Harhaista menoa

Se olisi lähes tasan kuukausi aikaa PKSM-kisoihin. Tällä kertaa on kisamotivaatio ollut hieman hukassa ja ajattelinkin mennä osallistumaan ilman spesiaalimpaa valmistautumista. Mennään pitämään hauskaa.

Jälkitreeneissä on nyt useamman kerran teemanamme olleet harhat. Niitä on tullut treenattua aiempina vuosina tosi laiskasti. Metsässä ne eivät ole olleet hirmuinen ongelma, mutta pellolla Jaken ajaessa jälkeä kovin ylivireisesti ja hieman paineella se ampaisee hirmu mielellään ekalle harhalle. Näin kävi myös parissa tekemässämme harjoituksessa. Koira lähti suttaamaan ekaa harhaa edestakaisin ja olisi sille lähtenyt. Reaktio on semmoinen, että siitä on itse kohtuullisen helppo lukea kyseessä olevan harhajäljen. Seuraaville harhoille se ei enää yrittänyt. Tulipa ajatus tehdä testi. Mikä on mielentilan osuus harhajäljelle lähtemiseen? Kun pellolla niihin reagoidaan niin voimakkaasti ja metsässä maltillisemmin. Päätin kokeilla antaa Jaken ajaa peltojäljen irti, liina vapaana perässä roikkuen. Sehän menee metsässä vapaana tosi rauhallisesti ja jää odottamaan minua, jos välimatka kasvaa 20 metriin. Pellolla Jake ajoi vapaana ehkä vielä rauhallisemmin kuin metsässä. Vapaana työskennellessä Jaken jäljestäminen ei ole yhtä tarkkaa kuin liinassa. Koira kuitenkin eteni jälkeä myötäillen ja tarkisti nopeasti ekan harhan, mutta palasi itse omalle jäljelle. Toiseen harhaan se ei reagoinut mitenkään. Koira oli normaaliin peltojälkeen verrattuna paljon rennompi ja sillä oli selvästi suuri vaikutus reaktiivisuuteen.

kuva: T. Järvenpää

Yksi kappale esineruutua tehtiin peltojäljen jälkeen. Voi luoja, että se vaan tökkiiiiii...Jake sai peräti yhden esineen ylös, juoksi muiden yli ja oli ihan puhki. Täytyisi kaavat rikkoa jotenkin, että saataisiin homma nollattua. Päätin nyt mennä ihan pentutasolle ja käydä katsomassa esineet yhdessä Jaken kanssa. Yhdestä isosta esineestä jäi vaikutelma, että se tiesi sen olevan siinä. Näyttämisen jälkeen Jake haki esineet innokkaasti. En lähettänyt sitä lainkaan vaan pyrin, että se spontaanisti lähtisi hakemaan esineitä. Täytyy nyt miettiä, että miten tästä jatketaan esineongelmien tiellä.

Tottista ollaan treenattu vain vähän. Jaken vikalista on ollut pitkään aika sama ja taidan alkaa tyytyä siihen. Pompotuksesta ei enää päästä eroon ja eipä olla saatu ison kapulan poimimistakaan tehokkaammaksi. Eteenmenon maahanmenoa ollaan treenattu lenkkiolosuhteissa paljon. Tai lähinnä siis maahanmenoja otettu eri tilanteissa. Kenttätreeneissä annettiin mennä läpijuoksuna. SM-kisojen tottis on ilmeisesti stadionilla, jossa on seinä vastassa. Luulen, että siinä olosuhteessa ennakoiminen on suurempi riski kuin karkaaminen. Pyritään nyt tekemään pitkiä tylsiä odotuksia perusasennossa ja siitä tehokkaita lähtöjä. Sitä vitkutusta tulee kokeessa olemaan. Laukauksia täytyy myös muistaa treenata, ettei mene kupit nurin niistä.

