Uusia tuulia

Talvella on kivaa puuhastella kaikkea tavanomaisesta puurtamisesta poikkeavaa, mutta hiljalleen alkaa tulla ikävä metsään maastotreenien pariin. Miten mukavaa olisi tallustella sulassa metsässä ja ajaa jälkeä...Tottista ei kyllä ole vielä yhtään ikävä, vaikka ollaan oltu aika totaalisella tauolla. Ryhmällämme on hallivuoro, mutta ollaan käyty siellä pääasiassa leikkimässä ja pitämässä yllä hyvää fiilistä. Parilla viime kerralla ollaan treenattu VEPE:n vientiä! Köysi pienen painon kera oli Jakelle ekalla kertaa tosi vaikea vientiesine. Suu kävi kuin Singeri ja tuo ohuenpuoleinen naru tuppasi tippumaan matkasta heti painon nykäistessä. Nou hätä, eka kerta aina vaikea. Asiaa oli aikaa sisäistää viikko ja toisella treenikerralla ei viennin kanssa sitten ollutkaan mitään ongelmia. Ensi kerralla taas vaikeutetaan kuviota laittamalla narunpäähän jotain pelastusrenkaan tapaista. Jakea on kyllä kiva kouluttaa, kun tietää, että se sisäistää asiat tosi nopeasti, vaikka ne puskisi ekalla kerralla läpi hieman pakon kautta. 

Eka treenikerta: Köydenvienti, pieni paino päässä. Tämä oli varmaan paras suoritus tästä treenikerrasta. Suurin osa yrityksistä päättyi siihen, että köysi jäi lähtöpisteeseen ja koira vei itsensä vauhdikkaasti määränpäähän...

Myös etsintätreenejä ollaan jatkettu sisätiloissa. Koska Jake on osoittanut nyt päteviä otteita rakennusetsintäsaralla, kiristettiin vähän ruuveja vaikeustason suhteen. Eka maalimies oli ns. källi. Se oli ihan heti ensimmäisessä nurkassa testinä, että onko koiralla nenä auki. Jake lähti etenemään aika rauhallisesti, mutta meni silti hieman pitkäksi ennenkuin tajusi menneensä hajun ohi. Se kääntyi takaisin ja palasi aika suoraviivaisesti maalimiestä ilmaisemaan. Toinen ukko olikin sitten supervaikea. Se oli makaamassa lattian alla olevassa kolossa. Jake reagoi huoneessa heti, tutki sen läpi ja vaikutti tajuavan, että ukko on ns. maan alla. Outo tilanne alkoi hieman ahdistamaan ja Jake alkoi hämmennyksissään nuolemaan lattiassa olevaa reikää, josta se paikansi vahvimman hajun. Se ei osannut ilmaista lattian sisästä tulevaa hajua. Autoin ja vahvistin koiraa hieman, jotta se haukahti kerran. Tämän jälkeen raotin lattialautoja, otettiin pari haukkua lisää ja palkka maalimieheltä. Oli taas tosi opettavainen tilanne ja luulen, että ensi kerralla tämäkin sujuu jo ihan erilailla! Viimeinen maalimies oli rakennuksen toisessa päässä pressulla peitetyssä puulaatikossa. Sitäkin Jake joutui hetken paikantamaan, mutta piilo kuitenkin oli juuri sopivan helppo ja ratkaistavissa.

 Jake paikansi hajun, mutta oli epävarma oudosta tilanteesta ja alkoi nuolla lattiassa olevaa pientä reikää ilmaisemisen sijaan. Tuli mieleen se, kun monesti koirat maistelevat vettä, jonka mukana tulee hajua. Videossa Jake juuri on lopettanut nuolemispuuhat ja autan sitä ratkaisemaan tilanteen.

Jotain ihan muuta -kategoriaan kuuluu mahdollinen pieni projekti nimeltä Zeta. Minulla on ollut tovin hinku päästä treenaamaan tottikseen jotain ihan alkeissa olevaa koiraa. Vähän puoliväkisin olen nyt yrittänyt saada projektikoirakseni kaverin Zeta-lagottoa. Onnistuin saamaan Zetan hoitoon muutamaksi päiväksi ja kylläkin selvisi, ettei se ole ihan alkeissa vaan osaa paljonkin.

Rotuun vihkiytymättömän näkökulma: Lagotto on koirantapainen hassunhauska eläin, joka näyttää nallekarhun ja hampsterin risteytykseltä. Tekemisenhalua ja energiaa sillä on kuin taivaalle vingahtaen suhahtavalla kissanpierulla. Palveluskoiraharrastajan näkökulmasta lagoton keskittyminen tulee ehkä ennemmin siltä hampsterilta kuin nallekarhulta. Lagotto on yleensä sosiaalinen ja yhteistyöhaluinen - se nauttii kaikenlaisesta puuhastelusta. Tietynlainen (yli)innokkuus ja herkkyys kuitenkin vaativat lagoton ohjaamisessa jämäkkyyttä ja selkeitä linjoja. Lagotolle ei pidä olla epäreilu. Tämmöinen mielikuva rodusta itselle on tullut - saatan toki olla ihan metsässä mielipiteeni kanssa.

Ei näytä koiralle, ei.

Ajatuksia muutaman päivän ensi"treeneistä" ja jatkosta:

• Zeta haki heti kontaktia ja alkoi jopa tarjota seuraamista ym. tottista. Tilanne tuli vähän puskista. Tajusin, etten edes tiedä, millä käskyllä koira mahdollisesti toimii eikä ole mitään hajua, mitä se osaa.
• Zeta seuraa hyvin, matalassa vireessä parhaiten. Kestää kohtuullisen pitkääkin palkatonta matkaa, kun vahvistaa rauhallisilla kehuilla. Ihmiset olleet häiriö aiemmin. Hallissa kesti nyt hyvin passiiviset istuvat ihmiset. 
• Olin jostain syystä alkuun ajatuksessa, ettei Zeta juuri leiki. Tämä todistui vääräksi. Hyvin leikkii! Menee leikkimisestä jopa vähän liian sfääreihin, joten tässä kohtaa en sitä vielä hyödynnä. Ei pysyne pakka kasassa (vielä ainakaan) tuommoisissa tiloissa.
• Käytin näissä tutustumistreeneissä palkkana lähinnä tylsää nappulaa. Hassu eläin, kun syttyy ihan hulluna siitäkin saadessaan vain tehdä. Ruokakupissa sama nappula oli paljon tylsempää, vaikka tuli toki syötyä. Välillä testasin kinkkusiivuilla, niin homma meinasi mennä jo melkein överiksi, kun oli niin suurta herkkua. 😄
• Jatkossa tehdään paljon malttia. Vältetään hektistä mielentilaa. Vire tuolla koiralla kyllä riittää, se ei ole ongelma.
• Näyttää siltä, etten aio tämän koiran kanssa käyttää naksua. En halua, että se odottaa sitä kuumeisesti tai menee naksun saatuaan hektiseen mielentilaan. Sieltä on vaikeaa palata takaisin keskittymään. Jotenkin reilumpaa pitää koira koko ajan tasaisemmassa mielentilassa, koska Zeta ei vielä osaa hirveän hyvin säädellä itseään.
• Koska Zeta osaa jo tosi paljon, tykkää treenata ja palkkaantuu hyvin, näkisin, että se voisi kohtuullisen pienellä treenillä oppia tokon alo-luokan liikkeet. Katsotaan, että saadaanko aikaiseksi treenattua ja päästäisiinkö ehkä keväällä kokeilemaan kokeeseen!

Zetan pitoharjoitus lelulla. Hienosti malttoi istua ja pitää. Kunnes kehuin vähän liian railakkaasti, koira repesi liitoksistaan - ja niin myös lelu... 😂