Treenireissu Poriin

Vierailusta Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueelle on kehkeytynyt jo vuosittainen perinne. Nyt, kun metsätreenikausi alkaa olla lopuillaan, suuntasimme taas Poriin. Valoisaa aikaa ei ollut montaa tuntia, mutta ehdimme silti vetää treeniporukan kanssa kaksi kierrosta - toinen isolla harjoitusalueella ja toinen superpienellä raunioradalla. Harjoitusalue sisältää mm. isoja konttitaloja, halleja, busseja, simulaatiolentokoneita, laivan ja pelastuslaitoksen ajoneuvoja. Rauniorata on lähinnä yksi rauniokasa, jonka alle on rakennettu luolastoa. Raunioiden ympärillä on erinäistä sälää ja pari konttia.

"Laiva"

Jaken kanssa ollaan tehty todella vähän tämäntyyppistä harjoitusta ja parhaiten se osaa toimia metsässä. Onkin mukavaa päästä aika ajoin kehittämään "heikompia lihaksia". Viime aikaisten treenien perusteella täytyy tosin todeta, että alkaa tämä heikoinkin osa-alue (rakennusetsintä/rauniot/tms) olemaan viimein hyvällä mallilla. 😊

Harjoitusalueella halusin sijoittaa yhden maalimiehen erityisen vaikeaksi tiedettyyn piiloon bussin kuskinkopin jalkatilaan ja toisen pimeän labyrinttikopin perälle. Bussipiilo koettelisi sitkeyttä ja tarkennusta. Pimeä labyrintti taas vaatisi rohkeutta. Yksi maalimies sijoitettaisiin jonnekin minun tietämättäni.

Lähtömylvintää

Jake aloitti etsinnän reippaasti, mutta se ei heti selkeästi hiffannut, että rakennuksiakin kuuluu tutkia. Herra Maastoetsijä. Päädyttiin siinä sitten kuitenkin isoon ajoneuvohalliin, jossa olevassa bussissa tiesin ekan maalimiehen olevan. Jake liikkui hämärässä hallissa hieman varovasti. Se kurkisti bussin avoimesta takaovesta sisään, muttei mennyt vielä sisään. Matka jatkui etuovelle, josta se myös kurkisti sisään, käveli raput ylös ja ilmaisi oitis kuskinkopin. Öö. Kaikille muille koirille piilo oli ollut todella vaikea ja haju oli heittänyt bussin takaosaan, missä ne olivat haukkuneet pitkin seiniä. Mystinen suoritus. Jatkoimme etsintää, kunnes Jake alkoi kiinnostua alueen isoimmasta rakennuksesta. Se merkkaili sitä ja meni seisomaan ovelle haluten sisään. Mentiin sisälle ja Jake eteni reipasta tahtia käytävää myöten rakennuksen läpi, meni sivuhuoneeseen ja sieltä vessakoppiin ilmaisemaan. Tosi kaunis suoritus. Tutkittiin talo loppuun harjoitusmielessä. Seuraavaksi  suuntasimme kohti viimeistä labyrinttimaalimiestä. Jake alkoi saamaan hajua tästäkin rakennuksesta jo aika kaukaa, muttei meinannut bongata sisäänkäyntiä aitojen sisällä olevaan konttitaloon. Talossa se eteni reippaasti pimeydestä huolimatta ja oli nopeasti vahvalla hajulla. Ihan viimeiseen labyrintin koloon, jossa maalimies oli, Jake ei meinannut löytää vaan meinasi väkisin alkaa ilmaisemaan jo seinän toisella puolen. Autoin Jakea vähän valolla, jotta se tajusi myös viimeisen oviaukon. Oli tosi hyvä ja onnistunut harjoitus kokonaisuudessaan!

"Ovi auki, täällä on joku!"

 Pimeässä rakennuksessa Jake liikkuu harkiten. Se ei enää kuitenkaan vaikuta erityisemmin jännittävän vaan tekee töitä normaalisti ja varoo ns. järkevästi vaaranpaikkoja.

"Ei haise, mutta käynpä tuon yläkerran tsekkaamassa."

Raunioille pyysin laittamaan yhden maalimiehen jonnekin mahdollisimman syvälle onkaloihin, jotta taas rohkeutta koeteltaisiin. Toisen ukon sijainnista ei minulla ollut tietoa. Jake ratkaisi raunioissa olleen maalihenkilön niin nopeasti, ettei minulla oikeastaan ole mitään hajua, missä se edes oli. Koira hävisi, ilmaisi muutamalla haukulla ja tuli pois palkkansa hotkineena. Jatkettiin hommia ja pienellä etsintäalueella toisen ukon haju tuli miltei heti koiran nenään. Se lähti kohti kontteja, ja kiipesi yhteen korkealla olevaan konttiin betoniporsaan kautta päästen kontin päätyyn leikatusta aukosta sisäään. Maalimies löytyi kontin toisesta päädystä pienen seinän takaa. Varsin kypsä kokonaissuoritus siis saatiin toiseltakin kierrokselta!

Hessu Porin rauniolla syksyllä 2016. Tänä vuonna seniori sai hengailla kotona.