Päivä alkoi hallintaosuudella. Siinä seuruuteltiin koiraa hiekkatiellä ja METSÄSSÄ risukossa. 👀😃 Paikkamakuu suoritettiin myös metsän reunassa, häiriöääni annettiin auton töötillä. Erkaantumisliike tehtiin kapealla hiekkatiellä. Se oli oikeastaan ainoa liike, josta tuli odotetustikin hieman palautetta, kun Jake eteni kuin ohjus. Muutoin ei hallinnassa erityistä ollut.
Päivän jäniskevennys! Koiran pitäisi erkaantua ja kulkea samaa tahtia kuin ohjaaja. Koira ampuu miljoonaa eteen ja ohjaaja pysähtyy. Miten meni noin niinku omasta mielestä?! 😂
Outoudet alkoivat jäljellä. Ruutu oli kammottavalla hakkuuaukealla, jonka edessä oli niin tiheä pusikko, että tovin sain hakea kohtaa, josta koiran pystyisi lähettämään. Jake eteni puskan kolosta hakkuulle ihan hyvin ja alkoi saada ruudun puolivälin tuntumilla hajua jäljestä. Se reagoi jälkeen, muttei jostain syystä lähtenyt ajamaan. Se ei ole ikinä ennen ylittänyt jälkeä. Pistin tämän vielä alustan piikkiin. Ilmoitin tuomarille, että koira vaikutti reagoivan jälkeen ja aion nostaa paremmasta kohdasta. Kiersimme ruudun reunakrepeille, jossa oli aluskasvillisuutta ja sieltä Jake sai jäljen ylös. Se lähti jäljestämään rauhallisesti. Eka esine tuli pian ja sen jälkeen jälki siirtyi jälleen (vanhalle) hakkuulle. Jake jäljesti hieman vetelästi ja hakkuulle varmaankin jäi myös esine. Palattuamme metsään jälkityöskentely parani, mutta esineitä Jake joutui tarkentamaan kauan. Jäljen kruunasi, että koira ajoi viimeisen esineen, ISON REPUN, ohi reagoimatta mitenkään! Reppu oli tuupattu jäljen sivuun kuusen juurelle ja haisi aivan varmasti...metrin päästä koira suhautti siitä ohi, mutta itse satuin esineen huomaamaan.
Haussa ei ollutkaan sitten lie mitään hyvää. Suunnitelmani (kuvassa) oli tuomarin mukaan "vähintäänkin mielenkiintoinen" ja sitä haukuttiin vielä maastossakin. 👀 Kuulemma vedettiin liian tiheällä kammalla, kun leikkaustemme väli oli vain 50 metriä. Noh, minusta suunnitelma oli heikosta lopputulemasta päätellen edelleen paras omalle koiralleni. Ilma ei juuri liikkunut, mutta toivoin tuulen alla partioiden saavamme hajut. Jake lähti työskentelemään ihan mukavasti liikkuen, vapaasti partioiden. Ekalla sivulla se meni pari kertaa vähän matalalla nenällä, mutta ne tallausten perässä jäljestelyt eivät paria sekuntia pidempään kestäneet. Olimme etenemässä alueen taaimmaiseen kulmaan, kun Jake sai hajun. Se alkoi aktivoitumaan ja paikansi nopeasti maalihenkilön rinteen päältä. Ilmaisu oli moitteeton. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat. Meidän piti lähteä leikkaamaan aluetta 40-50 metrin päästä kulkemaamme reunaan nähden. Emme kuitenkaan onnistuneet kommunikoimaan kartturin kanssa ollenkaan samaan tapaan kuin esimerkiksi hälyillä karttureidemme kanssa. Menin vinoon, vaikka kuvittelin saaneeni vahvistuksen suunnan olevan oikea ja oltiinkin yllättäen edetty ihan väärään suuntaan täysin pois etsintäsuunnitelmastamme. Lasti oli vähän niinkuin housussa. Etsitylle alueelle ei saa palata ja suunnistusvirheen takia ei tuomari antanut etsintäsuunnitelmaamme muuttaa. Jouduttiin sitten lähtemään kapealla välillä uudelle leikkaukselle ja itse asiassa taidettiin tehdä siinäkin vielä melkein ympyrä ja tulla omiin jälkiimme. Tietämättäni olimme tässä kohtaa myös kulkeneet aivan maalihenkilön vierestä ja myös koira oli mennyt hänestä alle 10 metrin päästä. Kolmas maalimies olisi myös ollut mahdollista nostaa hyvin pian. Tällä kertaa emme itse käyneet ihan lähellä, mutta koira oli sen sijaan kulkenut kolmen metrin päästä henkilöstä eikä reagoinut mitenkään. Koe oli pelattu.
