lauantai 30. maaliskuuta 2019

Jäljen aloittelua

Miten huippua onkaan ollut päästä tekemään jälkeä pitkästä aikaa! Eikä kestä enää kauaa, kun pääsee jäljestämään sulaan metsään. Toistaiseksi ollaan oltu vielä enemmän tai vähemmän lumisella alustalla.

Jake on tehnyt kolme erilaista jälkeä. Eka jälki oli simppeli ruokajälki parkkialueelle, jonka alustana oli hyvin ohuen lumikerroksen peittämä hiekkakenttä. Tein jäljen itse ja ajoin sen tuoreena. Haasteena treenissä oli, että tein jäljen treeniporukkamme juuri ajettujen jälkien päälle. Niille oli jäänyt paljon ruokaa ja olin itse kävellyt kaikki jäljet läpi niitä ajettaessa. Hyvin koira tunnistaa jäljen aikaleiman. Jake ei kertaakaan meinannutkaan hairahtua omalta jäljeltä - helppo perussuoritus.

Hommia käytiin painamassa myös Vapepa-harjoituksessa, jossa saaliina oli harvinaisen varmasti typötyhjä alue. 

Hälytreenissä saimme sokkojäljen haastavaan taajamamaastoon ja olin tosi iloinen, kun selvisimme siitä. Jälki lähti ilmoitetusta paikasta esineeltä. Näimme esineen taajaan liikutussa puistossa. Maassa oli ohut lumikerros ja jälkiä näkyi paljon. Päätin zoomailla, että mikä jäljistä menee esineellemme ja lukittaa koiralle sen. Pistän Jaken siis jäljen alkuun maahan, palkkaan jäljen päälle ja tavallaan pistän sen lukitsemaan sen omaksi jäljeksi. Nyt koira sai heti hyvän vahvisteen, kun tiesimme tuon esineen olevan jäljen alussa eikä koira sitä vielä ollut bongannut. Jake ilahtuikin, kun heti 10 metrin jäljestämisen jälkeen löysi tuon esineen. Jälki jatkui läpi puiston, jossa meni koiranulkoiluttajia ristiin rastiin. Tämä hanskattiin hyvin. Kun saavuimme autotielle ja päädyimme jalkakäytävälle, aloin epäilemään, että nyt on liikaa haastetta. Emme ole kuitenkaan mitään id-jälkeä tehneet. Jake lähti ensin jalkakäytävää vasemmalle, mutta tuli pian siihen lopputulokseen, että suunta on väärä. Se lähti hakemaan jälkeä uudelleen oikealta, törmäsi siihen ja lähti etenemään määrätietoisesti kulkuväylää myöten. Päästiin liinasta irti, koska halusin antaa koiralle työrauhan enkä toisaalta ollut aivan uskoa, että se tästä suoriutuu. Jake tosin ei epäillyt kykyjään vaan jäljesti yleisövessalle ja sen takaa metsiköstä löytyikin esine. Samalla näin lumiläiskässä tutun kengänjäljen. Turhaan epäilin koiran osaamista. Loppu olikin helppoa, kun pääsimme hieman suojaisempaan maastoon. Rannasta jäljen päästä löytyi maalimies. Jäi tosi hyvä fiilis treenistä. On se aina eri onnistua sokkoharjoituksessa kuin itse laaditussa tehtävässä.

Jälki, esineet ja maalihenkilö

Jäljen lukittamista treenattiin myös viikkotreeneissä puistossa. Pistin kolme henkilöä kävelemään ikäänkuin toistensa kanssa risteillen. Jäljet lähtivät metrin välein toisistaan ja "oma" jälkemme oli alussa keskimmäinen. Omalla jäljellä oli ruokaa siellä täällä. Taas alkuun pistin Jaken maaten jäljen päälle, laitoin jäljelle ruokaa ja annoin sen haistaa omaa jälkeä. Lukitsin koiran jälkeen lyhyellä liinalla ajaen. Kyllä se nopeasti oman jälkensä jo osaa ottaa, kun saa tämän rutiinin tehdä alkuun. Vieressä kulkevat väärät jäljet ristesivät meidän jälkemme kanssa ensimmäisen kerran jo heti 10 metrin kohdalla. Jake reagoi risteyskohdissa hypäten väärälle jäljelle, mutta korjasi 1-2 metrin päästä takaisin omalle. Ongelmia tuli ainoastaan kävelytien ylityksessä. Oma jälki kulki siinä hetken kävelytietä myöten ja Jake meinasi tässä yhteydessä vaihtaa, kun hukkasi omansa hetkeksi. Vähän lähti siinä mopo keulimaan enkä hoksannut rauhoittaa tilannetta ajoissa. Taas varmasti opittiin jotain. Tämän jälkeen loppu sujui taas hyvin.

Hyvin suuntaa-antava havainnollistus. Punainen on siis jälki, jota ajettiin.


Kössin kanssa ollaan pääasiassa pitäydytty ilmavainuhommissa. Se hakee hienosti, mutta ilmaisun aloittamisen kanssa on nyt ollut ongelmia. Maalimiehellä tapahtuu kaikenlaista säätämistä, pussailua, päälle kiipeämistä jne. Kraah. Jotain täytynee tehdä. Viimeisimmässä treenissä Kössi osoitti myös jälkiosaamistaan. Tarkoitus oli tehdä ilmavainupartiointi, mutta jo runsaasti tallatulla alueella Kössi nostikin jäljen. Se lähti niin vakuuttuneesti sitä seuraamaan, että annoin sen mennä, vaikken tiennyt oliko tämä edes maalimiehen jälki vai vanhoja jälkiämme. Emme ole vielä lainkaan treenanneet partioinnista jäljennostoja, joten halusin antaa Kössille mahdollisuuden päästä päämäärään myös tällä tavalla. Se jäljesti vapaana 100 metriä, kunnes kulmassa hukkasi jäljen. Se palasi hukkakohtaan omatoimisesti, korjasi ja jäljesti maalimiehelle asti. Mainio suoritus! Mainious loppui tosin taas maalimiehen kohtaamiseen. Kössi ilahtui löytäessään ekaa kertaa ihmisen jäljen päästä. Se hyppäsi suoraan syliin ja meni edestakaisin. Maalimies kopsutti purkkia, niin Kössi alkoi haukkua maalimiehen sylissä istuen...Vieläpä silleen tyylikkäästi persaus maalimieheen päin. Toinen maalimies löydettiin ilmavainulla, mutta naamataululle siinäkin mentiin ennen haukkua.

Omasta mielestään hirweeeeen taitava ja viksu.
Ollaan koitettu harjoitella myös rodunomaisia hommia Kössin kanssa. Välillä sujuu timanttisen hienosti, välillä vähän murkkutyyliin jumpitellen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti