Uusia tuulia

Talvella on kivaa puuhastella kaikkea tavanomaisesta puurtamisesta poikkeavaa, mutta hiljalleen alkaa tulla ikävä metsään maastotreenien pariin. Miten mukavaa olisi tallustella sulassa metsässä ja ajaa jälkeä...Tottista ei kyllä ole vielä yhtään ikävä, vaikka ollaan oltu aika totaalisella tauolla. Ryhmällämme on hallivuoro, mutta ollaan käyty siellä pääasiassa leikkimässä ja pitämässä yllä hyvää fiilistä. Parilla viime kerralla ollaan treenattu VEPE:n vientiä! Köysi pienen painon kera oli Jakelle ekalla kertaa tosi vaikea vientiesine. Suu kävi kuin Singeri ja tuo ohuenpuoleinen naru tuppasi tippumaan matkasta heti painon nykäistessä. Nou hätä, eka kerta aina vaikea. Asiaa oli aikaa sisäistää viikko ja toisella treenikerralla ei viennin kanssa sitten ollutkaan mitään ongelmia. Ensi kerralla taas vaikeutetaan kuviota laittamalla narunpäähän jotain pelastusrenkaan tapaista. Jakea on kyllä kiva kouluttaa, kun tietää, että se sisäistää asiat tosi nopeasti, vaikka ne puskisi ekalla kerralla läpi hieman pakon kautta. 

Eka treenikerta: Köydenvienti, pieni paino päässä. Tämä oli varmaan paras suoritus tästä treenikerrasta. Suurin osa yrityksistä päättyi siihen, että köysi jäi lähtöpisteeseen ja koira vei itsensä vauhdikkaasti määränpäähän...

Myös etsintätreenejä ollaan jatkettu sisätiloissa. Koska Jake on osoittanut nyt päteviä otteita rakennusetsintäsaralla, kiristettiin vähän ruuveja vaikeustason suhteen. Eka maalimies oli ns. källi. Se oli ihan heti ensimmäisessä nurkassa testinä, että onko koiralla nenä auki. Jake lähti etenemään aika rauhallisesti, mutta meni silti hieman pitkäksi ennenkuin tajusi menneensä hajun ohi. Se kääntyi takaisin ja palasi aika suoraviivaisesti maalimiestä ilmaisemaan. Toinen ukko olikin sitten supervaikea. Se oli makaamassa lattian alla olevassa kolossa. Jake reagoi huoneessa heti, tutki sen läpi ja vaikutti tajuavan, että ukko on ns. maan alla. Outo tilanne alkoi hieman ahdistamaan ja Jake alkoi hämmennyksissään nuolemaan lattiassa olevaa reikää, josta se paikansi vahvimman hajun. Se ei osannut ilmaista lattian sisästä tulevaa hajua. Autoin ja vahvistin koiraa hieman, jotta se haukahti kerran. Tämän jälkeen raotin lattialautoja, otettiin pari haukkua lisää ja palkka maalimieheltä. Oli taas tosi opettavainen tilanne ja luulen, että ensi kerralla tämäkin sujuu jo ihan erilailla! Viimeinen maalimies oli rakennuksen toisessa päässä pressulla peitetyssä puulaatikossa. Sitäkin Jake joutui hetken paikantamaan, mutta piilo kuitenkin oli juuri sopivan helppo ja ratkaistavissa.

 Jake paikansi hajun, mutta oli epävarma oudosta tilanteesta ja alkoi nuolla lattiassa olevaa pientä reikää ilmaisemisen sijaan. Tuli mieleen se, kun monesti koirat maistelevat vettä, jonka mukana tulee hajua. Videossa Jake juuri on lopettanut nuolemispuuhat ja autan sitä ratkaisemaan tilanteen.

Jotain ihan muuta -kategoriaan kuuluu mahdollinen pieni projekti nimeltä Zeta. Minulla on ollut tovin hinku päästä treenaamaan tottikseen jotain ihan alkeissa olevaa koiraa. Vähän puoliväkisin olen nyt yrittänyt saada projektikoirakseni kaverin Zeta-lagottoa. Onnistuin saamaan Zetan hoitoon muutamaksi päiväksi ja kylläkin selvisi, ettei se ole ihan alkeissa vaan osaa paljonkin.

Rotuun vihkiytymättömän näkökulma: Lagotto on koirantapainen hassunhauska eläin, joka näyttää nallekarhun ja hampsterin risteytykseltä. Tekemisenhalua ja energiaa sillä on kuin taivaalle vingahtaen suhahtavalla kissanpierulla. Palveluskoiraharrastajan näkökulmasta lagoton keskittyminen tulee ehkä ennemmin siltä hampsterilta kuin nallekarhulta. Lagotto on yleensä sosiaalinen ja yhteistyöhaluinen - se nauttii kaikenlaisesta puuhastelusta. Tietynlainen (yli)innokkuus ja herkkyys kuitenkin vaativat lagoton ohjaamisessa jämäkkyyttä ja selkeitä linjoja. Lagotolle ei pidä olla epäreilu. Tämmöinen mielikuva rodusta itselle on tullut - saatan toki olla ihan metsässä mielipiteeni kanssa.