Kuvassa toteutunut reittimme ja etsintäsuunnitelmamme.
Vasemmalla pinkillä on maalihenkilöiden paikat. Aloituspiste on kaakkoisnurkassa ja siitä lähdimme etenemään tienvartta pohjoiseen. Löytämämme maalimies oli luoteiskulmassa eli alueen sisällä olevat henkilöt jäivät löytymättä.
- Miksi jälki ei noussut? Ei ole ikinä käynyt näin.
- Miksi väliesine ei noussut? Ei ole ikinä jäänyt esinettä jäljelle. Ne meinaan HAISEE 100 x enemmän kuin kepit.
- Miksi REPPU ei noussut jäljen päästä?
- Miksi koira menee haussa kahden maalimiehen vierestä reagoimatta? Ilma ei liikkunut, mutta kyllä ihminen on semmoinen mötkäle, että salettiin pitäis haista, jos noin läheltä menee. Yhden huonotuurisen ilmavirtauksen väärältä puolelta menemisen vielä ymmärrän, mutta kaksi ei tunnu enää sattumalta.
Ensimmäisenä täytynee nyt poissulkea nenäpunkki-invaasion mahdollisuus ja pitäytyä hetki karanteenissa kotona. Jake ei ole pärskinyt, mutta sen nenä kyllä vuotaa aina keväisin. Juuri tässä kirjoittaessani koira hartaasti niistää, mutta en ole sitä aiemmin huomannut. Korviaan se on ilman selkeää syytä ravistellut pari viikkoa. Myös Hessulla on ollut korvavaivaa ja se on lääkitykselläkin niiden suhteen. Pärskimistä silläkään ei kyllä ole ollut. Katellaan vaikuttaako nenäpunkkilääkitys asiaan. Jollei kysymyksiin löydy yhtä selkeää vastausta nenäpunkin tms. terveydellisen syyn puitteissa, niin sittenpä ollaankin aika huteralla pohjalla tai äärettömän huonotuurisia.
Toinen korviensa ravistelija rauhoituksessa tehdyn kuulimien putsauksen jälkeen
Koe oli sinällään ihan mielenkiintoinen kokemus ja sujui varsin jouhevasti. Jäljen jälkeen oli onneksi pieni hengähdystauko, jotta koira sai hiukan tasoittaa hengitystään ja lähteä taas "uutena" töihin. Seuraavaa koetta ajatellen täytyy itse tsempata hakumaastossa suunnistamisen suhteen. Tällä kertaa en saanut edes karttaa, mutta jatkossa sen otan itse, jos niitä on vain yksi tarjolla. Nyt en myöskään yhtään seurannut etenemistämme gepsistä, vaikka se minulla päällä oli. Siitä olisi ollut helppo huomata väärä suuntamme, mutta en tajunnut apuvälinettä käyttää, vaikka se liivissä roikkui. Jälkikäteen olikin tyhmä olo, kun autolla huomasin mokani ja kulkemamme reitin. Onneksi se ei tällä kertaa vaikuttanut lopputulokseen, vaan koiralla oli hyvä mahdollisuus maalihenkilöt nostaa.
Tekemässä "mielenkiintoista" etsintäsuunnitelmaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti