Jakelle oli suunniteltu lauantaille isompi harjoitus. Se kuitenkin pääsi hommiin jo ennen aikojaan, kun toisen hälykoiran treenissä jäi ajamatta kaksi jäljenpätkää. Jäljet eivät olleet pitkiä (2 x 300m), mutta ikää niillä oli 6h ja 12h. Emme ole ajaneet paljoa vanhoja jälkiä ja rutikuiva, pölyinen kangas jännitti minua alustana. Kouluttajamme oli kuitenkin sitä mieltä, että tuommoisella alustalla jälki on itse asiassa vaikeampi vaikkapa 2 tuntia vanhana kuin 5-tuntisena. En taas ymmärrä miksi, mutta näin se oli. Kuuden tunnin ikäinen jälki oli Jakelle selkeästi helpompi jäljestettävä kuin kaksituntinen koejälki pari viikkoa sitten. Taas opin vähintään sen, etten edelleenkään ymmärrä täysin jäljen anatomiaa. Jake jäljesti tuon tuoreemman jäljen leikiten ja palkkasin sen lopussa ns. tyhjään. Lähdimme nostamaan wanhaa jälkeä. Tiesin suunnilleen jäljen sijainnin ja olin hyvin epäileväinen, että saako koira sitä lainkaan ylös. Jake kuitenkin yllätti ja nosti jäljen ihan normaaliin tapaan. Se jäljesti aavistuksen tavanomaista hitaammin, mutten olisi koirasta osannut arvata jäljen ikää. Olimme edenneet vajaat 100 metriä, kun eteemme tuli alustanmuutos - maapohja muuttui kovaksi ja aluskasvillisuus loppui tyystin. Ihan kuin kuivaneelle mudalle olisi tippunut lehtiä, jotka olivat kuivaneet maahan kiinni. Jake hukkasi jäljen ja olin taas varma, että tähän meidän ura loppui. Jake pörräsi hetken ympyrää, totesi jäljen olevan hukassa ja palasi itse kohtaan, jossa oli jäljellä. Se pysähtyi siihen, rauhoitti itsensä täysin ja alkoi hyvin keskittyneesti jäljestää kovalla alustalla. Tuntuipa hienolta, että se on oppinut rauhoittamaan näissä tilanteissa itse itsensä eikä minun tarvitse enää ottaa koiraa maahan rauhoittumaan. Alkuun mentiin hyvin hitaasti, mutta ilmeisesti nenä kalibroitui uudelle alustalle ja pian vauhtia tuli lisää. Näine hyvineen jäljestimme maaliin asti ja sinne jäljentekijä, "Ämpärimies", oli ihanasti jättänyt pallon. Olin NIIIIN ylpeä Jaakopista, on se hieno!
Wanha jälki
Toinen harjoitus oli sokkotreeni, jossa meille annettiin tehtäväksi lähteä tarkistamaan leveän polun vierustaa. Maasto oli alkuun rytöistä hakkuuaukeaa. Etenimme hakkuuta 400 metriä, kunnes tuli ojanylitys ja maasto muuttui metsäksi. Könysimme juuri ojan kohdalla, kun hieman edelle kulkenut Jake nosti jäljen metsästä. Se tarkisti suuntaa normaalia pidemmän matkan, lie 15 metrin verran, kunnes kääntyi lähtien jäljestämään metsään päin. Pistin koiran kytkyyn ja sitten lähdettiin vauhdilla. Ekassa kulmassa koira käyttäytyi hieman oudosti ja hetken epäilin sen vaihtaneen harhalle. Se kuitenkin jatkoi jälkeä normaaliin malliin, joten annoin mennä. Oltiin menty 500 metriä, kun alkoi tapahtua. Jake nosti esineen - suklaapatukan. Pidettiin pieni juomatauko. Jatkaessamme matkaa, Jake nosti heti toisen esineen! Epäilykseni alkoivat heräämään, kun lähtiessämme tokalta esineeltä Jake jäljesti eri kohdasta, mistä nosti esineen. Käytännössä siis joku on joko heitellyt esineitä tai henkilöitä on ollut useampia. Pyysi kartturia merkkaamaan esineen paikan ja aloin tarkkailemaan askeleen jälkiä. En nähnyt kuin yhden henkilön jäljet. Jäljestimme 250 metriä, kunnes Jake löysi henkilön. Maalihenkilön luona kävi todellakin ilmi, että hän oli kävellyt toisen henkilön kanssa peräkanaa, kunnes oli tullut "riita". He olivat heitelleet omaisuutensa metsään ja erkaantuneet. Meillä oli tiedossa esineiden paikka, joten päätin lähteä sulkemaan sitä, jotta selviäisi, minne toinen henkilö on lähtenyt. Kiertäessämme esinepaikkaa Jake nosti maastosta vielä salamipötkön samoilta tienoilta. Tämän jälkeen se nappasi toisen tyypin jäljen ja taas mentiin vauhdilla. Nyt jälkeä tuntui aina vaan riittävän. Kertaalleen pysähdyttiin juomatauolle. Yhteensä harjoituksen aikana oltiin jäljestelty 2 kilometriä, kun toinenkin henkilö lopulta löytyi.
Aikaa harjoituksessa vierähti tunti - oltiin ripeitä!
Harjoitus oli tosi hauska. Jälkikäteen analysoituna koirasta saattoi erottaa jäljessä olevan jotain "outoa" vain jäljensuunnan määrityksen hitaudesta ja ekan kulman kummallisesta ilmeestä. Koira oli koko harjoituksen ajan huvipuistossa eikä se kokenut minkäänlaista epävarmuutta mistään. Toki ennenkin ollaan ajettu "tuplajälkeä", muttei sokkona. Tullessamme erkaantumiskohtaan uudelleen sille oli päivän selvää, että nyt jäljestetään se toinen jälki. Annoin Jakelle ihan testimielessä esineestä lähtöhajua ennen toista jäljennostoa. Tiedä sitten, oliko sillä vaikutusta. Kouluttajan palaute koirasta oli, että "on se makea" ja niinhän se on. 💕 Ohjaajakaan ei tällä kertaa moitteita saanut.
Lyhennetty versio jäljennostosta ja matkasta ekalle maalihenkilölle. Huomionarvoista ilahtumisen määrä, kun koira tuo sinulle suklaapötkön! 😂 Kuvannut T. Koivukangas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti