Nenäpunkit läks ja pentu tuli!

Ollaan vietetty karenssia ja lepäilty nenäpunkkihäädön ajan. Jake oli tosi tukkoinen ekan Milbemaxin jälkeen. Lääkityksen jälkeen myös korvien ravistelu loppui, joten voinemme olettaa, että haistamattomuuden syynä todella olivat nenäpunkit. Osatekijänä voi olla myös pölyt sillä edelleen Jaken nenä hieman vuotaa. Nyt voinemme kuitenkin alkaa taas treenaamaan täysipainoisesti.

Yksi peltojälki tehtiin pari päivää sitten. Tarkoitus oli lähinnä testata haistimen kuntoa. Jälki oli täysin suora, mutta haasteeksi siihen tehtiin neljä harhaa. Jäljelle pistettiin muutama yksittäinen frolicci, yksi välikeppi ja loppukeppi. Tuuli oli jäätävä, joten emme ihan tolkuttomasti vanhetelleet jälkiä. Vein Jaken jäljen alkuun ja se lähti jäljestämään aika ylivireisesti. Eka harha tuli vastaan jo 30 metrin kohdalla ja siinä koira alkoi sekoamaan sukissaan. Se suttasi harhaa pitkin eestaas ihan hepulissa. Ärähdin Jakelle ja se palasi oikean asian pariin. Toisen harhan kohdalla se jo pystyi hillitsemään itsensä - säntäsi kertaalleen molempiin suuntiin harhaa ja palasi omatoimisesti omalle jäljelle. Seuraaviin harhoihin ei reagoitu enää mitenkään. Kepeistä Jake ilahtui suunnattomasti! Ne tuntuivat olevan suorastaan helpotus sille.

Treenitauon aikana ollaan suoritettu aktiivista pihanvalvontaa, josta on kehkeytynyt Jaken suosikkipuuhaa.

Tänään päästiin ekaa kertaa tälle vuotta vepetreeneihin! Olipa lystiä! Treenin teemana oli vienti, jonka koulutus meillä on vielä hieman kesken. Jake lähti viime syksynä innokkaasti viemään, mutta herkästi kääntyi takaisin roiskaistuaan ensin pitkällä loikalla veteen. Nyt se teki ensimmäisellä yrittämällä aivan samoin. Tosin epäonnistunutta suoritusta säesti kohellus lähdössä, jonka seurauksena Jake sukelsi vientiesineen kanssa pää edellä pohjaan. Otettiin uusi yritys. Nyt Jake vei patukan ihan reippaasti 30 metriin ja sitä kehuttiin heti ensiloikan jälkeen. Toistoja saadaksemme tehtiin sama heti perään, mutta hieman lyhyemmällä matkalla. Testattiin ekaa kertaa myös pelastusrenkaan vientiä ja senkin Jake vei hyvin hieman vajaalle matkalle. Täytyy nyt vaan saada alle näitä onnistuneita toistoja. Vikalla kiekalla tehtiin veneenhaku ja se ei mennyt ihan tuubiin. Jake jäi veivaamaan hetkeksi köyden kanssa ja jollain uskomattomalla tavalla onnistui kietomaan sen täyden kierroksen vyötärönsä ympärille. Köysi kulki vielä sen takajalkojen välistä. Aina, kun Jake siis kiskoi venettä, kiristyi köysi sen vyötäisillä. Silti se ei laskenut siitä ympäri vaan jotenkin taisteli veneen rantaan.

Sitten voisin esitellä pikaisesti uuden laumanjäsenemme, Kössin (Sherlock). Kössi on ollut seuranamme reilun vuorokauden eli opettelemme vasta tuntemaan toisiamme. Tämän hetkisen näkemäni perusteella voisin sanoa, että Kössi on itsenäinen  ja melko kova pentu. Se on melko rauhallinen ja antaa hyvähermoisen vaikutelman. Se on tosi rento, seisoo omilla jaloillaan ja vaikuttaa ihmeen järkevältä ikäänsä nähden. Kössi on kova käyttämään hampaitaan ja äänijänteitään. Lyhyen tutustumisen perusteella voisi jo todeta, että Kössistä paistaa vahvasti läpi suvussa oleva jenkkilinja ja se on hyvin erityyppinen koira kuin Jake.

Kotimatkalla pysähdyttiin näyttäytymään veljentytöille. Skeittilaudan rengas ei meinannut totella.

Kössi on jo hieman pääsemässä Hessun suosioon. Hienosti se osaa lähestyä takaa, minkä Hessu hyväksyy asiallisena toimintatapana.