kuva: T. Järvenpää

Myös pikku-Kössi on aloittanut "treeninsä". Varsinaisia taitoja Kössillä ei vielä ole kuin oman nimen tunnistaminen, luoksetulo ja istuminen käskystä. Odottaminen alkaa olla jo aika hyvällä mallilla myös. Ihmisten ilmoihin tutustumiset aloitettiin reissuilla Peten Koiratarvikkeeseen ja Prismaan. Kössi menee joka paikkaan rennosti ja uteliaasti. Se menee myös reippaasti kenen vaan luokse niin halutessaan. Taidetaan lopettaa sosiaalistaminen tähän - Kössi on selvästi hyvin avoin ja myönteinen kaikkia vieraita ihmisiä kohtaan. Ainakaan yhtään hanakammin sen ei tarvitse haluta kaikkien mahdollisten luokse. Kössi on myös nähnyt lapsia ja vieraita koiria. Se tuntuu puhuvan hyvin "koiraa".

Kössi pääsi lenkkilaumaamme mukaan

Kössi veneilemässä

 Isommat tyypit joutuivat urheilemaan

Tottistreenit ollaan aloitettu harjoittelemalla leikkimistä ja ruoan seuraamista. Ruokaa pentu ei vielä tavoittele intensiivisesti, joten katsellaan sitä asiaa uudelleen hieman myöhemmin. Leikkiminen sen sijaan sujuu sitäkin paremmin. Kössi syttyi heti ostamalleni "karvamarsulle". Se jahtaa sitä sinnikkäästi, tarttuu tiukasti kiinni rauhallisella otteella eikä irrota. Leikistä saadaan helposti kantava voimavara Kössin tottikseen.

Marsu on parasta, mitä pentu tietää! kuva: T. Järvenpää

Kössi on tehnyt myös yhden minijäljen. Tavoitteena oli lähinnä nähdä, että oltaisiinko löydetty nappula, jota Kössi syö ja jota voisi hyödyntää koulutuksessa. Jälki oli ehkä 10 metriä pitkä ja pistin joka askeleeseen ruokaa. Alun tallauksessa oli enemmän ruokaa. Tulimme jäljelle rauhassa, mutta juuri ennen alun ruokatallausta Kössi sai ilmeisesti vainun ruoasta ja pomppasi jäljen alun yli. Aloitettiin sitten vähän väärästä kohtaa, mutta mitä sen väliä. Kössille kelpasi jäljellä ollut nappula! Eihän se tietenkään vielä yhtään tajunnut hommasta mitään, mutta pienellä avulla se löysi ruokaa ja eteni jälkeä myöten. Lopussa odotti lounas. Luulen, että tästä jäi nyt pienen päähän homma vähän hautumaan ja pitää ottaa uusi yritys lähipäivinä. Täytyy vaan pitää huoli, että pentu olisi vähän virkeämpi treenihetkellä - nyt se oli hieman unessa.

Nenäpunkit läks ja pentu tuli!

Ollaan vietetty karenssia ja lepäilty nenäpunkkihäädön ajan. Jake oli tosi tukkoinen ekan Milbemaxin jälkeen. Lääkityksen jälkeen myös korvien ravistelu loppui, joten voinemme olettaa, että haistamattomuuden syynä todella olivat nenäpunkit. Osatekijänä voi olla myös pölyt sillä edelleen Jaken nenä hieman vuotaa. Nyt voinemme kuitenkin alkaa taas treenaamaan täysipainoisesti.

Yksi peltojälki tehtiin pari päivää sitten. Tarkoitus oli lähinnä testata haistimen kuntoa. Jälki oli täysin suora, mutta haasteeksi siihen tehtiin neljä harhaa. Jäljelle pistettiin muutama yksittäinen frolicci, yksi välikeppi ja loppukeppi. Tuuli oli jäätävä, joten emme ihan tolkuttomasti vanhetelleet jälkiä. Vein Jaken jäljen alkuun ja se lähti jäljestämään aika ylivireisesti. Eka harha tuli vastaan jo 30 metrin kohdalla ja siinä koira alkoi sekoamaan sukissaan. Se suttasi harhaa pitkin eestaas ihan hepulissa. Ärähdin Jakelle ja se palasi oikean asian pariin. Toisen harhan kohdalla se jo pystyi hillitsemään itsensä - säntäsi kertaalleen molempiin suuntiin harhaa ja palasi omatoimisesti omalle jäljelle. Seuraaviin harhoihin ei reagoitu enää mitenkään. Kepeistä Jake ilahtui suunnattomasti! Ne tuntuivat olevan suorastaan helpotus sille.

Treenitauon aikana ollaan suoritettu aktiivista pihanvalvontaa, josta on kehkeytynyt Jaken suosikkipuuhaa.

Tänään päästiin ekaa kertaa tälle vuotta vepetreeneihin! Olipa lystiä! Treenin teemana oli vienti, jonka koulutus meillä on vielä hieman kesken. Jake lähti viime syksynä innokkaasti viemään, mutta herkästi kääntyi takaisin roiskaistuaan ensin pitkällä loikalla veteen. Nyt se teki ensimmäisellä yrittämällä aivan samoin. Tosin epäonnistunutta suoritusta säesti kohellus lähdössä, jonka seurauksena Jake sukelsi vientiesineen kanssa pää edellä pohjaan. Otettiin uusi yritys. Nyt Jake vei patukan ihan reippaasti 30 metriin ja sitä kehuttiin heti ensiloikan jälkeen. Toistoja saadaksemme tehtiin sama heti perään, mutta hieman lyhyemmällä matkalla. Testattiin ekaa kertaa myös pelastusrenkaan vientiä ja senkin Jake vei hyvin hieman vajaalle matkalle. Täytyy nyt vaan saada alle näitä onnistuneita toistoja. Vikalla kiekalla tehtiin veneenhaku ja se ei mennyt ihan tuubiin. Jake jäi veivaamaan hetkeksi köyden kanssa ja jollain uskomattomalla tavalla onnistui kietomaan sen täyden kierroksen vyötärönsä ympärille. Köysi kulki vielä sen takajalkojen välistä. Aina, kun Jake siis kiskoi venettä, kiristyi köysi sen vyötäisillä. Silti se ei laskenut siitä ympäri vaan jotenkin taisteli veneen rantaan.

Sitten voisin esitellä pikaisesti uuden laumanjäsenemme, Kössin (Sherlock). Kössi on ollut seuranamme reilun vuorokauden eli opettelemme vasta tuntemaan toisiamme. Tämän hetkisen näkemäni perusteella voisin sanoa, että Kössi on itsenäinen  ja melko kova pentu. Se on melko rauhallinen ja antaa hyvähermoisen vaikutelman. Se on tosi rento, seisoo omilla jaloillaan ja vaikuttaa ihmeen järkevältä ikäänsä nähden. Kössi on kova käyttämään hampaitaan ja äänijänteitään. Lyhyen tutustumisen perusteella voisi jo todeta, että Kössistä paistaa vahvasti läpi suvussa oleva jenkkilinja ja se on hyvin erityyppinen koira kuin Jake.

Kotimatkalla pysähdyttiin näyttäytymään veljentytöille. Skeittilaudan rengas ei meinannut totella.

Kössi on jo hieman pääsemässä Hessun suosioon. Hienosti se osaa lähestyä takaa, minkä Hessu hyväksyy asiallisena toimintatapana.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia

Osallistuimme eilen ensimmäistä kertaa uuden sääntömallin pelastuskoirakokeeseen. Koko päivä oli täysi floppi ja en suoraan sanottuna oikein keksi sille syytä. Koira vaikutti suorastaan kädettömältä läpi maasto-osuuksien eikä ollut ollenkaan omalla tasollaan. Nuorella koiralla tasonheittelyt vielä ymmärtää. Kuitenkin kokeneen ja paljon kisanneen koiran outo käytös pistää ihmettelemään ja hakemaan syitä.

Päivä alkoi hallintaosuudella. Siinä seuruuteltiin koiraa hiekkatiellä ja METSÄSSÄ risukossa. 👀😃 Paikkamakuu suoritettiin myös metsän reunassa, häiriöääni annettiin auton töötillä. Erkaantumisliike tehtiin kapealla hiekkatiellä. Se oli oikeastaan ainoa liike, josta tuli odotetustikin hieman palautetta, kun Jake eteni kuin ohjus. Muutoin ei hallinnassa erityistä ollut.

Päivän jäniskevennys! Koiran pitäisi erkaantua ja kulkea samaa tahtia kuin ohjaaja. Koira ampuu miljoonaa eteen ja ohjaaja pysähtyy. Miten meni noin niinku omasta mielestä?! 😂

Outoudet alkoivat jäljellä. Ruutu oli kammottavalla hakkuuaukealla, jonka edessä oli niin tiheä pusikko, että tovin sain hakea kohtaa, josta koiran pystyisi lähettämään. Jake eteni puskan kolosta hakkuulle ihan hyvin ja alkoi saada ruudun puolivälin tuntumilla hajua jäljestä. Se reagoi jälkeen, muttei jostain syystä lähtenyt ajamaan. Se ei ole ikinä ennen ylittänyt jälkeä. Pistin tämän vielä alustan piikkiin. Ilmoitin tuomarille, että koira vaikutti reagoivan jälkeen ja aion nostaa paremmasta kohdasta. Kiersimme ruudun reunakrepeille, jossa oli aluskasvillisuutta ja sieltä Jake sai jäljen ylös. Se lähti jäljestämään rauhallisesti. Eka esine tuli pian ja sen jälkeen jälki siirtyi jälleen (vanhalle) hakkuulle. Jake jäljesti hieman vetelästi ja hakkuulle varmaankin jäi myös esine. Palattuamme metsään jälkityöskentely parani, mutta esineitä Jake joutui tarkentamaan kauan. Jäljen kruunasi, että koira ajoi viimeisen esineen, ISON REPUN, ohi reagoimatta mitenkään! Reppu oli tuupattu jäljen sivuun kuusen juurelle ja haisi aivan varmasti...metrin päästä koira suhautti siitä ohi, mutta itse satuin esineen huomaamaan.

Haussa ei ollutkaan sitten lie mitään hyvää. Suunnitelmani (kuvassa) oli tuomarin mukaan "vähintäänkin mielenkiintoinen" ja sitä haukuttiin vielä maastossakin. 👀 Kuulemma vedettiin liian tiheällä kammalla, kun leikkaustemme väli oli vain 50 metriä. Noh, minusta suunnitelma oli heikosta lopputulemasta päätellen edelleen paras omalle koiralleni. Ilma ei juuri liikkunut, mutta toivoin tuulen alla partioiden saavamme hajut. Jake lähti työskentelemään ihan mukavasti liikkuen, vapaasti partioiden. Ekalla sivulla se meni pari kertaa vähän matalalla nenällä, mutta ne tallausten perässä jäljestelyt eivät paria sekuntia pidempään kestäneet. Olimme etenemässä alueen taaimmaiseen kulmaan, kun Jake sai hajun. Se alkoi aktivoitumaan ja paikansi nopeasti maalihenkilön rinteen päältä. Ilmaisu oli moitteeton. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat. Meidän piti lähteä leikkaamaan aluetta 40-50 metrin päästä kulkemaamme reunaan nähden. Emme kuitenkaan onnistuneet kommunikoimaan kartturin kanssa ollenkaan samaan tapaan kuin esimerkiksi hälyillä karttureidemme kanssa. Menin vinoon, vaikka kuvittelin saaneeni vahvistuksen suunnan olevan oikea ja oltiinkin yllättäen edetty ihan väärään suuntaan täysin pois etsintäsuunnitelmastamme. Lasti oli vähän niinkuin housussa. Etsitylle alueelle ei saa palata ja suunnistusvirheen takia ei tuomari antanut etsintäsuunnitelmaamme muuttaa. Jouduttiin sitten lähtemään kapealla välillä uudelle leikkaukselle ja itse asiassa taidettiin tehdä siinäkin vielä melkein ympyrä ja tulla omiin jälkiimme. Tietämättäni olimme tässä kohtaa myös kulkeneet aivan maalihenkilön vierestä ja myös koira oli mennyt hänestä alle 10 metrin päästä. Kolmas maalimies olisi myös ollut mahdollista nostaa hyvin pian. Tällä kertaa emme itse käyneet ihan lähellä, mutta koira oli sen sijaan kulkenut kolmen metrin päästä henkilöstä eikä reagoinut mitenkään. Koe oli pelattu.

Kuvassa toteutunut reittimme ja etsintäsuunnitelmamme. 

Vasemmalla pinkillä on maalihenkilöiden paikat. Aloituspiste on kaakkoisnurkassa ja siitä lähdimme etenemään tienvartta pohjoiseen. Löytämämme maalimies oli luoteiskulmassa eli alueen sisällä olevat henkilöt jäivät löytymättä.

• Miksi jälki ei noussut? Ei ole ikinä käynyt näin.
• Miksi väliesine ei noussut? Ei ole ikinä jäänyt esinettä jäljelle. Ne meinaan HAISEE 100 x enemmän kuin kepit.
• Miksi REPPU ei noussut jäljen päästä?
• Miksi koira menee haussa kahden maalimiehen vierestä reagoimatta? Ilma ei liikkunut, mutta kyllä ihminen on semmoinen mötkäle, että salettiin pitäis haista, jos noin läheltä menee. Yhden huonotuurisen ilmavirtauksen väärältä puolelta menemisen vielä ymmärrän, mutta kaksi ei tunnu enää sattumalta.

Ensimmäisenä täytynee nyt poissulkea nenäpunkki-invaasion mahdollisuus ja pitäytyä hetki karanteenissa kotona. Jake ei ole pärskinyt, mutta sen nenä kyllä vuotaa aina keväisin. Juuri tässä kirjoittaessani koira hartaasti niistää, mutta en ole sitä aiemmin huomannut. Korviaan se on ilman selkeää syytä ravistellut pari viikkoa. Myös Hessulla on ollut korvavaivaa ja se on lääkitykselläkin niiden suhteen. Pärskimistä silläkään ei kyllä ole ollut. Katellaan vaikuttaako nenäpunkkilääkitys asiaan. Jollei kysymyksiin löydy yhtä selkeää vastausta nenäpunkin tms. terveydellisen syyn puitteissa, niin sittenpä ollaankin aika huteralla pohjalla tai äärettömän huonotuurisia.

Toinen korviensa ravistelija rauhoituksessa tehdyn kuulimien putsauksen jälkeen

Koe oli sinällään ihan mielenkiintoinen kokemus ja sujui varsin jouhevasti. Jäljen jälkeen oli onneksi pieni hengähdystauko, jotta koira sai hiukan tasoittaa hengitystään ja lähteä taas "uutena" töihin. Seuraavaa koetta ajatellen täytyy itse tsempata hakumaastossa suunnistamisen suhteen. Tällä kertaa en saanut edes karttaa, mutta jatkossa sen otan itse, jos niitä on vain yksi tarjolla. Nyt en myöskään yhtään seurannut etenemistämme gepsistä, vaikka se minulla päällä oli. Siitä olisi ollut helppo huomata väärä suuntamme, mutta en tajunnut apuvälinettä käyttää, vaikka se liivissä roikkui. Jälkikäteen olikin tyhmä olo, kun autolla huomasin mokani ja kulkemamme reitin. Onneksi se ei tällä kertaa vaikuttanut lopputulokseen, vaan koiralla oli hyvä mahdollisuus maalihenkilöt nostaa.

Tekemässä "mielenkiintoista" etsintäsuunnitelmaa!

Tottista ja PEKO-kokeeseen valmistautumista

Olemme osallistumassa uuteen pelastuskoirakokeeseen tällä viikolla. Koe eroaa paljon muista kokeista, sillä siinä suoritetaan samassa kokeessa yhteen putkeen "tottis"/hallinta-, jälki- ja hakuosuudet. Osa-alueissa ei sinällään ole mitään aiempaan nähden vaikeampaa, ehkä jopa päinvastoin. Oman jännityksensä tuo kuitenkin epätietoisuus sääntöjen soveltamisesta ja arvostelusta.

Olemme pyrkineet treenaamaan joka osa-alueen ja minusta ollaan ihan valmiita kokeeseen. Hallittavuudessa suoritetaan jonkinlaista seuraamista/hallittua liikkumista niin, että koira on työvermeet päällä. Käytän koiralla siinä eri käskyä kuin ns. oikeassa tottelevaisuudessa, koska kentällä vaadin seuraamiselta ns. täydellisyyttä ja tässä riittää vähempikin. En halua sotkea kahta eri asiaa. Paikkamakuussa kokeiltiin auton torven soittamista. Jätin Jaken tarkoituksella varsin lähelle autoa ja annettiin torven laulaa. Koiran kaula venyi ekasta töötistä ainakin 20 senttiä, mutta se pysyi kuitenkin maassa. Erkaantumisliikettä treenattiin toisen kerran. Se ei mene meillä niinkuin koeohjeessa on ajateltu, mutta en ala hinkkaamaan ihan turhaa asiaa. Lähetän Jaken eteen ja sillä siisti. Ekassa treenissä se lähti jolkottamaan semmoista rentoa laukkaa, mitä tässä ilmeisesti haetaankin. Nyt toisella yrityksellä singottiinkin sitten ihan ohjuksen lailla...pillistä sentään pysähtyi hyvin. Itse asiassa ihan sairaan hienosti. MIKSEI SE VOI KENTÄLLÄ PYSÄHTYÄ TUOLLEEN ETEENMENOSSA??!! 😆

Tyynytanssia kentällä (kuva: Taru S.)

Maasto-osuuksista jälkeä en osaa jännittää ollenkaan. Ruutua ei olla treenattu, mutta mennään keskeltä läpi ja kyllä Jake sieltä jäljen poimii. Kartturia en varmaankaan maastoon ota. Hakua sen sijaan ollaan treenattu todella vähän - vain yhden treenin verran. Toki kovasti helpottaa, kun kokeessa saa partioida vapaasti. Kyllä Jake hajut siitä poimii. Täytyy vaan olla todella tarkka etsintäsuunnitelman kanssa, että antaa sille varmasti mahdollisuuden saada hajun, koska kovin kaukaa se ei väkisin sitä poimi. Mielenkiinnolla jään odottamaan viikonloppua. 😊

Valmistautuminen on aloitettu myös PKSM 2018-kisaa varten. Homma on aloitettu tottiksen parissa ja jossain kohtaa aletaan painimaan epätoivon esineiden kanssa...Tottiksessa ollaan nyt hoidettu ampumiseen reagointi kuntoon. Seuraamisessa pompompompottaa edelleen heti, kun vire nousee, ja sehän nousee. Jäävät on muuten ok, mutta maahanmenoa ollaan hinkattu nopeammaksi ja olen keskittynyt olemaan antamatta mitään ylimääräisiä eleitä, joita voidaan tulkita avuksi. Tasamaanoutoa täytyy treenata edelleen. Kapulannostossa on edelleen hirveästi ailahtelevaisuutta. Estenoutoihin haluaisin piirun verran lisää vauhtia ja sitä alettiin piiskaamaan pallonoudoilla. Eteenmenoon aion nyt saada koira pysähtymään. Täytyisin vaan päästä tekemään sitä erilaisiin paikkoihin ja "seinää vasten". Ilmeisesti kisastadionilla on betonia vastassa, joten jopa Jaakopinpoika siihen pysähtynee. Kunhan ei nyt sitten ennakoisi...eteenmeno on paska laji!

Hälytysryhmän leiri

Oma hälytysryhmämme järjesti viikko sitten leirin Kaanaassa ja kouluttajaksemme olimme saaneet puolustusvoimilla työskentelevän Jari Ikosen. Leirillä oli tarkoitus treenata pääasiassa jälkeä ja hälykoirille oli suunniteltu isommat harjoitukset. Hälytysryhmäläisillämme on paljon erirotuisia ja -tyyppisiä koiria - olikin hienoa nähdä näin monenlaisia koiria, jotka olivat erilaisissa koulutusvaiheissa. Kouluttajamme oli erinomaisen hyvä. Olen jonkin verran jälkikoulutuksissa käynyt, mutta nyt mielestäni näin selkeästi asiantuntevimman kouluttajan tällä saralla. Lämmin suositus.

Jakelle oli suunniteltu lauantaille isompi harjoitus. Se kuitenkin pääsi hommiin jo ennen aikojaan, kun toisen hälykoiran treenissä jäi ajamatta kaksi jäljenpätkää. Jäljet eivät olleet pitkiä (2 x 300m), mutta ikää niillä oli 6h ja 12h. Emme ole ajaneet paljoa vanhoja jälkiä ja rutikuiva, pölyinen kangas jännitti minua alustana. Kouluttajamme oli kuitenkin sitä mieltä, että tuommoisella alustalla jälki on itse asiassa vaikeampi vaikkapa 2 tuntia vanhana kuin 5-tuntisena. En taas ymmärrä miksi, mutta näin se oli. Kuuden tunnin ikäinen jälki oli Jakelle selkeästi helpompi jäljestettävä kuin kaksituntinen koejälki pari viikkoa sitten. Taas opin vähintään sen, etten edelleenkään ymmärrä täysin jäljen anatomiaa. Jake jäljesti tuon tuoreemman jäljen leikiten ja palkkasin sen lopussa ns. tyhjään. Lähdimme nostamaan wanhaa jälkeä. Tiesin suunnilleen jäljen sijainnin ja olin hyvin epäileväinen, että saako koira sitä lainkaan ylös. Jake kuitenkin yllätti ja nosti jäljen ihan normaaliin tapaan. Se jäljesti aavistuksen tavanomaista hitaammin, mutten olisi koirasta osannut arvata jäljen ikää. Olimme edenneet vajaat 100 metriä, kun eteemme tuli alustanmuutos - maapohja muuttui kovaksi ja aluskasvillisuus loppui tyystin. Ihan kuin kuivaneelle mudalle olisi tippunut lehtiä, jotka olivat kuivaneet maahan kiinni. Jake hukkasi jäljen ja olin taas varma, että tähän meidän ura loppui. Jake pörräsi hetken ympyrää, totesi jäljen olevan hukassa ja palasi itse kohtaan, jossa oli jäljellä. Se pysähtyi siihen, rauhoitti itsensä täysin ja alkoi hyvin keskittyneesti jäljestää kovalla alustalla. Tuntuipa hienolta, että se on oppinut rauhoittamaan näissä tilanteissa itse itsensä eikä minun tarvitse enää ottaa koiraa maahan rauhoittumaan. Alkuun mentiin hyvin hitaasti, mutta ilmeisesti nenä kalibroitui uudelle alustalle ja pian vauhtia tuli lisää. Näine hyvineen jäljestimme maaliin asti ja sinne jäljentekijä, "Ämpärimies", oli ihanasti jättänyt pallon. Olin NIIIIN ylpeä Jaakopista, on se hieno!

Wanha jälki

Toinen harjoitus oli sokkotreeni, jossa meille annettiin tehtäväksi lähteä tarkistamaan leveän polun vierustaa. Maasto oli alkuun rytöistä hakkuuaukeaa. Etenimme hakkuuta 400 metriä, kunnes tuli ojanylitys ja maasto muuttui metsäksi. Könysimme juuri ojan kohdalla, kun hieman edelle kulkenut Jake nosti jäljen metsästä. Se tarkisti suuntaa normaalia pidemmän matkan, lie 15 metrin verran, kunnes kääntyi lähtien jäljestämään metsään päin. Pistin koiran kytkyyn ja sitten lähdettiin vauhdilla. Ekassa kulmassa koira käyttäytyi hieman oudosti ja hetken epäilin sen vaihtaneen harhalle. Se kuitenkin jatkoi jälkeä normaaliin malliin, joten annoin mennä. Oltiin menty 500 metriä, kun alkoi tapahtua. Jake nosti esineen - suklaapatukan. Pidettiin pieni juomatauko. Jatkaessamme matkaa, Jake nosti heti toisen esineen! Epäilykseni alkoivat heräämään, kun lähtiessämme tokalta esineeltä Jake jäljesti eri kohdasta, mistä nosti esineen. Käytännössä siis joku on joko heitellyt esineitä tai henkilöitä on ollut useampia. Pyysi kartturia merkkaamaan esineen paikan ja aloin tarkkailemaan askeleen jälkiä. En nähnyt kuin yhden henkilön jäljet. Jäljestimme 250 metriä, kunnes Jake löysi henkilön. Maalihenkilön luona kävi todellakin ilmi, että hän oli kävellyt toisen henkilön kanssa peräkanaa, kunnes oli tullut "riita". He olivat heitelleet omaisuutensa metsään ja erkaantuneet. Meillä oli tiedossa esineiden paikka, joten päätin lähteä sulkemaan sitä, jotta selviäisi, minne toinen henkilö on lähtenyt. Kiertäessämme esinepaikkaa Jake nosti maastosta vielä salamipötkön samoilta tienoilta. Tämän jälkeen se nappasi toisen tyypin jäljen ja taas mentiin vauhdilla. Nyt jälkeä tuntui aina vaan riittävän. Kertaalleen pysähdyttiin juomatauolle. Yhteensä harjoituksen aikana oltiin jäljestelty 2 kilometriä, kun toinenkin henkilö lopulta löytyi.

Aikaa harjoituksessa vierähti tunti - oltiin ripeitä!

Harjoitus oli tosi hauska. Jälkikäteen analysoituna koirasta saattoi erottaa jäljessä olevan jotain "outoa" vain jäljensuunnan määrityksen hitaudesta ja ekan kulman kummallisesta ilmeestä. Koira oli koko harjoituksen ajan huvipuistossa eikä se kokenut minkäänlaista epävarmuutta mistään. Toki ennenkin ollaan ajettu "tuplajälkeä", muttei sokkona. Tullessamme erkaantumiskohtaan uudelleen sille oli päivän selvää, että nyt jäljestetään se toinen jälki. Annoin Jakelle ihan testimielessä esineestä lähtöhajua ennen toista jäljennostoa. Tiedä sitten, oliko sillä vaikutusta. Kouluttajan palaute koirasta oli, että "on se makea" ja niinhän se on. 💕 Ohjaajakaan ei tällä kertaa moitteita saanut.

Lyhennetty versio jäljennostosta ja matkasta ekalle maalihenkilölle. Huomionarvoista ilahtumisen määrä, kun koira tuo sinulle suklaapötkön! 😂 Kuvannut T. Koivukangas