Höynäytyksiä ja vesipelastusta ilman vettä

Pelastuskoiratreenit kulkevat omalla painollaan. Ollaan edelleen jatkettu varikkopartiointien ja rakennusetsinnän parissa.Varikoilla Jake on tasaisenvarma. Ei sitä ihan helposti enää höynäytetä. Viime treeneissä höynäytysyritys kohdistuikin ohjaajaan, kun olivat ketkut sijoitelleet yhden maalimiehen ihan odottamattomaan paikkaan umpipiiloon ja ikäänkuin oletetun alueen ulkopuolelle. Mutta en minäkään ole eilisen teeren poika ja osasin haistaa kusetusyrityksen, koska treenin suunnittelijalla on suoraan sanottuna taipumusta sellaiseen. Kjäh!

Rakennusetsintätreeneissä oltiin vanhassa, tutussa paikassa, jossa ollaan jo kahdesti tänä talvena vierailtu. Löydettiin sieltä uusi kiva komeropiilo ja haluttiin kokeilla uudelleen lattianalaista piiloa, jotta nähtäisiin, että tapahtuiko viimeksi oppimista. Alle tehtiin vähän tyhjää. Jake oli taas hieman varovainen liikkeissään, etenkin pimeässä, ja mm. portaita se ei suostunut menemään hämärässä puolisokkona ennenkuin valaisin ne. Valon kanssa ei mitään ongelmaa. Toisaalta minua ei haittaa sen varovaisuus, kun se kuitenkin hommat kykenee hoitamaan. Varsin tehokkaastikin jopa, koska se ei kohkaa yhtään ylimääräistä. Hakee ukot ja äkkiä pois. 😃

Komerossa olleen ukon Jake bongasi nopeasti. Se ilmaisi oitis oven ja päästin koiran sisään isoon varastokomeroon. Ukko oli siellä perällä ja vähän Jake joutui nyt pimeässä kopissa romujen seassa tunkeutumaan päästäkseen perille. Ihan hyvä piilo siinäkin mielessä. Toinen maalimies oli tosiaan samojen lattialautojen alla kuin viimeksi. Jake selkeästi muisti piilon, joten ihan ei nyt päästy näkemään, että menikö oppi viimeksi perille. Huoneesta tuli selkeä haju ovelle asti ja Jake kävi hyvin nopeasti maahan lattialautojen päälle ja alkoi ilmaisemaan. Tuo maaten haukkuminen ei ole sille ollenkaan normaalia, joten se selkeästi osoitti tällä tavalla maalimiehen olevan alhaalla. Täytyisi keksiä joskus joku toinen vähän vastaava alapiilo, niin pääsisi testaamaan osaamista.

Näin sydäntalvella on tuo vesipelastus ollut myös lähellä sydäntä. Loogista eikö. Me olemme vielä alokasluokassa (toivottavasti vain yhden kokeen verran), mutta kovasti jo suunnittelen, että miten saan koulutettua Jakelle mahdollisimman tehokkaasti ylempien luokkien liikkeet. Eniten on pohdituttanut avo-luokan pelastusrenkaan vienti ja voi-luokan hukkuvan pelastaminen pelastusrenkaan avulla. Jake roiskauttaa veteen todella railakkaasti, joten mietityttää, että miten rengas olisi koiralle annettava, ettei se lähtiessä nykäise. Olen nyt tullut lopputulokseen, että näissä molemmissa liikkeissä pyrin antamaan Jakelle köyden aivan renkaan juuresta. Eli startissa se joutuu kannattelemaan rengasta ilmassa. Ollaan treenattu painon avulla ja ainakin hallissa homma sujuu hyvin. Jake mielellään painoa kanniskelee ja vie. Jännä nähdä, mitä tapahtuu, kun siirrytään veden äärelle.

Lavastettu tilanne!

Hessulle kuuluu hyvää. Se on iloinen, ihana ja ärsyttävä papparainen. 💓 Pakkaset kiusaavat kovasti sen varpaita, joten pitkiä lenkkejä ei näin talviaikaan tehdä ja fleecetossut kuuluvat perusvarustukseen, jos mittarissa on kaksinumeroisia pakkaslukemia. Lyhyet lenkit se liikkuu ihan entiseen malliin ja vielä ollaan pappa-agilityäkin kirmattu. Hessu on huvittava - se on joskus nuorempana pariin kertaan pudonnut puomilta ja pelkää sitä ihan todenteolla. Ja silti, lähes 100-prosenttisesti, kentälle päästyään se juoksee ensimmäisenä puomille! Kävelee sitä pitkin hyvin varovaisesti, kuolemaa peläten ja säntää vauhdilla lopun ohitettuaan puolivälin. Hetken päästä sama uudelleen. Kai siinä on jokin itsensä voittaminen SE JUTTU, mikä tekee hyvän mielen. Ihailtava asenne kyllä, tulta päin!