaan ihan täydellisen treenitauon peko-/pk- touhuista ja tietysti kokeetkin olivat paussilla alkukesän. Tuolloin oli hyvää aikaa treenailla itsekseen tai kahdestaan nomea. Kössi pääsi pian taipparikuntoon ja hyvällä tuurilla saimme koepaikankin kesälle. NOU1 on siis raksittu vuoden tavoitteista suoritetuksi. Aika pitkä matka on kyllä vielä alokasluokkaan ja vaatisi reilusti treeniä. Katsellaan saadaanko aikaiseksi.

Kössi NOU1

Toinen koetavoite täyttyi, kun Kössi suoritti heinäkuussa Kouvolassa pelastuskoirien kansallisen kokeen (PEKO-T). Koe on kokonaisuutena haastava ja Kössi lienee nuorimpia sen läpäisseitä. Mietin pitkään, että onko sen kanssa vielä mitään mieltä mennä ko. koetta edes yrittämään, mutta en toisaalta nähnyt estettäkään, miksei se voisi sitä läpäistä, jollei jotain ylimääräistä haastetta matkan varrelle tulisi.

Hallintaosuuden Kössi suoritti kohtuu varmasti ja ongelmitta. Jäljellelähdössä oli ylimääräistä säätöä valjaiden kanssa, kun pannasta ei saanutkaan ajaa jälkeä ja jälkiliinan lukko ei mahtunut kiinni valjaiden lenkkiin. Virittelimme solmuja kuin partiossa konsanaan, että saatiin koiraan liina kiinni. Kössi selvästi meni hieman hämilleen ylimääräisestä säätämisestä ja eteni ruudussa epävarmasti. Jälkeen törmätessään se kuitenkin heräsi henkiin ja lähti reippaasti sitä ajamaan. Kaikki esineet nousivat matkalta. 

Hakuosuudessa olosuhteet olivat puolellamme ja ilma liikkui hyvin. Suoritus alkoi hyvin. Kössi nosti hyvin pian 1. maalimiehen ja ilmaisi sen komeasti, vaikka kestoa tuli haukulle reilusti. N. puolivälissä aluetta nousi toinen maalimies. Se oli jyrkän nyppylän päällä ja ylös kiivetessäni näin koiran olevan maalimiehellä. Se alkoi ilmaisemaan juuri samalla hetkellä, kun sain siihen näköyhteyden. Koira ei minusta minua nähnyt. Silti aloin epäilemään, että olisiko sillä hieman kestänyt ilmaisun aloitus. Olimme tehneet treeneissä vain kerran palkattoman molarin ja silloinkin seuraavalla haukun aloitus kesti. Kolmas maalimies nousi, kun 3/4 alueesta oli tarkastettu. Nyt kävikin huono tuuri. Huomasin koiran olevan hajulla ja siinä sen tarkentaessa tajusin seisovani 2m päässä maalihenkilöstä. Lisäksi vieressä seisoi toki tuomari, ratamestari, edelliset maalimiehet jne. Jos jo edellisellä maalimiehellä oli hitautta ilmaisun aloituksessa, niin nyt tilanne olikin sitten kohtuuttoman haastava. Kävelin itse ison kiven taakse, jonka juuressa maalihenkilö oli, etten painostaisi koiraa. Tuomarikin tuli sinne perässäni. Ratahenkilöt jäivät koiran puolelle. Sekunnit tuntuivat ikuisuudelta, mutta onneksi Kössi lopulta alkoi ilmaisemaan. Paljon on kuitenkin vielä treeniä edessä ennenkuin tarvitsee haaveilla pk-hakukokeista. Tärkeintä silti, että tämä koe meni läpi eikä koiralle tullut isompia epäonnistumisia koetilanteessa.

Jaken koetavoitteet menivät täysin plörinäksi, kun vepekausi peruttiin koronan takia, samoin kuin PKSM-kisat. PEKO-T - koepaikkaa yritämme saada Jakenkin kanssa, mutta hieman vaikeaa se nyt tuntuu olevan. Jakella on nyt ikää 9v 3kk ja sen vauhti ei ole vielä hidastunut yhtään. Fysiikka on edelleen ihan entisellään ja mieli kirkas. Se on ihan uskomattoman hieno kyllä pelastuskoirana, en voisi enempää toivoa. Olisi hienoa, kun ajan voisi pysäyttää. ❤

Viilentäytymässä kesken helteisen etsinnän

Kohti uutta harrastuskautta

On taas aika miettiä uusia tavoitteita ja treenisuunnitelmia. Viimeinen vuosi on harrastamisessa ollut semmoista hitaasti kiirehtimistä. Kössi oppii koko ajan uutta, mutta on samanlainen kuin Jake nuorena, eli kypsyy hitaasti ja pääkopan kehittyminen vaan ottaa aikansa. Siihen on turha koittaa takoa määräänsä enemmän uutta asiaa liian kiihkeällä tahdilla. Jaken kanssa taas mennään myös siinä mielessä hitaasti, että enää meillä ei ole hirveästi oppimistavoitteita vaan pyritään pitämään osaaminen tällä tasolla, mitä se on.

Kössin koetavoitteita ja treenattavia asioita:

• PEKO-T
• Paikkamakuu (häiriöt) ja erkaantumisliike vaativat treeniä. Jäljennostoon tarvitaan jotain järkeä tai levypainoja liinan perään.
• JK1
• Maasto ok. Tottiksessa estenoudot ja eteenmeno vaiheessa. Paikkikseen pituutta.
• HK1
• Hakutreenejä vieraassa maastossa tarvittaisiin. Pistotyöstentelyyn lisää toistoja. Hallintaanotot, ja etenkin hallinnassa pysyminen. 😆
• NOU1
• Vesityötä täytyisi kokeilla lokilla vieraassa rannassa, haku ok, jänesjussi täytyisi saada treeniin. Taipumuskoekurssin jättipupu oli vaikea viime vuonna.
• TOKO ALO
• Jos kokeenomaisen "harjoituksen" tarvetta, niin voisi tokokokeessa käydä. Tosin sitä ennen täytyisi tokon hyppyestettä päästä jonnekin harjoittelemaan.

Nuoresta iästään huolimatta Kössi on peko-hommissa kypsempi työskentelijä kuin mitä Jake oli 4-vuotiaana. Toki monessa muussa asiassa onkin sitten ihan kakara. 👶

Tottiksessa ollaan tahkottu ihan älyttömästi leikkimistä ja viettiä. Kössi on perusolemukseltaan matalavireinen ja varmasti tulee helposti laskemaan siihen, joten pyrin treenaamaan 100-prosenttisesti korkeassa vireessä. Vaikka sitten kuinka pahasti teknisen osaamisen varjolla. Mielentila on tärkeämpi tässä kohtaa.

Jaken koetavoitteita ja treenattavia asioita:

• VEPE VOI1
• Kovimmat tulostavoitteet meillä on vepessä. Eteneminen on ollut hidasta ja laji Jakelle vaikea, mutta tavoitteemme on tänä vuonna saada voittajaluokan liikkeet toimimaan ja valioitua.  
• PEKO-T
• Koe täytyisi päivittää jossain kohtaa. Muistutella täytyy hallintaa ja haun ilmaisuja (maalimiehellä pysyminen ja hallintaanotto)
• PKSM 2020?
• Koira on fyysisesti hyvässä kunnossa ja tulokset olisivat voimassa. Täytyy treenailla hieman kisoja silmälläpitäen ja katsella lähempänä, mitä asian kanssa tekee. Mitään riskejä en aio ottaa, ikää Jakelle tulee mittariin 9 vuotta hieman ennen kisoja, joten kunnon täytyy olla iskussa.

Tärkeintä on pysyä hyvässä työkunnossa

Tottista 3/2020

Yhteenveto kesäkaudesta 2019

Taas yksi kesäkausi on vierähtänyt koiraharrastuksen parissa. Aikaa ei oikein riitä, että veisi molempia ihan täydellisyyttä hipoen eteenpäin, mutta puuhasteltu on se, mitä ollaan ehditty ja kehityttykin monessa asiassa.

Jaken kanssa ovat maastotreenit jääneet kovin vähälle. Käytiin vielä viimeiset PKSM-kisat kokemassa ja nyt Jake saa jäädä eläkkeelle PK-kokeista. Sillä on ollut hieno koeura eikä meillä ole enää mitään tavoitteita sillä saralla. SM-kisoista jäi monella tapaa aika valju fiilis eikä koira ollut ihan huippuiskussaan. Tottiksessa se oli kaukana parhaastaan. Teki jopa elämänsä ensimmäistä kertaa liikevirheen maahanmenoliikkeessä, mikä kuvastaa sitä, ettei tekeminen ollut normaalia. Pisteitä saatiin muistaakseni 89,5, millä kyllä melko vaivatta jatkoon päästiin.

kuva: Sporttirakki

Esine-etsintä oli vielä samana iltana. Jake kattoi ruudun minusta hyvin, mutta yksi esine siltä jäi toiseen takakulmaan. Jäljelle päästiin seuraavana päivänä iltapäiväryhmässä. Jana oli melko haastava ja peitteinen. Jake lähti etenemään hyvin, mutta alkoi oikaisemaan jälkeä kohti vinosti pusikon läpi. Jouduin estämään sen ja vaatimaan etenemistä janaa pitkin. Jäljelle tultuaan Jake valitsi takajäljen - varmaankin, koska olin sen jo kerran oikeasta suunnasta joutunut pois vetämään. Kun pääsimme oikeaan suuntaan, jäljestäminen itsessään oli hyvin energistä ja keskittynyttä. Keppejä alkoi nousemaan mukavasti. Kun kaikki välikepit olivat tallessa, niin ajattelin, että vikakin nousee 100-varmasti. Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa... Jäljestimme vikaa suoraa kohti tietä, kun juuri ennen tietä Jake sai ilmavainun tiellä odottaneesta keppien vastaanottajasta. Se sinkosi täyttä häkää keppien vastaanottajalle kuin maalihenkilölle konsanaan. Huusin sen pois, mutta taisi se vielä uudelleenkin sinnikkäästi "ukolle" mennä. Tajusin, että kusessa ollaan, vika keppi puuttuu ja nyt tulee melkoinen ajanhukka säätäessä. Oletin, että jälki olisi tehnyt vielä kulman ennen tielle tuloa ja lähdin etsimään sitä. Kulmaa ei löytynyt. Aika valui loppuun. Olin niiiiin kiukkuinen. Lopulta selvisi, että ei siinä mitään kulmaa enää ollut vaan keppi oli ollut juuri siinä kohtaa, josta koira lähti maalimiehelle -  ihan siinä metriä ennen tietä. Eli kirjaimellisesti jäljestimme metrin liian vähän ja 1-tulos vaihtui sen takia 0-tulokseen. Pettymystä onneksi lievittää se, että koira teki juuri niin, kun sille on opetettukin. Itse en tuota aikapaineessa vaan kyennyt ratkaisemaan tarpeeksi nopeasti ja järjen kanssa.

Vika eteenmeno, suosikkiliike 💓 kuva: Lili Scarpellini

Kesälajina meillä on Jaken kanssa ollut aina niin ihana vesipelastus! Jeesus, miten vaikeaa se voi olla. 😂 Jakella menee homma ihan tunteisiin ja välillä tuntuu, että kilpikonnakin oppisi tehtävät nopeammin. Mutta hitaasti edetään kohti tavoitteita. Saatiin sentään heinäkuussa kaksi AVO1-tulosta ja päästiin harjoittelemaan voittajaluokan liikkeitä. Voittajan liikkuvan veneen haku on meillä vielä ihan koulutusvaiheessa, mutta muut liikkeet sujuvat jo jollain epävarmalla tasolla. Käytiin syksyllä kahdessa kokeessakin uutta luokkaa testaamassa. Ensimmäisessä onnistuin itse pilaamaan nollille kaksi ekaa liikettä. Se muuten vaatii ihan taitoa sekin! 😀 Keskeytin kokeen. Toisessa kokeessa koiraa painoi edellissä kokeessa munaamani liikkuvien veneiden liike eikä se sitä kyennyt suorittamaan. Muut liikkeet sen sijaan sujuivat hienosti ja saatiin 73p, VOI3-tulos! Olin tuloksesta hyvin onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa ensi kesänä!

Kun ollaan Jaakoppi-tiloissa, niin veneestä hyppääminenkin normaalisti on mahdottomuus!

Kössi on kasvanut ja kehittynyt kovasti kesän aikana. Se on edelleen kovin laiska ja tuhma poika, mutta saa olemuksellaan kaikilta kaiken anteeksi. 💗 Koska Kössi tosiaan on laiskimus eikä se palkkaannu juuri lainkaan ruoalla, olen pitänyt sen treenit jäljen ja haun osalta aika lyhyinä. Haluan, että sillä pysyy hyvä motivaatio. Pidempiä treenejä ehtii kyllä myöhemmin tekemään. Aiemmista koirista poiketen olen tehnyt Kössin kanssa jonkin verran partiointia jo tässä vaiheessa, samoin pidempiä jäljennostoja. Uskoisin Kössin olevan jäljen ja haun suhteen koevalmis loppukesästä 2020, jos vaan tottis saadaan kuntoon siihen mennessä.

Pätkä partiointia ja jäljennosto

Tottiksen suhteen ollaan myös edetty maltilla. Ollaan tehty tosi paljon pelkkää leikkimistä ja viretilaharjoitusta. Kössi onneksi lelulla palkkaantuu hyvin. Kovin montaa asiaa kerrallaan ei tunnu pienen noutajan päähän mahtuvan, joten senkin takia tehdään asioita paljon osissa. Koetilanteessa toimimista kävimme harjoittelemassa tokokokeessa. Tokon alo-luokan lyhyet ja intensiiviset suoritukset onnistuivat hyvin ja keskittyminen riitti läpi kokeen. Pitkän harkinnan jälkeen päätin mennä kauden päätteeksi vielä BH-kokeeseen. En kyllä epäillyt, etteikö Kössi sitä läpäisisi, mutta sitä hieman epäilin, että pystyykö lapsikoira keskittymään tekemiseensä satasella koko suorituksen läpi. Lopulta sain olla ihan ylpeä ja tyytyväinen sen suorituksesta. Keskeneräisyys näkyi monessa kohtaa, mutta toisaalta tekeminen oli iloista ja energistä. Seuraaminen sujui erinomaisesti ihan pk-koe skaalallakin. Luoksetulossa Kössi tarvitsi toisen käskyn lähteäkseen liikkeelle. Paikkamakuussa oli kuulemma haisteltu kovin ja oltu omissa maailmoissa. Tajusin juuri ennen koetta, että Kössi ei ole ikinä ollut ns. paalulla paikkamakuussa muiden koirien hajuissa ja nyt oltiin vielä vikassa parissa. Treenilistalle siis sekin.

BH-Köpe

Näytelmässä käytiin JUN-H saamassa

Rodunomaisia juttuja ei olla montaa kertaa treenattu, mutta olkoot myös taipparit ensi vuoden tavoitteena.

Pikakelaus kesästä

Bloggaaminen alkaa olla so last season. Tuli kuitenkin tunne, että nyt voisi olla hyvä aika kerrata kulunutta alkukesää ja rakennella itselle tavoitteita loppuvuodelle.

Jaken kanssa tuntuu, että ollaan tehty paljon, muttei oikeastaan niitä kaikista olennaisimpia asioita. Olemme tehneet paljon pieniä, helppoja jälkiharjoituksia ja kokeita ajatellen varmaan oltaisiin hyvässä iskussa. Merkillisesti kisamotivaatio on PK-kokeiden osalta vaan täysin poissa. Ehkä ollaan jo saavutettu kaikki meille tärkeä. Vielä seuraaviin SM-kisoihin varmaan mennään, koska tulokset ovat voimassa, mutta luulen kisauran päättyvän siihen. PEKO-T - koe suoritettiin viime viikonloppuna, joten senkään suhteen ei ole hetkeen velvoitteita.

Jake vesistöetsintäharjoituksessa

Jaken tavoitteena olisi saada loppuvuodelle pari etsintäharjoitusta ja treeneissä vanhempia jälkiä. Ollaan aika epävarmalla pohjalla tällä hetkellä, kun on niin kovin pitkä aika pidemmästä löytöön päättyneestä partioinnista. Jaken fyysinen kunto on onneksi erinomainen. Toivottavasti koira pysyykin terveenä.

Vepe on pysynyt meidän hömpöttelylajina

Jake pelastuskoirakokeen jälkeen. Hallinta meni odotusten mukaisesti, jäljellä (a-taso) oli vaikeuksia (toinen osallistuja oli harhaillut jälkemme päällä) ja haku (b-taso) meni erinomaisesti. 

Kössin kanssa ollaan laiskoteltu, vaikka nuori koira tietenkin tarvitsisi rutkasti treeniä. Se vaan on niin mamman mussu, että ollaan tyytyväisiä ihan näinkin. Tottista ollaan työstetty ehkä eniten. Mielentilan ja tekniikkaharjoitusten tasapainottelu on jatkuvaa. Hakutreeneihin ollaan päästy mukavasti. Kössillä on hyvä työskentelyinto henkilöhaussa, se tekee syviä pistoja ja ilmaisee hyvin. Umpipiilot ovat harjoittelun alla ja valmiita maalimiehiä on otettu vasta muutamia. Jäljellä Kössi on rauhallinen ja keskittyy hyvin. Teinkin sille testiksi ekaa kertaa 200 metrin partioinnin, jossa oli lopussa jäljennosto. Kössin työskentelyetäisyys on tässä vaiveessa luontaisesti hyvä ja se seuraa minun liikettäni. Jälkeen törmätessään koira pysähtyi, tarkisti jäljen suunnan paikoillaan pysyen ja lähti ajamaan. Jälkitreeneissä on hieman tylsää, kun Kössi ei lainkaan syö jäljeltä. Laitan silti ruokaa välillä vahvisteeksi.

Aina niin vilpittömän iloinen Tuhmis

Laiska poika

Kössin loppukesän tavoitteena tottiksessa on hyvä mielentila ja kauniimpi askellus. Vielä nuo kaksi asiaa eivät oikein mahdu samaan kontekstiin - vireen noustessa alkaa etujalkojen tasapomppu. BH-koe voisi olla ajankohtainen loppusyksystä. Jäljellä pitäisi muistaa palata välillä perusjäljelle nurmelle, tehdä alustanvaihtoja ja miksei harhojakin.

Treeniä se on näytelmätreenikin! 😄

Jäljen aloittelua

Miten huippua onkaan ollut päästä tekemään jälkeä pitkästä aikaa! Eikä kestä enää kauaa, kun pääsee jäljestämään sulaan metsään. Toistaiseksi ollaan oltu vielä enemmän tai vähemmän lumisella alustalla.

Jake on tehnyt kolme erilaista jälkeä. Eka jälki oli simppeli ruokajälki parkkialueelle, jonka alustana oli hyvin ohuen lumikerroksen peittämä hiekkakenttä. Tein jäljen itse ja ajoin sen tuoreena. Haasteena treenissä oli, että tein jäljen treeniporukkamme juuri ajettujen jälkien päälle. Niille oli jäänyt paljon ruokaa ja olin itse kävellyt kaikki jäljet läpi niitä ajettaessa. Hyvin koira tunnistaa jäljen aikaleiman. Jake ei kertaakaan meinannutkaan hairahtua omalta jäljeltä - helppo perussuoritus.

Hommia käytiin painamassa myös Vapepa-harjoituksessa, jossa saaliina oli harvinaisen varmasti typötyhjä alue. 

Hälytreenissä saimme sokkojäljen haastavaan taajamamaastoon ja olin tosi iloinen, kun selvisimme siitä. Jälki lähti ilmoitetusta paikasta esineeltä. Näimme esineen taajaan liikutussa puistossa. Maassa oli ohut lumikerros ja jälkiä näkyi paljon. Päätin zoomailla, että mikä jäljistä menee esineellemme ja lukittaa koiralle sen. Pistän Jaken siis jäljen alkuun maahan, palkkaan jäljen päälle ja tavallaan pistän sen lukitsemaan sen omaksi jäljeksi. Nyt koira sai heti hyvän vahvisteen, kun tiesimme tuon esineen olevan jäljen alussa eikä koira sitä vielä ollut bongannut. Jake ilahtuikin, kun heti 10 metrin jäljestämisen jälkeen löysi tuon esineen. Jälki jatkui läpi puiston, jossa meni koiranulkoiluttajia ristiin rastiin. Tämä hanskattiin hyvin. Kun saavuimme autotielle ja päädyimme jalkakäytävälle, aloin epäilemään, että nyt on liikaa haastetta. Emme ole kuitenkaan mitään id-jälkeä tehneet. Jake lähti ensin jalkakäytävää vasemmalle, mutta tuli pian siihen lopputulokseen, että suunta on väärä. Se lähti hakemaan jälkeä uudelleen oikealta, törmäsi siihen ja lähti etenemään määrätietoisesti kulkuväylää myöten. Päästiin liinasta irti, koska halusin antaa koiralle työrauhan enkä toisaalta ollut aivan uskoa, että se tästä suoriutuu. Jake tosin ei epäillyt kykyjään vaan jäljesti yleisövessalle ja sen takaa metsiköstä löytyikin esine. Samalla näin lumiläiskässä tutun kengänjäljen. Turhaan epäilin koiran osaamista. Loppu olikin helppoa, kun pääsimme hieman suojaisempaan maastoon. Rannasta jäljen päästä löytyi maalimies. Jäi tosi hyvä fiilis treenistä. On se aina eri onnistua sokkoharjoituksessa kuin itse laaditussa tehtävässä.

Jälki, esineet ja maalihenkilö

Jäljen lukittamista treenattiin myös viikkotreeneissä puistossa. Pistin kolme henkilöä kävelemään ikäänkuin toistensa kanssa risteillen. Jäljet lähtivät metrin välein toisistaan ja "oma" jälkemme oli alussa keskimmäinen. Omalla jäljellä oli ruokaa siellä täällä. Taas alkuun pistin Jaken maaten jäljen päälle, laitoin jäljelle ruokaa ja annoin sen haistaa omaa jälkeä. Lukitsin koiran jälkeen lyhyellä liinalla ajaen. Kyllä se nopeasti oman jälkensä jo osaa ottaa, kun saa tämän rutiinin tehdä alkuun. Vieressä kulkevat väärät jäljet ristesivät meidän jälkemme kanssa ensimmäisen kerran jo heti 10 metrin kohdalla. Jake reagoi risteyskohdissa hypäten väärälle jäljelle, mutta korjasi 1-2 metrin päästä takaisin omalle. Ongelmia tuli ainoastaan kävelytien ylityksessä. Oma jälki kulki siinä hetken kävelytietä myöten ja Jake meinasi tässä yhteydessä vaihtaa, kun hukkasi omansa hetkeksi. Vähän lähti siinä mopo keulimaan enkä hoksannut rauhoittaa tilannetta ajoissa. Taas varmasti opittiin jotain. Tämän jälkeen loppu sujui taas hyvin.

Hyvin suuntaa-antava havainnollistus. Punainen on siis jälki, jota ajettiin.

Kössin kanssa ollaan pääasiassa pitäydytty ilmavainuhommissa. Se hakee hienosti, mutta ilmaisun aloittamisen kanssa on nyt ollut ongelmia. Maalimiehellä tapahtuu kaikenlaista säätämistä, pussailua, päälle kiipeämistä jne. Kraah. Jotain täytynee tehdä. Viimeisimmässä treenissä Kössi osoitti myös jälkiosaamistaan. Tarkoitus oli tehdä ilmavainupartiointi, mutta jo runsaasti tallatulla alueella Kössi nostikin jäljen. Se lähti niin vakuuttuneesti sitä seuraamaan, että annoin sen mennä, vaikken tiennyt oliko tämä edes maalimiehen jälki vai vanhoja jälkiämme. Emme ole vielä lainkaan treenanneet partioinnista jäljennostoja, joten halusin antaa Kössille mahdollisuuden päästä päämäärään myös tällä tavalla. Se jäljesti vapaana 100 metriä, kunnes kulmassa hukkasi jäljen. Se palasi hukkakohtaan omatoimisesti, korjasi ja jäljesti maalimiehelle asti. Mainio suoritus! Mainious loppui tosin taas maalimiehen kohtaamiseen. Kössi ilahtui löytäessään ekaa kertaa ihmisen jäljen päästä. Se hyppäsi suoraan syliin ja meni edestakaisin. Maalimies kopsutti purkkia, niin Kössi alkoi haukkua maalimiehen sylissä istuen...Vieläpä silleen tyylikkäästi persaus maalimieheen päin. Toinen maalimies löydettiin ilmavainulla, mutta naamataululle siinäkin mentiin ennen haukkua.

Omasta mielestään hirweeeeen taitava ja viksu.

Ollaan koitettu harjoitella myös rodunomaisia hommia Kössin kanssa. Välillä sujuu timanttisen hienosti, välillä vähän murkkutyyliin jumpitellen. 

Kehitystä

Koirat alkavat hiljalleen mukautumaan pienentyneeseen laumaan. Vaikka Hessu oli jo vanha, niin se oli silti lauman auktoriteetti. Jake näyttäisi nyt sujuvasti ottaneen päällikön paikan. Asiat luoviintuvat, elämä jatkuu.

💔

Treeneissä Jake on jatkanut rakennusetsintälinjalla. Se on kovasti kehittynyt sillä saralla ja nykyään sen kanssa on helppo mennään hommiin paikkaan kuin paikkaan. Käytiin viime viikkoina kahdessa meille uudessa rakennuksessa. Molemmat olivat aika pieniä tiloja, joiden tutkimiseen ei mennyt kauaa. Hallimaiseen rakennukseen tehtiin sokkoharjoitus. Ensimmäinen maalihenkilö oli juoniteltu sisääntulon yhteyteen rappukäytävään. Jake ei mennyt lankaan, vaikka tehtiin siirtymää kytkettynä. Se merkkasi hajun, sain luvan päästää koiran irti ja maalimies paikantui portaiden alta. Hallista löytyi henkilöt labyrinttimäisen reitin päästä kollien välistä ja bajamajasta.

Haluisin jo hommiin tuonne... 

Toinen rakennus oli monimutkaisempi. Se sisälsi työkonehallin, varastotiloja, pukuhuoneita ja toimistoja. Tarkoitukseni oli ottaa nyt yhden maalimiehen helppo treeni. Tutkittiin ensin tyhjiä tiloja. Onnettomuus meinasi käydä, kun laskeuduimme yläkerrasta kierreritiläportaita alas ja Jaken takajalan varpaat jäivät kiinni ritilöiden väliin. Onneksi Jake laskeutui portaita rauhallisesti ja varovasti. Se tajusi varpaiden juuttuessa pysähtyä eikä pelästynyt aiheuttaen varmaa vammautumista. Olin Jaken takana ja sain vapautettua varpaat. Huh... Jaken maalimies oli alakerrassa pukuhuoneen suihkunurkkauksessa. Sovittiin, että koiran saa suorapalkata, jos se tunkeutuu romukasan yli suihkuverho taakse, mutta ulkopuolelle se jäi ilmaisemaan niin kuin arvelinkin.

Kössi on treenannut paljon. En nyt ala tarkemmin erittelemään, kun toistoja on ollut paljon etenkin henkilöetsinnästä. Ollaan pidetty treenit pääasiassa helppoina ja kivoina. Välillä on ollut joitain yksittäisiä haastavampia piiloja. Kun nyt tuli lähdettyä tekemään hakutyötä ilmaisu edellä, niin täytyy rakentaa piilot hieman erilailla, helpomman kautta. Ilmaisu on ollut ihan hyvällä mallilla näillä helpoilla piiloilla. Minusta Kössillä on jonkinlainen herkkyyskausi nyt, niin en tahdo mitään liian vaikeaa alkaa tässä kohtaa tekemäänkään.

Eilen tehtiin pitkästä aikaa jälki lumelle! Jestas, että meni kivasti! Pistin jäljelle uutena asiana kaksi keppiä, loppuun ruokapurkin. Matkalle jätin juustokimpaleita n. 10 askeleen välein. Siirtyessämme jäljen alkua kohti Kössi yllättäen bongasi metsään tarpeettomana heittämäni jälkikepin! Se sai tiellä käryn ja etsi kepin. Palkkasin tietty superisti. En ole sille vielä lainkaan opettanut keppejä. Jäljelle Kössi lähti varmasti. Se jäljesti keskittyneesti eikä antanut jäljelle jätettyjen juustojen lainkaan häiritä itseään... 🙈 Ekalle kepille Kössi pysähtyi, avustin sen maahan ja palkkasin kepin päälle. Koitettiin vähän leikkiäkin kepillä, mutta Kössi lähinnä halusi jyrsiä sen muruiksi. Kepiltä lähtö sujui hyvin. Kaikki kulmat menivät kuin oppikirjassa. Loppua kohden tuli muutama rakoilu keskittymisessä, mutta toinenkin keppi tuli kuitenkin ilmaistua pysähtymällä. Jäljen lopussa maltettiin jo syödä kissanlimat purkista.

Hirmu hyvä nenä. Hirmu tuhma.

Tottis sujuu vaihtelevasti. Kössistä voi sanoa, että kyllä se kotona (ja lenkillä) osaa. Ihan todella hienostikin. Hallissa jotenkin molemmat alamme yrittää enemmän, rentous häviää ja pakka hajoaa. Kössi jää siellä käteeni ja palkkaan kiinni, vaikka näin ei käy muualla. Mentiin nyt vika treeni enemmän laumapalkkaa käyttäen ja meni paremmin kuin ikinä! Yksi kiusallinen juttu on Kössin seuraamistyyli, tai pikemminkin askellustapa. Se nimittäin näyttää todella kummalliselta. 😀 Etutassut ovat kuin sidotut toisiinsa, se ei askella vaan menee tasajalkahypyin eteenpäin. Ei kuitenkaan pahemmin vielä hypi ylöspäin. Ihan itse se on tuon tavan valinnut, eikä vaihda askellukselle edes kovassa vauhdissa. Kuulen jo korvissani tuomarin kommentin, että tulisi askeltaa luonnollisemmin, mutta mikäs teet...

Ystävä on poissa.

Hessu

FI VPVA HK3 JK1 EK1 BH TK1 TK2 Häämörin Satuhahmo

11.7.2007-19.2.2019

Olit niin hieno ystävä. Onneksi ehdimme nähdä ja kokea paljon yhdessä. Tutustutit minut hienoihin harrastuksiin ja ihmisiin. Osasit aina yllättää minut tempauksillasi. Niissä riittää muisteltavaa loppuiäksi.

Kiitos Hessu.

Hessu alkoi äkillisesti oksentelemaan eikä ruoka pysynyt sisällä lainkaan. Röntgenkuvassa vatsalaukussa näkyi poikkeavuus, joka tähystyksessä paljastui laajaksi kasvainmuutokseksi.

Lisää lumen välttelyä

Lumi todella haastaa mielikuvitusta treenien suunnittelussa. Käytiin vielä kerran partioimassa tutulla varikkoalueella, mutta nyt sielläkin alkaa liikkuminen olemaan rajoitettua lumenpaljouden vuoksi. Treenaamaan pääsi taas Kössi. Tavoitteena oli jälleen (kolmas yritys) saada ilmaisu osittain piilossa olevasta maalimiehestä. Edelliset kerrat ovat karahtaneet, kun piilo onkin ollut auki tai koira päässyt kiertämään sisään. Nyt pistettiin maalimies samaan koppiin kuin aiemmin, mutta vielä varmistettiin, että ovi on vain raollaan. Yksi maalimies laitettiin alueen alussa olevan kontin sisällä ja viimeinen maalimies ns. helpoksi palauttavaksi lumikasan taakse. Kössi pääsi nopeasti ensimmäisen maalimiehen jäljille. Se ei ole ikinä käynyt pimeässä kontissa, joten ukko laitettiin hyvin lähelle oviaukkoa. Maalimies paikantui nopeasti, mutta ilmeisesti outo paikka aiheutti sen, että Kössi olisi halunnut vohkia palkkapurkin maalimiehen jalan alta. Ukko ei sitä kuitenkaan antanut vaan auttoi hieman ilmaisun aloittamisessa ja tästä saatiin ihan hyvä haukku kontin sisällä. Seuraavaksi oli vuorossa paljon odotettu koppipiilo. Sen täytyy olla jotenkin manattu - ei saatu taaskaan ilmaisua tästä! Piilo osoittautui tällä kertaa hieman haastavaksi tarkennettavaksi ja Kössi joutui tekemään tovin töitä löytääkseen raollaan olevan oviaukon. Se työskenteli tosi hienosti ja sinnikkäästi. Maalimies ajatteli, että palkkaa koiran suoraan, kun se teki niin hyvän työn tarkentamisessa, joten Kössi sai elämänsä ensimmäisen suorapalkan ja jäi taas puoliumpparin ilmaisu tekemättä. Vikana oli helppo löytö. Näin Kössi sujahtavan maalimiestä kohti lumikasaan ja ihmettelin, kun ilmaisua ei kuulu. Lopulta menin kurkistamaan ja koira saikin jo palkkaa. Se oli edellisen piilon suorapalkka mielessä pyrkinyt suoraan purkille ja palkattu siitä. Kääks, otettiin sitten vielä pako, jossa vaadittiin haukku. Nyt pidetään muutaman viikon treenitauko nenähommista ja sitten palautellaan hallitusti asiallista ilmaisua.

Jake pääsi taajamaetsintähommiin hälytreenissä. Meillä oli monipuolinen työskentelyalue. Se sisälsi kaupunkipuiston, taajamametsikköä, reittipartiointia kävelyteillä ja isomman metsäalueen. Jaken kanssa on tosi kivaa ja helppoa työskennellä taajamissa, koska se on aktiivisuudestaan huolimatta rauhallinen liikkeissään. Sitä ei myöskään häiritse ohikulkevat ihmiset tai koirat. Jake työsti keskusta-alueen puiston suurelta osin vapaana. Reaktioita tuli ainoastaan esityslavan ympäristöstä ja puistossa virranneesta joesta. Koira veti veteen useammankin kerran, muttei selvinnyt, että mikä siellä haisi. Puiston reunalta Jake löysi pensaan juurelta frisbeen, joka oli peräisin "kadonneelta henkilöltä". Jatkoimme työskentelyä koulun vieressä olevaan taajamametsään. Se oli todella jyrkässä rinteessä. Tuuli kävi mukavasti vasten, joten pyrin lähettämään koiraa pistoille mäen päälle. Jake sai niin hajua koko alueelta eikä meidän itse tarvinnut rämpiä niin kamalasti. Heti alkumatkasta Jake alkoi reagoida alueelle eteenpäin. Edettiin silti järjestelmällisesti. Reaktio voimistui pitkin matkaa ja lopulta alueelta löytyi paita. Metsäkaistaleen jälkeen tehtiin reittipartiointia, mutta siitä ei jäänyt mitään käteen. Lopulta tutkittavana oli vielä isompi metsäalue. Taas laiskoina päätettiin ensin sulkea alue polkuja myöten. Ensimmäiseltä sivustalta ei saatu reaktioita. Polkuja meni paljon. Toinen sivusta rajautui junarataan. Sovittiin, että kartturit tarkkailevat mahdollisia jälkiä, ettei meidän tarvitse mennä lähemmäs junarataa, vaikka siinä aita olikin välissä. Muutaman sadan metrin jälkeen koira aktivoitui ja lähti juoksemaan lujaa polkua eteenpäin. Huomasimme metsään menevät jäljet. Jake sinkosi metsän puolelle ja alkoi hyvin pian ilmaisemaan. Saatiin vielä harjoitella hypotermisen potilaan ensiapua. Tämä oli kokonaisuudessaan oikein hyvä perusharjoite, jolle saatiin kestoakin tunnin verran.

Seuraillaan, kun harjoituksen uhri saa ensiapua.

Osa etsintäalueesta

Viikkotreeneissä teimme rakennusetsintää. Paikka oli taas ennalta tuttu. Yksi uusi maanaluspiilo oli nyt kuitenkin käytössä ja halusin sen tietenkin heti Jakelle käyttöön. Paria muuta piiloa en tiennyt ennalta. Alkuun tarkastettavana oli varastorakennus, joka osoittautui tyhjäksi. Siirtyessämme toiseen siipeen Jake alkoi reagoimaan melkein heti käytävän alkupäässä. Maalimies löytyi nopsaan pienten portaiden yläpäästä ikkunalaudalta. Seuraavaksi menimme luolastoon. Siellä Jake merkkasi hyvin selvästi maa-aineksen pinnalla olevan rikkonaisen putken. Se tunki kuononsa putkessa olleeseen reikään ja arvasin, että putki tulee jonkin matkan päässä, eri tiloissa, olevan lattiapiilon luota. Mentiin lopulta tilaan, jossa tiesin maalihenkilön olevan lautaritelikön alla. Jake alkoi heti tilaan päästyään reagoimaan maahan. Se nuuskutti luolaston maa-ainesta todella tarkasti, muttei heti osunut lautaritelikön kohtaan. Lopulta kuono osui lautojen rakoon. Jake pääsi tarkennuksessa maaliin, istui napakasti ja päästi epämääräisen mölähdyksen katsoen minua silmiin. Ei jääty kummempaa odottelemaan ilmaisua vaan pyysin maalimiestä palkkaamaan. Viimeinen löytö oli helppo komerotyyppi. Jake suoriutui treenistä minusta aika helposti, joten seuraavaksi voitaisiin hieman kiristää ruuvia.

Kössi jäi pienelle tauolle hajuhommista, joten ollaan keskitytty taas vaihteeksi tottikseen. Vaikka minun on ollut vaikeaa sopeutua Kössin tyyliin, niin on silti tosi koukuttavaa keksiä ratkaisuja, millä pääsisimme päämäärään, optimaaliseen mielentilaan. Huomasin jo kotipihatreenissä, että kateus on tottiksessakin Kössille tosi nostattava tekijä. Sitä pännii hulluna, jos joku muu saa sen haluaman palkan. Kokeiltiin samankaltaista nyt hallilla. Kössi pääsi kentälle häkkiin katsomaan, kun toinen koira treenasi ja minä oli kentällä mukana toisen koirakon treenissä. Häkistä kuului odotellessa jonkinverran v-sanoja ja koira oli hommiin päästessään ihan erilainen kuin koskaan aiemmin! Kössi jopa keitti sen verran, että alkoi haukkumaan seuratessaan. Kiihtymisestä huolimatta Kössi ei lainkaan pyri edistämään. Päinvastoin sen paikka tuntuu olevan hieman takana ja koitan nyt korjata sitä. Olen ajatellut, että se korjaantunee, kun viettitaso nousee, mutta todella sinnikkäästi Kössi kyllä paikastaan pitää huolen. Kaiken kaikkiaan tuntuma on 100-prosenttisen erilainen kuin Jaken kanssa. Kössi jopa askeltaa todella erilailla. Noh, täytyy ottaa videota jatkossa.

Lumen väistelyä

Talvi alkaa taas lumen ja pakkasen muodossa rajoittamaan treenaamista. Ärsyttävää. Ollaan oltu pakotettuja treenaamaan varikoilla, sisätiloissa ja kytkettynä julkisilla paikoilla. Hommat vähän niinku sujuu hyvin tai huonosti tällä hetkellä.

Hyvin toimivassa osastossa ovat Kössin nenähommat. En kyllä ihan äsken ole tavannut noin hyvin nenäänsä käyttävää ja aikuismaisesti työskentelevää lapsikoiraa! Sille voi tehdä ihan samanlaisia treenejä kuin aikuisille koirille, ainoastaan umpipiiloja ei olla vielä tehty. Oltiin myös ensimmäistä kertaa tekemässä rakennusetsintää. Ensimmäisen maalimiehen halusin pieneen suihkutilaan, jonne piti koiran "tunkeutua" oviaukossa olleen sohvan ylitse kiiveten. Kahden muun maalimiehen sijaintia en tiennyt. Kössi lähti työskentelemään sisällä luontevasti. Vähän se tutkaili silmät pyöreänä ihastellen varastohallissa työkoneita, mutta ainahan pikkupoikia koneet kiinnostaa. 😂 Hajun maalimiehestä saatuaan se paineli määrätietoisesti pukuhuoneeseen, hyppäsi sohvalle ja sen yli maalimiehen luokse. Hyvin irtosi ilmaisukin tuossa pienessä tilassa. Jatkettiin työskentelyä isoon hallitilaan. Sivussa olleesta toimistohuoneesta kantautui hajua halliin ja Kössi sinkosi sinne. Maalimies löytyi huoneen nurkasta huonekalujen keskeltä. Nyt meinasi iskeä pieni lapsetus, sillä huoneessa oli joka paikka täynnä työhanskoja...ja hanskat on parasta ikinä! Piti lähteä jatkamaan hommia, niin Kössi karkasi ainakin kahdesti takaisin toimistohuoneeseen vohkimaan rukkasia... 😃 Lopulta töitäkin jatkettiin ja viimeinen maalimies löytyi hallissa olevan puuceen takaa.

Onnistuneita nenähommia Kössi jatkoi varikkoalueella partioiden liinassa. Valitsin piilot itse. Ensimmäinen ukko sijoitettiin talon syvennykseen, jonne oli lastattu tavaraa lavoille. Tuuli oli voimakas ja Kössi sai hajun aika kaukaa. Sen kyky tarkentaa rauhallisesti on uskomaton. Ei taas tullut yhtään ylimääräistä liikettä, kun se meni syvennykseen, tarkensi maalihenkilön lavojen välistä ja ilmaisi. Ilmaisu oli muuten ihan mielettömän hieno, paras tähän astisista. Toinen maalimies oli alueen takareunalla, myös lavojen ja muun roinan keskellä. Ajattelin hajun tulevan niin, että Kössi joutuisi ekaa kertaa ilmaisemaan lavojen raosta eikä pääsisi ihan iholle asti. Edetessämme kohti alueen takaosaa huomattiin kuitenkin tuulen suunnan muuttuneen. Haju ei tullut meitä vastaan vaan Kössi sai sen piilon takaa ja ajautui maalimiehelle suoraan kulkuaukon puolelta. Ei siis taaskaan onnistunut umpipiilon esiaste.

Kössin kanssa ollaan opeteltu myös noutajaskoiran töitä. Hankin muutaman variksen ja kertaalleen ollaan niihin päästy tutustumaan. Kössi nouti varista sujuvasti ja palautti kauniisti käteen asti. Tehtiin ekaa kertaa myös haun alkeita, kun vein maastoon variksen Kössin huomaamatta ja heitin toisen sen nähden. Kössi nouti eka markin pois ja lähti tekemään hakua rauhallisesti, hieman ihmetellen, että mistä kyse. Näissäkin hakuharjoituksissa taas näkyi sen mainio nenänkäyttö, mikä teki työskentelystä tehokkaan, vaikka vauhtia ei hulluna ollutkaan.

Aika hieno tämmöinen vaakkulainen.

Jaken treenit eivät ole menneet ihan tuubiin. Se on tänä talvena ollut kauttaaltaan huonompi liinatyöskentelyssä kuin aiemmin. Luulen, että sen pasmat on hieman sekaisin muuttuneesta treenitilanteesta, kun yhä useammin hommiin pääseekin pikkuveli. Eka treeni tehtiin puistoalueella. Tavoitteena oli ns. pitkä kuljetus maalimiehelle. Koiran oli siis ajatus saada haju kaukaa ja vetää minut liinassa perille asti. Vaikka järveltä tuuli lujaa, Jake ei saanut hajua ihan niin kaukaa kuin ajattelin. Noin 50 metrin päässä tuli selkeä reaktio ja alkoi matka kohti maalimiestä. Tarkentaminen oli kuitenkin ihmeellisen vaikeaa ja liinan perässä roikkuva ohjaaja häiritsi sitä selkeästi. Vapaana tuo toki olisi ollut helppo nakki. Pienen poukkoilun jälkeen päästiin maalimiehelle. Päästin liinasti irti, niin Jake vielä kelasi maalimiehen yli ryminällä... Ilmaisussakin oli vähän turhaa kiihkoa.

Toinen kosahdus oli Jaken liinapartioinnissa varikko-olosuhteissa. Otettiin nyt uusinta pitkästä kuljetuksesta. Eli taas lähestyttiin maalimiestä voimakkaan tuulen alapuolelta ja koiran oli tarkoitus vetää minua perässään kohti piiloa. Nyt tämä sujui hyvin! Jake sai hajun kaukaa aukealla parkkialueella, veti piilolle, tarkensi sujuvasti ja ilmaisi hyvin. Totaalinen kämmähdys tapahtui sitten tokalla maalimiehellä. Se oli sijoitettu ison kuorma-auton avolavalle. Lava oli sen verran korkealla, ettei koira päässyt edes takajaloillaan saamaan kuonoaan sen reunalle ja hajut menivät kovassa tuulessa rakennuksien seiniin. Jotain outoa kuitenkin tapahtui saapuessamme hajualueelle. Jake sai rekkarivistä hajua ja alkoi käyttäytymään aivan kummallisesti. Se meni ihan hassun näköiseksi, kulki läpi hajun reunan ja ei ollut ollenkaan halukas lähtemään sitä tutkimaan. Palasimme takaisinpäin ja pääsimme hajualueen sisään. Jake työskenteli hieman, mutta hyvin vaisusti ja näennäisesti. Reaktiot olivat pieniä. Päätin siirrättää maalimiestä hieman alemmaksi rekan nupin taakse. Palasimme Jaken kanssa alueelle ja nyt se ei suostunut menemään ollenkaan hajualueelle vaan meni poikittain eteeni kuin merkiksi, ettei sinne parane minunkaan mennä!?! Se teki sen useamman kerran. Ohjaajalla löi ihan tyhjää. Tuttu maalimies, tuttu treenipaikka, eka maalimies meni normaalisti, käytös muuttui ihan yhtäkkiä, koira ei vaikuta kipeältä, mitä helvettiä...Mentiin uudestaan päättäväisesti tuulen alle. Sieltä Jake sai nyt ns. normaalin, vahvan reaktion, tarkensi normaalisti ja ilmaisi normaalisti. En pysty keksimään syiksi käytökseen kuin 1. Jake sai ajatuksen, jota en tajua (ns. Golden Moment), 2. Siellä oli jotain, jonka koira aisti, mutta ihmiset ei, tai 3. Nenäpunkki, kipu tms.

Jaken pahaenteinen mietintäilme

Tottista ollaan tehty myöskin. Kössin tottis ehkä vie minulta hermot. Minusta tuntuu, etten yhtään tiedä, missä me mennään. Koitan kovasti järkeillä meitä treeneihin valvovien silmien alle, että saisin jonkun mielipiteen meidän tekemisestä, kun en itse saa oikein punaisesta langasta kiinni. Kehitystä kyllä tapahtuu, mutta hitaasti. Nyt viimeisimmässä treenissä oli ihan yht'äkkiä syttynyt kunnollinen taistelutahto. Kössi iski patukoihin kiinni kuin iso poika. Käänteispuolena se ei sitten malttanut keskittyä tekemiseen paljon hittojakaan vaan napsi patukoihin ja käteeni, silmät vaan pyöri päässä. Näytti ihan kuin ei oltaisi ikinä tehty mitään. 😃 Ehkä jonain päivänä palikat napsahtavat paikoilleen. Jake teki hyvällä pössiksellä. Sillä oli oikein parasta ikinä, niinkuin aina tottiksessa!

Jaken humppaa

Haasteita ja uuden oppimista

Mukavuusalueella pysyminen on kehittymisen surma. Niinpä ollaan viime treeneissä haettu rajoja ja siten toivottavasti myös opittu uutta. Jaken epämukavuusalue kohdattiin rakennusetsintätreeneissä. Pääsimme vierailemaan aivan mahtavaan, uuteen treenipaikkaan ja saatiin luotua monipuolisesti haastetta ja onnistumista koirille. Jakelle pistettiin eka maalimies pimeään suihkuhuoneen koloseen, toinen isoon hallitilaan suljettuun puuceehen ja kolmas oli pienemmässä hallitilassa jonkinlaisen työkoneen kopissa. Jakea on aina huimannut pimeät tilat rakennusetsinnässä ja taas saatiin ekalla piilolla koiralle stressitasot tappiin. Se onneksi ei menetä toimintakykyään ja kykenee hoitamaan homman  loppuun, vaikka ahdistaa. Pimeästä pois päästyä Jake palautui normaaliin työtapaan. Puuceen koppi osoittautui todella vaikeaksi piiloksi. Se teetti koirille haasteita avonaisenakin ja yllättävän hyvin Jake kykeni paikantamaan siihen maalihenkilön, vaikka ovi oli suljettu. Viimeinen työkoneen koppi oli onneksi sopivan helppo, palauttava piilo. Kokonaisuudessaan perussuoritus haastavissa olosuhteissa - olen tyytyväinen.

Testissä oli taas uudet tossut. Mikään ei vaan pysy Jaken jalassa... 🤪

Kössi sai haastetta jälkitreeniin Hatanpään Arboretumissa. Vähän kauhistelin treenipaikalla vallinnutta trafiikkia ja koitin löytää Kössin jälkialustaksi mahdollisimman vähän tallatun paikan. Se tarkoitti silti ihan hitokseen paljon tallattua suikaletta, joka sisälsi yhden ison kävelytien ylityksen. Huhhuh. Kylvin ruokaa n. viiden askeleen välein ja jätin matkalle yhden filmirullapurkin esineeksi. Toin Kössin jäljelle ja se lähti työskentelemään tosi rauhallisesti ja tarkasti. Huikea parannus edelliseen puistojälkeen. Esineilmaisu sujui hyvin, mutta sen jälkeen keskittyminen hieman herpaantui. Kössi lopetti jäljeltä syömisen ja oli epätarkka. Loppupalkaksi jätetyn pallon yli mentiin vauhdilla ja vaikka heitin pallon Kössille, se tahtoi vain jatkaa jälkeä. Pari jäljen yli tepastelevaa haukkuvaa afgaania ei häirinneet sen enempää kuin lentävä pallokaan. Noh, hyvä että intoa on...

Iso rimpula jo - 27kg ja 57cm

Uutena asiana ollaan Kössin kanssa tutustuttu riistaan. Tähän mennessä Kössi on pari kertaa noutanut damin ja kerran kyyhkyn. Eipä taida poikanen vielä tietää olevansa noutajaskoira, mutta katsotaan muuttuisiko se. Nyt pääsimme tutustumaan fasaaniin ja varikseen. Alkuun Kössi ei lainkaan tajunnut, mitä riistoille olisi pitänyt tehdä. Se koitti hakea fasaania leikkiin ja kierähtää variksen viereen. Pienillä avuilla ja toistoilla päästiin riistan kantamiseen ja molempien riistojen noutamiseen. Damilla kokeilin lisäksi ottaa pari simppeliä noutoa ja ohjauksen alkeita. Ne sujuivat jo vallan mallikkaasti. Luulen, että tämä kehittää välillä hieman rakoilevaa yhteistyötämme...

Myös Hessu pääsi tekemään hakua ja miten onnellinen se olikaan löydettyään fasaanin. 💓 Ei olisi ihan malttanut luopua moisesta ihanuudesta. 

Kössi treeniputkessa

Kössin tiukka treeniohjelma jatkuu ja se taitaa tykätä siitä. Pentu pistää pökköä pesään sitä enemmän kuin vaan mahdollisuuksia saa! Ilmavainuharjoitteita jatkettiin vapaana työskennellen varikkoalueella. Kössillä oli tällä kertaa kaksi maalimiestä, joista toinen oli tarkoitus laittaa ekaa kertaa lähes suljettuun koppiin (umpipiilon ilmaisun alkeet) ja toinen oli meidän eka sokkopiilo. Kössi lähti työskentelemään taas reippaasti. Vähän turhan itsenäinen se on ja siihen pitää alkaa reagoimaan jatkossa. Umpipiilon kanssa kävi semmoinen kämmi, että se oli jäänyt auki. Jäi siis se osuus tällä kertaa treenaamatta, mutta ensi kerralla sitten. Nyt haju tuli piilolta tosi kauas ja olipahan ainakin kiva, motivoiva piilo pennulle. Toinen olikin hankalampi. Maalimies oli talon isossa syvennyksessä, josta haju heitti rakennusten väliin. Kössi reagoi siinä, muttei osannut lähteä hajutyhjiön läpi etsimään lähdettä. Lähdettiin kiertämään reaktioaluetta, sieltä löytyi vahvempi haju ja maalihenkilö seisomasta putken takaa. Ilmaisut olivat molemmilla piiloilla hyvät. Ollaan palkattu tähän asti muutamasta (3-5) haukusta. Jatkossa täytyisi varmaan ottaa välillä hieman pidempää, ettei Kössi opi ilmaisun olevan aina näin lyhyt.

Iso poika jo!

Pitkästä aikaa tehtiin myös jälki. Jäljen alusta oli ohut lumi ja sijainti vilkas puisto, joten siinä tuli kerralla kaksi uutta elementtiä. Jälki oli suht puhtaalla alustalla, mutta hyvin lähellä meni kävelytiet, joilla ihmisiä viipotti kaiken aikaa. Kössi pystyi keskittymään työhönsä häiriintymättä ympäristöstä. Lumipinta oli sille alustana hieman haastava, etenkin kun alkuun oli maltti hieman hakusessa. Esineet tuli ilmaistua hyvin. Näitä treenejä olisi hyvä nyt saada muutama lisää, kun säät ovat suotuisat!

Jake 7,5v, Kössi 7,5kk ja Hessu 11,5v

Tottisrintamalla on myös hyviä edistyksen merkkejä. Viimeiset kaksi hallivuoroa ollaan käytetty lähinnä leikkimiseen ja on hauskaa nähdä, miten nopeasti pennut kehittyvät tälläkin saralla. Tähän asti liikkuminen ja leikki on ollut hyvin pentumaista, löysää. Nyt alkaa vähän kerrassaan löytyä pientä potkua saaliin perään. Luulen, että vuoden iässä leikki alkaa kantaa jo kivasti, jos samaa vauhtia edetään.

Pentumaista liikkumista ja leikkiä. Ikää tasan 7kk.

Kössi pian 8kk, saalisleikkiä.

Sujuu, sujuu...

Kössin kanssa on nyt kova hööki päällä. Tajusin, että alkaa olla viimeiset hetket koittaa pelastaa tilannetta ja tehdä sen kanssa kahdestaan paljon erilaisia asioita. Niinpä ollaan nyt ahkerasti tottisteltu, kuljeksittu ihmisten ilmoilla ja toki treenattukin. Tottiksessa olen yrittänyt panostaa lähinnä mielentilaan, koska Kössi on tosi dieseli. Tekniset jutut se tuntuu oppivan tosi nopeasti, ihan kerrasta. On vaikeaa muistaa, että se on vielä niin pentu ja potkua saattaa tulla vielä kasvun myötä.

Etsintätreeneissä Kössi on ollut mainio. Tehtiin liinapartiointi varikkoalueella ja pentu tiesi hyvin alusta pitäen, mikä on homman nimi. Kössi työskenteli hyvin rauhallisesti ja järkevästi. Reagoi hajuun, paikansi ja ilmaisi. Miesmaalimiehellä Kössi kävi toistamiseen eka vähän pussaamassa, joten varmaan pientä epävarmuutta siinä on. Muilla aloitti heti asianmukaisesti haukun. Olisi hyvä päästä seuraavaksi tekemään vapaana työskentelyä, että pääsisi vähän vapaammin työstämään hajuja ja pistämään hieman haastavampia piiloja.

Lapset nukkuvat tutti suussa...

Jake pääsi hommiin hälytreenissä ja kylläpä olikin aivan mahtava treeni sekä koiralle että ohjaajalle. Tehtäväksemme annettiin  leveän uran tarkastus. Lämpötila oli suunnilleen nollassa ja uralla oli ohut lumipeite. Maastossa lunta oli vähän väriksi. Uralla näkyi muutamia jalanjälkiä ja auto oli ajanut pari kertaa jälkien päältä. Lähdimme tarkastamaan uraa ja Jake nosti heti 100 metrin päästä jäljen uralta metsään. Se jäljesti vähän joka suuntaan ja erotimmekin maastosta paljon jälkiä sinne tänne. Jatkoimme uran tarkastusta. 25 metrin päästä löysimme polkupyörän, jonka ympäristö oli täysin tallattua. Päätin edetä pyörästä sen verran kauas, että tallaukset (lähietsintäsotku?) loppuvat ja tehdä sen ympärille sulkuympyrän, jos alueelta poistuisi jälki. Sotkua oli laajalti, n. 50m x 50m verran. Lähdin kiertämään sotkualuetta ja Jake bongasi nopeasti sotkun reunamilta esineen. Esineeltä lähti jälki uran suuntaan. Pistin Jaken jäljelle. Alku oli vaikeaa, kun häiriöjälkiä meni limittäin mutta nopeasti Jake pääsi omaan jälkeen kiinni ja jäljesti uralle. Jälki lähti kulkemaan uraa myöten. Näimme kengänjälkiä, mikä antoi itselle luottamusta. Jälki oli välillä pidempiäkin pätkiä jäänyt auton renkaiden alle ja vieressä meni 1-2 "väärät" jäljet, mutta hienosti Jake jäljesti omaa jälkeä. Jäljestimme uraa myöten 500 metriä, kunnes Jake ampaisi metsään. Vauhti kiihtyi melkoiseksi. Teimme metsässä epämuotoisen n. 400 metrin ympyrän. Tehtyämme täyden lenkin ja törmätessämme jo kerran jäljestettyyn kohtaan tuli hetken hämmennys. Jälki ei tuntunut menevän siitä yli. Yllätyksekseni Jake teki lopulta piikin jälkien risteyskohtaan ja lähti jäljestämään tekemämme ympyrän sisään! Jäljestimme ympyrän sisällä toisen ympyrän. 😃 Törmäsimme taas kertaalleen jäljestettyyn kohtaan ja jälleen risteyskohtassa tuli tiukka piikki takaisinpäin. Nyt se vei ympyröiden keskipisteestä suoraan aiempien jälkien yli takaisin tielle. Jakella olisi siis ollut jo ekalla rundilla mahdollisuus vaihtaa tuoreempaan jälkeen ja poistua spiraalihelvetistä suorinta reittiä. Mutta kuten aiemminkin on todettu - kova on tahtotila ajaa kaikki, mitä tarjolla on... Jälki jatkui vielä hetken uralla ja pian löysimme esineen, pyöräilykypärän.

Harjoitus jatkui vielä. Tehtäväksemme annettiin tarkistaa tienvarret (merkattu kuvassa sinisellä) myös isojen teiden vierestä ja palata kohti lähtöpistettämme. Pohjoissivun tieltä lähti yksi jälki polkua myöten kohti etelää, mutta emme saaneet johdosta lupaa ajaa tätä. Muita jälkiä emme löytäneet, mutta koira oli aktiivisempi alueen koilliskulmassa, joka oli myös tuulen alla. Saatiin jatkotehtäväksi halkoa aluetta maaston puolelta ja lopulta tiheästä kuusikosta löytyi maalimies. Jake alkoi lopussa ottaa hatkoja hajun perään ja jouduin sen pariin kertaan aika äkäisesti huutamaan takaisin läheltä maalimiestä, koska iso tie oli lähellä ja näkyvyys olematon. Oli pakko kytkeä koira liinaan ja Jake sai vetää meidän tiheikössä rauhallisesti maalimiehelle. Hyvä, että onnistui noinkin! Tieltä nostamamme jälki oli muuten juurikin maalimiehen. Oli kuitenkin harjoituksen kannalta hyvä, että johto tuon jäljen meiltä kielsi - saatiin harjoitukselle kestoa 2,5 tuntiin ja löytö ilmavainulla (tekee hyvää jälkipainotteiselle koiralle).

Alun suoralla jälki teki uralta lähtevän joulukuusen mallisen paluuperän! Onneksi Jake edes tässä kohtaa hieman oikaisi eikä tehnyt turhaa lenkkiä - säästyttiin pahemmalta päänraapimiselta. :D Vihreä tähti on maalimies.