Ei näytä koiralle, ei.

Ajatuksia muutaman päivän ensi"treeneistä" ja jatkosta:

• Zeta haki heti kontaktia ja alkoi jopa tarjota seuraamista ym. tottista. Tilanne tuli vähän puskista. Tajusin, etten edes tiedä, millä käskyllä koira mahdollisesti toimii eikä ole mitään hajua, mitä se osaa.
• Zeta seuraa hyvin, matalassa vireessä parhaiten. Kestää kohtuullisen pitkääkin palkatonta matkaa, kun vahvistaa rauhallisilla kehuilla. Ihmiset olleet häiriö aiemmin. Hallissa kesti nyt hyvin passiiviset istuvat ihmiset. 
• Olin jostain syystä alkuun ajatuksessa, ettei Zeta juuri leiki. Tämä todistui vääräksi. Hyvin leikkii! Menee leikkimisestä jopa vähän liian sfääreihin, joten tässä kohtaa en sitä vielä hyödynnä. Ei pysyne pakka kasassa (vielä ainakaan) tuommoisissa tiloissa.
• Käytin näissä tutustumistreeneissä palkkana lähinnä tylsää nappulaa. Hassu eläin, kun syttyy ihan hulluna siitäkin saadessaan vain tehdä. Ruokakupissa sama nappula oli paljon tylsempää, vaikka tuli toki syötyä. Välillä testasin kinkkusiivuilla, niin homma meinasi mennä jo melkein överiksi, kun oli niin suurta herkkua. 😄
• Jatkossa tehdään paljon malttia. Vältetään hektistä mielentilaa. Vire tuolla koiralla kyllä riittää, se ei ole ongelma.
• Näyttää siltä, etten aio tämän koiran kanssa käyttää naksua. En halua, että se odottaa sitä kuumeisesti tai menee naksun saatuaan hektiseen mielentilaan. Sieltä on vaikeaa palata takaisin keskittymään. Jotenkin reilumpaa pitää koira koko ajan tasaisemmassa mielentilassa, koska Zeta ei vielä osaa hirveän hyvin säädellä itseään.
• Koska Zeta osaa jo tosi paljon, tykkää treenata ja palkkaantuu hyvin, näkisin, että se voisi kohtuullisen pienellä treenillä oppia tokon alo-luokan liikkeet. Katsotaan, että saadaanko aikaiseksi treenattua ja päästäisiinkö ehkä keväällä kokeilemaan kokeeseen!

Zetan pitoharjoitus lelulla. Hienosti malttoi istua ja pitää. Kunnes kehuin vähän liian railakkaasti, koira repesi liitoksistaan - ja niin myös lelu... 😂

Treenireissu Poriin

Vierailusta Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueelle on kehkeytynyt jo vuosittainen perinne. Nyt, kun metsätreenikausi alkaa olla lopuillaan, suuntasimme taas Poriin. Valoisaa aikaa ei ollut montaa tuntia, mutta ehdimme silti vetää treeniporukan kanssa kaksi kierrosta - toinen isolla harjoitusalueella ja toinen superpienellä raunioradalla. Harjoitusalue sisältää mm. isoja konttitaloja, halleja, busseja, simulaatiolentokoneita, laivan ja pelastuslaitoksen ajoneuvoja. Rauniorata on lähinnä yksi rauniokasa, jonka alle on rakennettu luolastoa. Raunioiden ympärillä on erinäistä sälää ja pari konttia.

"Laiva"

Jaken kanssa ollaan tehty todella vähän tämäntyyppistä harjoitusta ja parhaiten se osaa toimia metsässä. Onkin mukavaa päästä aika ajoin kehittämään "heikompia lihaksia". Viime aikaisten treenien perusteella täytyy tosin todeta, että alkaa tämä heikoinkin osa-alue (rakennusetsintä/rauniot/tms) olemaan viimein hyvällä mallilla. 😊

Harjoitusalueella halusin sijoittaa yhden maalimiehen erityisen vaikeaksi tiedettyyn piiloon bussin kuskinkopin jalkatilaan ja toisen pimeän labyrinttikopin perälle. Bussipiilo koettelisi sitkeyttä ja tarkennusta. Pimeä labyrintti taas vaatisi rohkeutta. Yksi maalimies sijoitettaisiin jonnekin minun tietämättäni.

Lähtömylvintää

Jake aloitti etsinnän reippaasti, mutta se ei heti selkeästi hiffannut, että rakennuksiakin kuuluu tutkia. Herra Maastoetsijä. Päädyttiin siinä sitten kuitenkin isoon ajoneuvohalliin, jossa olevassa bussissa tiesin ekan maalimiehen olevan. Jake liikkui hämärässä hallissa hieman varovasti. Se kurkisti bussin avoimesta takaovesta sisään, muttei mennyt vielä sisään. Matka jatkui etuovelle, josta se myös kurkisti sisään, käveli raput ylös ja ilmaisi oitis kuskinkopin. Öö. Kaikille muille koirille piilo oli ollut todella vaikea ja haju oli heittänyt bussin takaosaan, missä ne olivat haukkuneet pitkin seiniä. Mystinen suoritus. Jatkoimme etsintää, kunnes Jake alkoi kiinnostua alueen isoimmasta rakennuksesta. Se merkkaili sitä ja meni seisomaan ovelle haluten sisään. Mentiin sisälle ja Jake eteni reipasta tahtia käytävää myöten rakennuksen läpi, meni sivuhuoneeseen ja sieltä vessakoppiin ilmaisemaan. Tosi kaunis suoritus. Tutkittiin talo loppuun harjoitusmielessä. Seuraavaksi  suuntasimme kohti viimeistä labyrinttimaalimiestä. Jake alkoi saamaan hajua tästäkin rakennuksesta jo aika kaukaa, muttei meinannut bongata sisäänkäyntiä aitojen sisällä olevaan konttitaloon. Talossa se eteni reippaasti pimeydestä huolimatta ja oli nopeasti vahvalla hajulla. Ihan viimeiseen labyrintin koloon, jossa maalimies oli, Jake ei meinannut löytää vaan meinasi väkisin alkaa ilmaisemaan jo seinän toisella puolen. Autoin Jakea vähän valolla, jotta se tajusi myös viimeisen oviaukon. Oli tosi hyvä ja onnistunut harjoitus kokonaisuudessaan!

"Ovi auki, täällä on joku!"

 Pimeässä rakennuksessa Jake liikkuu harkiten. Se ei enää kuitenkaan vaikuta erityisemmin jännittävän vaan tekee töitä normaalisti ja varoo ns. järkevästi vaaranpaikkoja.

"Ei haise, mutta käynpä tuon yläkerran tsekkaamassa."

Raunioille pyysin laittamaan yhden maalimiehen jonnekin mahdollisimman syvälle onkaloihin, jotta taas rohkeutta koeteltaisiin. Toisen ukon sijainnista ei minulla ollut tietoa. Jake ratkaisi raunioissa olleen maalihenkilön niin nopeasti, ettei minulla oikeastaan ole mitään hajua, missä se edes oli. Koira hävisi, ilmaisi muutamalla haukulla ja tuli pois palkkansa hotkineena. Jatkettiin hommia ja pienellä etsintäalueella toisen ukon haju tuli miltei heti koiran nenään. Se lähti kohti kontteja, ja kiipesi yhteen korkealla olevaan konttiin betoniporsaan kautta päästen kontin päätyyn leikatusta aukosta sisäään. Maalimies löytyi kontin toisesta päädystä pienen seinän takaa. Varsin kypsä kokonaissuoritus siis saatiin toiseltakin kierrokselta!

Hessu Porin rauniolla syksyllä 2016. Tänä vuonna seniori sai hengailla kotona.

Urbaania pelastuskoirailua

Pimeys on ottanut taas niskalenkin koiratreeneistä. Metsässä ei juuri nappaa pussipimeässä treenata, joten ollaan viime viikot panostettu taajamaetsintään. Liinapartiointi on Jakella muutenkin vielä kehitettävänä osa-alueena, joten pieni terästäytyminen sen suhteen tekee hyvää.

"Ongelmana" Jakella liinapartsassa on edestakaisin veivaaminen, jota esiintyy etenkin alkumatkasta. Jalat haluaa viedä, mutta liina rajoittaa maisemien vaihtumista, joten täytyy sinkoilla liinan sallimissa rajoissa...! Naru on solmussa ja narunpään hermoa kiristää. Niinpä ollaan nyt keskitytty tähän alkumatkaan, jotta saataisiin koira heti keskittymään eteenpäinmenemiseen ja malttamaan olemaan pukittelematta.

Treenejä ollaan tehty isolla, syrjäisellä puistoalueella ja kertaalleen teollisuusalueella. Liinatyöskentely Jaken kanssa on sinällään varmaa - koira reagoi hyvin selkeästi hajuihin ja vetää niitä kohti. Hajun saadessaan se kyllä jonniinverran kiihtyy ja alkaa haukkumaan, koska v**uttaahan se, kun ois kiire ja taas tyhmä liina estää ryntäämisen. Ollaan koitettu pitää treenit aika lyhyinä, jotta päästäisiin vaikuttamaan nimenomaan alun sähläämiseen. Puistoalueella Jake selkeästi vähensikin veivaamista parin treenin jälkeen. Ehkä myös auttoi, että haukutin sitä lähtiessä. Oli enemmän fokus maalimiehessä heti alusta pitäen ja se pahin lataus purettu.

Teollisuusalueella unohdin haukuttamisen. Kylläpä olikin taas melkoista juoksentelua alkumatka, mutta se ei onneksi kestänyt kuin reilun 100 metrin verran.  😊 Maalimies oli umpinaisessa kopissa, joka on koirille ollut usein aika haastava piilo. Mietin, että miten mahtaa tarkentaminen onnistua, jos en päästä liinasta irti koiran saadessa hajun...Yllättäen Jake eteni aivan suorinta reittiä kopille ja alkoi ilmaista sitä. Liina ei siis vaikuttanut ainakaan negatiivisesti.

Liinapartioitu ollaan myös oikeissa etsinnöissä ja siinä ajautuu koiraeläin ohjaajineen tajuttoman väsyneeksi. Taustalla näkyy yksi, joka on vallan virkeä.  

Myös Hessu pääsi partioimaan samaiselle teollisuusalueelle. Liekö tuo jo dementti vai vaan kovasti työintoinen, kun laitettuani sille valjaat päälle ja vietyäni lämppälenkille, se luuli olevansa oikealla etsinnällä. Ihan virkamiehenä teki töitä, kun hyvä tovi käveleskeltiin ympäriinsä. Noh, varsinaiseen treeniin pistin sille kaksi maalimiestä kahteen vaikeimmaksi keksimääni piiloon, ja metsään meni molemmat. Eka oli rekan perävaunu, tiivis, ovi suljettuna. Ei haissut yhtään. Raotettiin vähän ovea, jotta saatiin tuo ratkaistua. Toinen maalimies oli talon katolla. Jälleen hajua ei tullut lainkaan maalimiehen tuntumaan vaan sitä oli vain hieman levällään toisen rakennuksen seinämällä. Hessu kyllä nousi maalimiehen käyttämiä tikapuita vasten, mutta haisteli niitä vain silleen, että "näihin on koskettu" eikä saanut mitään haisua itse maalimiehestä. Taas piti helpottaa. Otettiin maalimiestä istumaan katon reunalle niin, että jalat roikkuivat polvista alaspäin tikkaita. Nyt Hessu sai maalimiehen paikannettua. Noh, eläkeläinen on hyvä koe-eläin!

Parin vuoden tauon jälkeen päästiin kokeilemaan myös rakennusetsintää. Aiemmilla muutamalla kokeilulla Jake on hieman jännittänyt näissä tilanteissa, mutta en ole varsinaisesti saanut selville jännityksen aiheuttajaa. Alustoilla se on varma, mutta jotenkin otaksuisin arastelun liittyvän pimeään rakennukseen. Otin siksi hieman varman päälle enkä pyytänyt Jakelle laitettavaksi mitään supervaikeita piiloja. Mentiin kuitenkin sokkona. Tällä kertaa mitään ihmeempää jännittämistä ei näkynyt. Jake työskenteli omatoimisesti heti alusta pitäen ja eteni (lähinnä järkevän) varovasti ainoastaan epävakaalla alustalla pimeässä luolassa. Luolan perältä löytyi mukavasti myös maalihenkilö. Toinen maalimies oli helppo. Se oli ilmastointihuoneessa pienessä kulmauksessa ja haju osui nenään heti ovelta. Viimeisessä sitten hieman kiristettiin ruuvia. Maalimies isossa tilassa, jossa oli kymmenittäin kylkikylkeen pakattuja, 1,5m korkeita kolleja/lavoja. Lavojen keskellä oli kolo, jonne maalimies oli tiputtautunut. Hajua oli ympäri tilaa ja Jake sitä pitkään tarkenteli. Lopulta se pyrki pariin kertaan takajaloilleen kolleja vasten ja alkoi ilmaisemaan kohdassa, joka oli lähimpänä maalimiestä. Tuli siinä sitten mieleen, että nostanpa koiran ilmaisusta palkaksi kollien päälle, jotta pääsee maalimiehen luokse. Jake siellä eteni kiipeillen kollien päällä maalimiehen kololle ja sitten alkoikin pelottaa, ettei kai se tiputtaudu samaan koloon ja millä hitolla sen saa sieltä ylös. Onneksi vain kurkki alas ja alkoi sitten ilmaisemaan uudelleen kollien päällä. Näpppärä suoritus!

Tarkennuspuuhissa, kamera ei oikein ehtinyt mukaan!