Tottista ja PEKO-kokeeseen valmistautumista

Olemme osallistumassa uuteen pelastuskoirakokeeseen tällä viikolla. Koe eroaa paljon muista kokeista, sillä siinä suoritetaan samassa kokeessa yhteen putkeen "tottis"/hallinta-, jälki- ja hakuosuudet. Osa-alueissa ei sinällään ole mitään aiempaan nähden vaikeampaa, ehkä jopa päinvastoin. Oman jännityksensä tuo kuitenkin epätietoisuus sääntöjen soveltamisesta ja arvostelusta.

Olemme pyrkineet treenaamaan joka osa-alueen ja minusta ollaan ihan valmiita kokeeseen. Hallittavuudessa suoritetaan jonkinlaista seuraamista/hallittua liikkumista niin, että koira on työvermeet päällä. Käytän koiralla siinä eri käskyä kuin ns. oikeassa tottelevaisuudessa, koska kentällä vaadin seuraamiselta ns. täydellisyyttä ja tässä riittää vähempikin. En halua sotkea kahta eri asiaa. Paikkamakuussa kokeiltiin auton torven soittamista. Jätin Jaken tarkoituksella varsin lähelle autoa ja annettiin torven laulaa. Koiran kaula venyi ekasta töötistä ainakin 20 senttiä, mutta se pysyi kuitenkin maassa. Erkaantumisliikettä treenattiin toisen kerran. Se ei mene meillä niinkuin koeohjeessa on ajateltu, mutta en ala hinkkaamaan ihan turhaa asiaa. Lähetän Jaken eteen ja sillä siisti. Ekassa treenissä se lähti jolkottamaan semmoista rentoa laukkaa, mitä tässä ilmeisesti haetaankin. Nyt toisella yrityksellä singottiinkin sitten ihan ohjuksen lailla...pillistä sentään pysähtyi hyvin. Itse asiassa ihan sairaan hienosti. MIKSEI SE VOI KENTÄLLÄ PYSÄHTYÄ TUOLLEEN ETEENMENOSSA??!! 😆

Tyynytanssia kentällä (kuva: Taru S.)

Maasto-osuuksista jälkeä en osaa jännittää ollenkaan. Ruutua ei olla treenattu, mutta mennään keskeltä läpi ja kyllä Jake sieltä jäljen poimii. Kartturia en varmaankaan maastoon ota. Hakua sen sijaan ollaan treenattu todella vähän - vain yhden treenin verran. Toki kovasti helpottaa, kun kokeessa saa partioida vapaasti. Kyllä Jake hajut siitä poimii. Täytyy vaan olla todella tarkka etsintäsuunnitelman kanssa, että antaa sille varmasti mahdollisuuden saada hajun, koska kovin kaukaa se ei väkisin sitä poimi. Mielenkiinnolla jään odottamaan viikonloppua. 😊

Valmistautuminen on aloitettu myös PKSM 2018-kisaa varten. Homma on aloitettu tottiksen parissa ja jossain kohtaa aletaan painimaan epätoivon esineiden kanssa...Tottiksessa ollaan nyt hoidettu ampumiseen reagointi kuntoon. Seuraamisessa pompompompottaa edelleen heti, kun vire nousee, ja sehän nousee. Jäävät on muuten ok, mutta maahanmenoa ollaan hinkattu nopeammaksi ja olen keskittynyt olemaan antamatta mitään ylimääräisiä eleitä, joita voidaan tulkita avuksi. Tasamaanoutoa täytyy treenata edelleen. Kapulannostossa on edelleen hirveästi ailahtelevaisuutta. Estenoutoihin haluaisin piirun verran lisää vauhtia ja sitä alettiin piiskaamaan pallonoudoilla. Eteenmenoon aion nyt saada koira pysähtymään. Täytyisin vaan päästä tekemään sitä erilaisiin paikkoihin ja "seinää vasten". Ilmeisesti kisastadionilla on betonia vastassa, joten jopa Jaakopinpoika siihen pysähtynee. Kunhan ei nyt sitten ennakoisi...eteenmeno on paska laji!