"Ongelmana" Jakella liinapartsassa on edestakaisin veivaaminen, jota esiintyy etenkin alkumatkasta. Jalat haluaa viedä, mutta liina rajoittaa maisemien vaihtumista, joten täytyy sinkoilla liinan sallimissa rajoissa...! Naru on solmussa ja narunpään hermoa kiristää. Niinpä ollaan nyt keskitytty tähän alkumatkaan, jotta saataisiin koira heti keskittymään eteenpäinmenemiseen ja malttamaan olemaan pukittelematta.
Treenejä ollaan tehty isolla, syrjäisellä puistoalueella ja kertaalleen teollisuusalueella. Liinatyöskentely Jaken kanssa on sinällään varmaa - koira reagoi hyvin selkeästi hajuihin ja vetää niitä kohti. Hajun saadessaan se kyllä jonniinverran kiihtyy ja alkaa haukkumaan, koska v**uttaahan se, kun ois kiire ja taas tyhmä liina estää ryntäämisen. Ollaan koitettu pitää treenit aika lyhyinä, jotta päästäisiin vaikuttamaan nimenomaan alun sähläämiseen. Puistoalueella Jake selkeästi vähensikin veivaamista parin treenin jälkeen. Ehkä myös auttoi, että haukutin sitä lähtiessä. Oli enemmän fokus maalimiehessä heti alusta pitäen ja se pahin lataus purettu.
Teollisuusalueella unohdin haukuttamisen. Kylläpä olikin taas melkoista juoksentelua alkumatka, mutta se ei onneksi kestänyt kuin reilun 100 metrin verran. 😊 Maalimies oli umpinaisessa kopissa, joka on koirille ollut usein aika haastava piilo. Mietin, että miten mahtaa tarkentaminen onnistua, jos en päästä liinasta irti koiran saadessa hajun...Yllättäen Jake eteni aivan suorinta reittiä kopille ja alkoi ilmaista sitä. Liina ei siis vaikuttanut ainakaan negatiivisesti.
Liinapartioitu ollaan myös oikeissa etsinnöissä ja siinä ajautuu koiraeläin ohjaajineen tajuttoman väsyneeksi. Taustalla näkyy yksi, joka on vallan virkeä.
Myös Hessu pääsi partioimaan samaiselle teollisuusalueelle. Liekö tuo jo dementti vai vaan kovasti työintoinen, kun laitettuani sille valjaat päälle ja vietyäni lämppälenkille, se luuli olevansa oikealla etsinnällä. Ihan virkamiehenä teki töitä, kun hyvä tovi käveleskeltiin ympäriinsä. Noh, varsinaiseen treeniin pistin sille kaksi maalimiestä kahteen vaikeimmaksi keksimääni piiloon, ja metsään meni molemmat. Eka oli rekan perävaunu, tiivis, ovi suljettuna. Ei haissut yhtään. Raotettiin vähän ovea, jotta saatiin tuo ratkaistua. Toinen maalimies oli talon katolla. Jälleen hajua ei tullut lainkaan maalimiehen tuntumaan vaan sitä oli vain hieman levällään toisen rakennuksen seinämällä. Hessu kyllä nousi maalimiehen käyttämiä tikapuita vasten, mutta haisteli niitä vain silleen, että "näihin on koskettu" eikä saanut mitään haisua itse maalimiehestä. Taas piti helpottaa. Otettiin maalimiestä istumaan katon reunalle niin, että jalat roikkuivat polvista alaspäin tikkaita. Nyt Hessu sai maalimiehen paikannettua. Noh, eläkeläinen on hyvä koe-eläin!
Parin vuoden tauon jälkeen päästiin kokeilemaan myös rakennusetsintää. Aiemmilla muutamalla kokeilulla Jake on hieman jännittänyt näissä tilanteissa, mutta en ole varsinaisesti saanut selville jännityksen aiheuttajaa. Alustoilla se on varma, mutta jotenkin otaksuisin arastelun liittyvän pimeään rakennukseen. Otin siksi hieman varman päälle enkä pyytänyt Jakelle laitettavaksi mitään supervaikeita piiloja. Mentiin kuitenkin sokkona. Tällä kertaa mitään ihmeempää jännittämistä ei näkynyt. Jake työskenteli omatoimisesti heti alusta pitäen ja eteni (lähinnä järkevän) varovasti ainoastaan epävakaalla alustalla pimeässä luolassa. Luolan perältä löytyi mukavasti myös maalihenkilö. Toinen maalimies oli helppo. Se oli ilmastointihuoneessa pienessä kulmauksessa ja haju osui nenään heti ovelta. Viimeisessä sitten hieman kiristettiin ruuvia. Maalimies isossa tilassa, jossa oli kymmenittäin kylkikylkeen pakattuja, 1,5m korkeita kolleja/lavoja. Lavojen keskellä oli kolo, jonne maalimies oli tiputtautunut. Hajua oli ympäri tilaa ja Jake sitä pitkään tarkenteli. Lopulta se pyrki pariin kertaan takajaloilleen kolleja vasten ja alkoi ilmaisemaan kohdassa, joka oli lähimpänä maalimiestä. Tuli siinä sitten mieleen, että nostanpa koiran ilmaisusta palkaksi kollien päälle, jotta pääsee maalimiehen luokse. Jake siellä eteni kiipeillen kollien päällä maalimiehen kololle ja sitten alkoikin pelottaa, ettei kai se tiputtaudu samaan koloon ja millä hitolla sen saa sieltä ylös. Onneksi vain kurkki alas ja alkoi sitten ilmaisemaan uudelleen kollien päällä. Näpppärä suoritus!
Tarkennuspuuhissa, kamera ei oikein ehtinyt mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti