Tarkoitus oli tehdä maastossa ihan selkeä jäljennosto ja jäljestää maalimiehelle. Ei tiedetty kuin vähän suuntia jäljen sijainnista. Heti partioimaan lähdettyä kuitenkin todettiin, että homma on ihan hanurista. Lunta oli pahimmillaan polveen asti. Sen pinnalla oli kova kuori, joka ei kuitenkaan ihmistä kantanut. Jokaisella askeleella siis upposimme kuoren läpi ja parhaimmassa tapauksessa vielä kivenkoloihin. Pöngerrettiin pari sataa metriä, kunnes Jake nosti jäljen. Se ajoi sitä 10 metriä vasemmalle, mutta pysähtyi jostain syystä siihen. Näin itsekin hangessa jalanjäljet ja samalla tipuin jonnekin koloon jääden kengästäni jumiin. Minä könyän naamallani maassa ja koira tulee hyppimään samaan kasaan - koko jäljennosto meni ihan plörinäksi. Kytkin koiran ja päästiin lopulta ajamaan. Jäljestäminen oli oudon vaikeaa ja Jake oli epävarma. Se kuitenkin eteni suht normaalisti, kun vahvistin pitämällä liinasta kiinni. Jälki lopulta päätyi paikkaan, jonne olimme jo tehneet toisen koirakon treenin - tajuttiin, että ollaan jäljestetty väärää jälkeä. Ties kuinka vanha tuo oli, ilmankos Jake oli vaikeuksissa. Uppuroitiin ihan hiki päässä takaisin eikä ikinä löydetty "oikeaa" jälkeä, vaikka haeskeltiin vielä tovi. Saatiin kuitenkin ajaa toinen jälki paikoksi. Jake nosti tämän 1,5h vanhan jäljen helposti tieltä ja jäljesti itsenäisesti alusta loppuun. Ei ollut mitään jakoja pitää liinasta kiinni, kun vauhtimme oli niin hidas ja koiraa hankiainen kesti. Yhden esineen Jake juoksutti minulle ties kuinka kaukaa ja kertaalleen odotti, kun oltiin jääty kauas.
Teemu oli kuvannut pätkiä treenistämme ja koostanut hienon videon!
Rakennusetsintätreenejä päästiin jatkamaan eräällä koululla. Vaikka oli joululoma, oli muutamia koululaisiakin innostunut tulemaan mukaan ja maalimiehiksimme. Tehtiin Jaken kanssa sokkotreeni. Tila oli valtava ja lähdettiin etenemään käytävä kerrallaan. Ekan käytävän huoneista ei saatu reaktioita. Tultiin uudelle käytävälle, josta lähtevällä sivuhaaralla oli vessakoppeja. Jake nuuhki parin oven alareunat, joten avasin sille ovet. Maalimies olikin ihan heti oven takana. Jotenkin ajattelin, että ovien takaa aukeaa useampia vessakoppeja...mutta tuskinpa tuosta parempaa "ilmaisua" olisi saatukaan, ilmanvaihto vie vessoista hajun ihan muualle kuin ulos.
Tutkittiin aika paljon tyhjiä tiloja, kunnes eräällä käytävällä Jake sai selkeän hajun, juoksi luokkahuoneeseen ja siellä olleeseen opettajankoppiin. Siellä istui maalimies ja Jake sen ilmaisi hyvin. Yllätykseksemme toinen oppilas oli piilossa samassa kopissa, sen perällä. Jake tämän olemassaoloon reagoinut mitenkään. Otettiin eka maalimies pois ja vasta lähetettyäni koiran ihan kopin perälle, sai se hajun myös toisesta tyypistä. Jatkettiin taas töitä ja löydettiin nopeasti myös viimeinen piilo. Se oli onneksi helppo - erään sokkeloisen huoneketjun perälle sermeistä nurkkaan kyhätty umpipiilo. Jake ilmaisi sen nopeasti. Itse asiassa tässäkin piilossa istui kaksi ihmistä, mutta se ei haitannut. Liekö koira sitä edes tajusi.
Jotain pientä on työstetty myös tottiksen suhteen. Mitään kokonaisuuksia en halua hallissa tehdä, mutta hyvin koulutetuista pikkupaloista se onnistunut kokonaisuus on helpompi kasata. Niinpä vahvisteltiin viimeksi eteentuloa kapulan kanssa ja ilman. Jakella tuppaa olemaan innokkuutta ennakoida sivullesiirtoa (ei onneksi niin paljoa kuin Hessulla) ja koitan tehdä edessäistumisesta suhteessa tärkeämpää kuin sivullemenosta. Tähänkin asti palkka on tullut suhteessa 10:1 edessäolosta, mutta silti vaan tahtotila sivulle on kova...
Hessu 10,5v. viettää lokoisaa vapaaherran elämää. Kylmillä ja kosteilla keleillä leikattu selkä ajoittain krenkkaa, mutta pääosin ollaan oltu hyvässä kunnossa. Varpaat eivät ole onneksi tänä talvena vaivanneet ollenkaan, kun ei ole ollut kovia pakkasia. Hessu lenkkeilee mielellään ja tassu nousee reipasta tahtia etenkin, jos saa ihan oman egonsa kanssa mennä. Muut koiraseuralaiset lähinnä tympii. Kotona Hessu on rasittava, niinkuin kyllä aina on ollut. Tekee ihan justiin, mitä haluaa. Päästät sen pissalle yömyöhällä, niin sehän menee, mutta toimituksen jälkeen kävelee keskelle parkkista ja kaatuu sinne kyljelleen. Mikäs siinä maatessa. Etenkin, kun tietää savun nousevan minun korvista.
Jos ei saa nuolla paistinpannua puhtaaksi, vaikka tapana on ollut hoitaa esipuhdistus, niin voihan pannun aina itse ottaa pois tiskikoneesta. Nih.
Uusi selänlämmitinnuttu - Jumppa-Pomppa. Vaikuttaa aika pätevälle tuotteelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti