Hyvin toimivassa osastossa ovat Kössin nenähommat. En kyllä ihan äsken ole tavannut noin hyvin nenäänsä käyttävää ja aikuismaisesti työskentelevää lapsikoiraa! Sille voi tehdä ihan samanlaisia treenejä kuin aikuisille koirille, ainoastaan umpipiiloja ei olla vielä tehty. Oltiin myös ensimmäistä kertaa tekemässä rakennusetsintää. Ensimmäisen maalimiehen halusin pieneen suihkutilaan, jonne piti koiran "tunkeutua" oviaukossa olleen sohvan ylitse kiiveten. Kahden muun maalimiehen sijaintia en tiennyt. Kössi lähti työskentelemään sisällä luontevasti. Vähän se tutkaili silmät pyöreänä ihastellen varastohallissa työkoneita, mutta ainahan pikkupoikia koneet kiinnostaa. 😂 Hajun maalimiehestä saatuaan se paineli määrätietoisesti pukuhuoneeseen, hyppäsi sohvalle ja sen yli maalimiehen luokse. Hyvin irtosi ilmaisukin tuossa pienessä tilassa. Jatkettiin työskentelyä isoon hallitilaan. Sivussa olleesta toimistohuoneesta kantautui hajua halliin ja Kössi sinkosi sinne. Maalimies löytyi huoneen nurkasta huonekalujen keskeltä. Nyt meinasi iskeä pieni lapsetus, sillä huoneessa oli joka paikka täynnä työhanskoja...ja hanskat on parasta ikinä! Piti lähteä jatkamaan hommia, niin Kössi karkasi ainakin kahdesti takaisin toimistohuoneeseen vohkimaan rukkasia... 😃 Lopulta töitäkin jatkettiin ja viimeinen maalimies löytyi hallissa olevan puuceen takaa.
Onnistuneita nenähommia Kössi jatkoi varikkoalueella partioiden liinassa. Valitsin piilot itse. Ensimmäinen ukko sijoitettiin talon syvennykseen, jonne oli lastattu tavaraa lavoille. Tuuli oli voimakas ja Kössi sai hajun aika kaukaa. Sen kyky tarkentaa rauhallisesti on uskomaton. Ei taas tullut yhtään ylimääräistä liikettä, kun se meni syvennykseen, tarkensi maalihenkilön lavojen välistä ja ilmaisi. Ilmaisu oli muuten ihan mielettömän hieno, paras tähän astisista. Toinen maalimies oli alueen takareunalla, myös lavojen ja muun roinan keskellä. Ajattelin hajun tulevan niin, että Kössi joutuisi ekaa kertaa ilmaisemaan lavojen raosta eikä pääsisi ihan iholle asti. Edetessämme kohti alueen takaosaa huomattiin kuitenkin tuulen suunnan muuttuneen. Haju ei tullut meitä vastaan vaan Kössi sai sen piilon takaa ja ajautui maalimiehelle suoraan kulkuaukon puolelta. Ei siis taaskaan onnistunut umpipiilon esiaste.
Aika hieno tämmöinen vaakkulainen.
Jaken treenit eivät ole menneet ihan tuubiin. Se on tänä talvena ollut kauttaaltaan huonompi liinatyöskentelyssä kuin aiemmin. Luulen, että sen pasmat on hieman sekaisin muuttuneesta treenitilanteesta, kun yhä useammin hommiin pääseekin pikkuveli. Eka treeni tehtiin puistoalueella. Tavoitteena oli ns. pitkä kuljetus maalimiehelle. Koiran oli siis ajatus saada haju kaukaa ja vetää minut liinassa perille asti. Vaikka järveltä tuuli lujaa, Jake ei saanut hajua ihan niin kaukaa kuin ajattelin. Noin 50 metrin päässä tuli selkeä reaktio ja alkoi matka kohti maalimiestä. Tarkentaminen oli kuitenkin ihmeellisen vaikeaa ja liinan perässä roikkuva ohjaaja häiritsi sitä selkeästi. Vapaana tuo toki olisi ollut helppo nakki. Pienen poukkoilun jälkeen päästiin maalimiehelle. Päästin liinasti irti, niin Jake vielä kelasi maalimiehen yli ryminällä... Ilmaisussakin oli vähän turhaa kiihkoa.
Toinen kosahdus oli Jaken liinapartioinnissa varikko-olosuhteissa. Otettiin nyt uusinta pitkästä kuljetuksesta. Eli taas lähestyttiin maalimiestä voimakkaan tuulen alapuolelta ja koiran oli tarkoitus vetää minua perässään kohti piiloa. Nyt tämä sujui hyvin! Jake sai hajun kaukaa aukealla parkkialueella, veti piilolle, tarkensi sujuvasti ja ilmaisi hyvin. Totaalinen kämmähdys tapahtui sitten tokalla maalimiehellä. Se oli sijoitettu ison kuorma-auton avolavalle. Lava oli sen verran korkealla, ettei koira päässyt edes takajaloillaan saamaan kuonoaan sen reunalle ja hajut menivät kovassa tuulessa rakennuksien seiniin. Jotain outoa kuitenkin tapahtui saapuessamme hajualueelle. Jake sai rekkarivistä hajua ja alkoi käyttäytymään aivan kummallisesti. Se meni ihan hassun näköiseksi, kulki läpi hajun reunan ja ei ollut ollenkaan halukas lähtemään sitä tutkimaan. Palasimme takaisinpäin ja pääsimme hajualueen sisään. Jake työskenteli hieman, mutta hyvin vaisusti ja näennäisesti. Reaktiot olivat pieniä. Päätin siirrättää maalimiestä hieman alemmaksi rekan nupin taakse. Palasimme Jaken kanssa alueelle ja nyt se ei suostunut menemään ollenkaan hajualueelle vaan meni poikittain eteeni kuin merkiksi, ettei sinne parane minunkaan mennä!?! Se teki sen useamman kerran. Ohjaajalla löi ihan tyhjää. Tuttu maalimies, tuttu treenipaikka, eka maalimies meni normaalisti, käytös muuttui ihan yhtäkkiä, koira ei vaikuta kipeältä, mitä helvettiä...Mentiin uudestaan päättäväisesti tuulen alle. Sieltä Jake sai nyt ns. normaalin, vahvan reaktion, tarkensi normaalisti ja ilmaisi normaalisti. En pysty keksimään syiksi käytökseen kuin 1. Jake sai ajatuksen, jota en tajua (ns. Golden Moment), 2. Siellä oli jotain, jonka koira aisti, mutta ihmiset ei, tai 3. Nenäpunkki, kipu tms.
Jaken pahaenteinen mietintäilme
Tottista ollaan tehty myöskin. Kössin tottis ehkä vie minulta hermot. Minusta tuntuu, etten yhtään tiedä, missä me mennään. Koitan kovasti järkeillä meitä treeneihin valvovien silmien alle, että saisin jonkun mielipiteen meidän tekemisestä, kun en itse saa oikein punaisesta langasta kiinni. Kehitystä kyllä tapahtuu, mutta hitaasti. Nyt viimeisimmässä treenissä oli ihan yht'äkkiä syttynyt kunnollinen taistelutahto. Kössi iski patukoihin kiinni kuin iso poika. Käänteispuolena se ei sitten malttanut keskittyä tekemiseen paljon hittojakaan vaan napsi patukoihin ja käteeni, silmät vaan pyöri päässä. Näytti ihan kuin ei oltaisi ikinä tehty mitään. 😃 Ehkä jonain päivänä palikat napsahtavat paikoilleen. Jake teki hyvällä pössiksellä. Sillä oli oikein parasta ikinä, niinkuin aina tottiksessa!
Jaken humppaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti