Ollaan päästy talvikuukausina todella huonosti agitreeneihin. Treenit ovat menneet kivasti, mutta päätin silti, ettei aikaa tule kesällä tälle touhulle riittämään ja jätetään ryhmäpaikka tauolle kesäkaudeksi. Kisoissahan ei myöskään olla viimeisen vuoden aikana käyty kuin neljästi. Kontaktiongelma tuntuu taittuneen, mutta tilalle on tullut on ripaus lisää kisahulluutta, mikä on ilmentynyt mm. starteissa karkaamisina. Noin kokonaisuutena ollaan kuitenkin nyt parhaalla tasollamme.
Tälle päivällä ilmoitin Jaken kolmeen starttiin Ylöjärvelle. Eka startti meni ihan Ylökk:n kannatusrahastoon, kun edellisenä iltana venähti vähän pitkään pikkujouluissa (kyllä, helmikuussa) eikä silmä auennut ihan odottamallani tavalla. Toisen haasteen toi lämpömittarin -20C pakkasastetta. Ei ole kevythäkkiä eikä tällä kelillä koiraa autossa istutella. Ajattelin, että vedetään nyt ainakin yksi startti, kun maksettu on.
Eka rata ei minusta vaikuttanut erityisen vaikealta, toki se oli selkeää 3-luokan tasoa. Siinä kuitenkin tuli yllättävän paljon kämmejä muita kokoluokkia seuratessani. Jaken kanssa keskityin tosi paljon starttiin. Se on nyt kaksissa edellisissä kisoissa karannut ekasta startista. Veivasin siis trikoissani eestaas ekalla esteellä, komensin, kehuin, komensin uudelleen...Koira pysyi! Päästiin ekoille esteille suunnitelmien mukaisesti. Kuitenkin heti 6. esteellä eli kepeillemenossa olin odotettua hitaampi ja jouduin vetämään kepit ns. väärältä puolelta. Onneksi Jake tekee nykyään kepit hyvin, vaikka juoksentelin ympäriinsä vaihtaen toiselle puolelle edestäleikaten. Siinä olivat tämän radan suurimmat ongelmat ja loppuun selvittiin sujuvasti. Pientä ylimääräistä säätöä oli parissa kohtaa, mikä söi aikaa pari sekuntia. Ehdittiin maaliin silti ihanneajan puitteissa. Yllätyksekseni puuceet olivat tehneet roppakaupalla hylättyjä ratoja ja nimemme koreilivat listan kärjessä. Myöskään jälkeemme tulleet koirakot eivät radasta puhtaasti meitä nopeammin selvinneet, joten pian tuloslistaan ilmestyi Jaken nimen perään A-SERT!!! Huhheijaa, piti tämäkin päivä meidän agisuhareiden nähdä!
Sertirata - suunnilleen noin, en enää kaikkia hyppyjä muista.
Toinen rata oli vielä selkeästi helpompi kuin tämä eka. Tajusin, että se täytyy vetää vähän riskilläkin niin lupaa kuin ikinä, jos meinaa minkäänlaisille sijoituksille. Jake teki tosi kypsän ja sujuvan nollaradan. Se myös kuunteli kontakteilla tosi hienosti. Jummi, mikä fiilis! Päästiin jotain 4,5 sek alle ihanteen, mutta tällä kertaa yksi puucee livahti neljännessekunnin nopeammin ja kelpie vielä paaaaljon vikkelämpään.
Onnellinen sertinoutaja. Tämä lienee Jaken mielestä paras harrastus kaikista.
Pelastuskoirahommeleissa ollaan tehty nyt vain yksi kevyt liinapartiointiharjoitus. Oltiin varikkoalueella ja meille hukattiin pari maalimiestä. Alkuun tarkasteltiin pari aluetta, joilta ei löydetty mitään. Jake jo näiltä alueilta hieman merkkaili erään talonpäädyn suuntaan. Lopulta, kun sinne päädyimme, tuli taas selkeää aktivoitumista, mutta mitään ei löydetty. Sivustalla olevan kontin kylkeen myös painoi hajua jostain, mutta edelleenkään Jake ei kyennyt tätä hajunripettä paikantamaan. Mentiin uudelleen talonpäätyyn, nyt tuuli oli kääntynyt ja tuli vahva reaktio. Haju pakkasi talon seinään. Jake joutui hyvän tovin tekemään töitä ukon paikantaakseen ja sillä meinasi ekaa kertaa ikinä mennä hermo, kun ei alkanut löytymään. Lopulta ison kivenlohkareen päältä tuli selkeä haju, joka vei hieman etäämmällä seinästä olleelle romukasalle ja lumipenkkaan. Sieltä löytö. Toinen maalimies olikin sitten helppo ja sen haju saatiin kauaksi isolle kulkuväylälle. Joku ruuvi jäi selkeästi kireälle edelliseltä löydöltä, sillä taas meinasi käydä Jaken hermon päälle, kun haju olisi, mutta en voinut päästää sitä liinasti irti. Vähän piti siinä sitten raivota vetäessä minua kohti puulavakasaan piiloutunutta ukkoa.
Pallot p**kele tallessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti