Agilityn rotumestaruus 2017!

Ollaan kisattu agilityssä viimeksi edellistalvena ja treeneissäkin käyty hyvin harvakseltaan. Harjoitukset eivät ole menneet erityisen hyvin, mutta kontaktiongelmaa uskoisin meidän saaneen korjattua. Ainakin treeneissä Jake on hyvin niille pysähtynyt. Vähän kerrassaan myös meille vaikeuksia aiheuttaneet persjätöt ovat alkaneet sujua. Takaaleikkauksissakin on ehkä hieman valoa tunnelin päässä, mutta tekemistä vielä piisaa.

Satuin hieman vahingossa bongaamaan, että kultaistennoutajien rotumestaruuskisat olisivat 29.10.17 Ylöjärvellä. Ilmoittautumisaikaa oli vielä vuorokausi jäljellä ja kun välimatkakin oli niin lyhyt, päätin ilmoittautua. Onhan se mukavaa, että osallistujia mestaruuskisoissa olisi mahdollisimman paljon. Kultsuissa kolmosen koiria ei montaa ole ja tällä kertaa karkeloihin osallistui viisi meikäläistä.

Itse radoista ei hirveästi jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Jake oli ihan kammottavassa ylivireessä kahdella ekalla radalla ja oli täysi työ pitää se edes jotenkin lapasessa. Positiivisena täytyy sanoa, että KAIKKI KONTAKTIT OSUIVAT ja koira niillä kuunteli!

• Ekalla hypärillä Jake pysyi puoleen väliin asti housuissaan, mutta maltti loppui puoleen väliin keppejä, josta se karkasi seuraavalle okserille sen verran päättömästi, että kaatoi koko esteen...
• Tokana oli agirata, joka oli myös rotumestaruusrata. Ongelmat alkoivat heti kättelyssä, kun Jake KARKASI startissa. Ei päivää...ekalta esteeltä tuli siinä sohlingissa kielto, kun en oikein ehtinyt mukaan. Taisteltiin alkupuolisko läpi. Olin koko ajan alun karkaamisesta johtuen karvan verran myöhässä ja Jake meinasi ehtiä livetä näpeistä väärään putkeen. Viime hetkellä sain sen pysäytettyä. Tässä kohtaa pääsin kuitenkin rytmiin kiinni ja loppurata menikin mallikkaasti. Rata osoittautui myös muille todella vaikeaksi ja kultsuista vain kaksi ylsi tulokseen. Me selvisimme vähemmillä virhepisteillä ja siten Jake on Rotumestari 2017!
• Kolmannella agiradalla alkoi homma jo sujua. Ratakin oli kyllä helpompi. Tämä selvitettiin sujuvasti loppusuoralle asti, kunnes ohjasin huolimattomasti (tai siis en ohjannut lainkaan) tokavikalla esteellä ja Jake ajelehti sen ohitse. Kraah. Koiralta hyvä rata kuitenkin.

Tuomari palkintojenjaossa kiinnostuneena kyseli, että onko tämä sellainen käyttölinjainen koira, kun se on PUNAINEN. 😂 No, ei käy kieltäminen - on sitä ennenkin taidettu sanoa tulipunaiseksi luppakorvamaliksi. Liekö kehu vai haukku. 

Rotumestari 2017

Paluu pelastuskoira-arkeen

Koekausi on viimein taputeltu ja nyt on taas hyvää aikaa keskittyä pelkkään olennaiseen eli erilaisiin pelastuskoiraharjoitteisiin. Aloiteltiin homma muistuttelemalla perusasioita. Tehtiin ihan helppo jäljennostoharjoitus vapaana partioinnista, jossa tavoitteena oli saavuttaa järkevä etenemisrytmi työskennellessä tyhjällä alueella. Etenemää ennen jälkeä oli n. 500 metriä ja se taisi näin ensi alkuun olla hieman liian vähän. Jake nimittäin juoksi aivan liikaa, sahasi koko ajan edestakaisin eikä meinannut rauhoittua kulkurytmiin. Ei juokseminen sinällään ole ikinä vaikuttanut sen kykyyn nostaa jälkeä, mutta en pidä siitä, että se suhaa tarpeettomasti kuluttaen itseään, kun se osaa tehdä työt myös rauhallisemmin ja keskittyneemmin. 

Vähän liikaa vauhtia, sanoisin.

Vähän tahti ehti onneksi tasoittua juuri ennen jälkeä. Jake nosti sen vaivattomasti, tarkisti suunnan ja lähti jäljestämään. Hetken päästä pysäytin koiran ja se joutui aika kauan odottelemaan kytkemistä, kun oli liinateknisiä ongelmia. Jakella oli tämän jälkeen hieman vaikeuksia saada alkuunsa jäljestä kiinni, mutta pienen pyörimisen jäljeen jälki löytyi polulta ja ajelimme sen loppuun ongelmitta. Annoin poikkeuksellisesti Jaken jäljestää pitämättä itse liinasta kiinni ja se sille tällä kertaa hieman hämmennystä ja epävarmuutta aiheutti. Vähän väliä Jake pysähteli jääden odottamaan minua. Kun olin taas liinanmitan päässä, se jatkoi omatoimisesti jäljestämistä. Hyvä harjoitus siinäkin mielessä, että saatiin luotua koiralle pientä epävarmuutta, josta huolimatta se työskenteli omatoimisesti ja saavutti sillä palkkansa.

Jake nosti jäljen, vielä kun sais sen kytkettyä...

Hessu on nyt jäänyt virallisesti eläkkeelle etsintähommista. Ikäähän sillä on 10v 3kk, mikä on paljon mille vaan isolle koiralle ja hemmetin paljon työ-/harrastuskoiralle. Hyvässä kunnossa Hessu on ollut, mutta jonnekin täytyy raja vetää ja minusta hyvänä rajana toimii tällä kertaa lämpömittari. En halua vanhaa koiraa enää tunteja istuttaa kylmässä autossa pakkasella. Etsinnöissä tulee pitkiä odotuksia ihan väistämättä - etenkin, jos myös Jake on töissä. Pieniä treenejä Hessun kanssa silti aivan varmasti tullaan tekemään. Tänään se sai tehdä liinapartioinnin ja oli ihan innoissaan hommissa. Maalimiehen jäljille päästiin kävelytien vierestä nousseen jäljen perusteella, mutta tämä harjoitus oli kyllä hauska osoitus siitä, miten pelastuskoira käyttää yhtä aikaa kaikkia osaamiaan keinoja henkilön paikantamiseksi.

Treenin loppuosa

Ryhmänjohtajakurssi 2

Viikonloppuna saatiin tehdä kotiseutumatka Kuopioon ryhmänjohtajakurssin 2-osan tiimoilta. Noin lyhykäisyydessään kurssi oli minusta hyvä. Se ei ollut lainkaan raskas ja sisälsi paljon ennalta tuttua asiaa, mutta kuitenkin joka osa-alueella päästiin hieman pintaa syvemmälle. Omat valmiudet johtopaikkatoimintaan ovat edelleen kehnot, mutta papereiden pyörittämiseen ei taida oppia kuin niitä pyörittelemällä.

Kokosin joitain huomioita viikonlopulta:

Hälytyksiä on valtakunnallisesti TODELLA vähän eikä pelastuskoirilla ole juuri käyttöä. Monessa paikassa 1-2 hälytystä vuodessa on ns. normaali määrä. Taas muutamissa yksittäisissä paikoissa pelastuskoiraväen ja poliisin yhteistyö on todella tiivistä ja myös hälytyksiä poikii enemmän. Tampereen seudulla asiat vaikuttaisivat olevan kohtuullisen hyvin, mutta tulisi ajatus, että viranomaisyhteistyötä on syytä vaalia, poliisit on saatava mukaan VIRTA-tarkastuksiin ja miksei joskus vaikka hälytreeniin koirakon perään.

Poliisin näkökulmasta VIRTA-tarkastus on lisännyt paljon luottoa pelastuskoiriin. Ilmeisesti se on aiemmin ollut varsin olematonta. Kuitenkin omien koiraresurssien salliessa "iskevät täysillä" etsintätilanteiden alkuvaiheisiin ja pyrkivät hoitamaan ne itse. Vasta pakon edessä hälytetään VAPEPA. (koirapoliisien esimies Kuopiosta)

Poliisin ja VIRTA-tarkastajan näkökulmasta koirakoiden yleisin puute on, ettei ohjaaja osaa lukea koiran reaktioita (koira merkkaa jäljen, koira reagoi ilmavainulla jonnekin suuntaan). Koirat sinällään toimivat kohtuullisen hyvin. Vaatimus, että takajälki hylkää testin on lähtöisin poliisilta.

Johtopaikkaharjoituksessa edelleen kaipasin partioille trackereitä. Tosin näppärä olisi myös jokin erillinen tabletti, josta sijainteja voi seurata puhelimen sijaan. Monin paikoin paperisia karttoja ei käytetä kuulemma enää lainkaan, mutta omasta mielestä meidän alueen tapa toimia tässä suhteessa wanhanaikaisesti on hyvä.

Uusi koemalli herätti paljon keskustelua. Koirakon kannalta koe ei minusta ole mitenkään vaikea. Esim. A-jälki helpottuu, kun siinä ei ole enää harhaa. Esineitä jäljelle ei tosin saa jäädä kuin max. yksi. Haku taas vaikutti ainakin treeneissä helpolta, kun saa vapaasti partioida. Aikaa riittää myös B-kokoisella alueella sahata miten paljon vaan. Vaikeudet ovat sitten järjestäjän puolella ja koepaikkojen saannissa. On arvioitu, että neljän koiran koe yhdellä tuomarilla kestää 9-10h. Kaksi tuomaria ei nopeuta suhteessa paljoa, sillä koirakot pitää kuitenkin odotella jäljiltä ja hakuun voi mennä vain yksi kerrallaan. Jos yhdistyksessä on koirakko, joka haluaisi tehdä A-jäljen ja B-haun sekä toinen, joka haluaisi tehdä tasot toisinpäin, niin eipä onnistukaan järjestää heille yhteistä koetta. Anoa saa vain yhdentyyppisen kokeen. Maastojen hankkimisen kanssa ongelmia vasta tulee olemaankin. Mutta eipä siinä, näillä mennään ja katsotaan, miten käy.

Tuplaviikonloppu 7.-8.10.17

En ole muistaakseni koskaan ennen tätä kisannut niin, että kokeiden välissä olisi vain viikko. Nyt koepaikkajumala antoi KOLME koepaikkaa viikon sisälle. Jälkikokeisiin on niin vaikeaa saada paikkaa, että sinne menisin vaikka pää kainalossa. Sen sijaan lauantaille osunut hakukoe tuntui lähinnä typeryydeltä. Kahden peräkkäisen päivän maasto-osuuksien suhteen en ollut huolissani, mutta tottelevaisuus ilman palauttavia treenejä jännitti. Päätin lopulta kuitenkin mennä hakukokeeseen, koska a. olin jo maksanut ja b. tuskin kuitenkaan maasto sujuisi niin hyvin, että mentäisiin tottikseen.

PAHA 7.10. Nastola

Päivä alkoi tuttuun tapaan henkilöhaulla, mikä meille sopiikin parhaiten. Otettiin ennen vuoroamme äänenavaus nollamaalimieheltä ja haukku sujui yllättävän rennosti. Maastoon siirtyessäkin Jake oli poikkeuksellisen cool. Se teki mallikkaat pistot etukulmiin, mutta sitten alkoi sama show kuin niin usein hakukokeissamme. Jake lähti pistolle ihan täysillä, mutta eteni pahimmillaan vain 10 metriä ja juoksi takaisin. Sitten, kun keskusteltiin, että sinähän menet, niin se meni ja teki hienojakin pistoja. Mutta onhan se pahuksen kuluttavaa (ainakin ohjaajan hermoille), että lähtemisestä pitää vääntää. Ekan maalimiehen Jake nosti 100 metristä. Ilmaisu ja hallinta oli erinomainen. Toinen nousi n. 230 metristä. Tästä ilmaisu oli enää tyydyttävä - pätki ja lähestyessäni Jake kerran tuuppasi piiloa. Olin helpottunut ukon löytyessä ja varma, että vika äijä on takakulmassa. Yllätyksekseni tuomari kuitenkin seuraavan piston jälkeen keskeytti suorituksemme ja kertoi, että keskimmäinen maalimies oli jäänyt 200 metrin kohdalle. Rata oli siis tosi lyhyt! Koska maasto olisi tullut jäämään puutteelliseksi, emme jatkaneet muihin osioihin.

Ei tuo haku ole kyllä Jaken laji. Tarvittaisiin paljon kokeenomaisia treenejä haastavissa maastoissa, kun aina kokeissa alkaa tuo pistojen kanssa pelleily. Treeneissä ei sitä esitä, niin ei olla päästy kunnolla koskaan puuttumaan ja koiraa yllättämään.

PAJÄ 8.10. Säkylä

Säkylästä oli mukavat muistot Jaken ensimmäisestä 3-luokan jälkikokeesta ja sinne oli kiva nyt palata. Saimme arvonnassa vikan jäljen, joka sattui olemaan vieläpä samassa kohtaa kuin jälkemme edellisellä kerralla. Lopulta, kun kaikki yhdeksän meitä ennen ollutta koirakkoa oli saatettu matkaan ja oli meidän vuoromme päästä janalle. Jana oli haastava, koska puita oli tiheässä. Jake lähtikin etenemään vinoon. Jatkoin itse janan suuntaisesti kulkemista ja koirakin sinne palaili, kun liina ei enempää myöten antanut mennä sivuun. Alun sahaamisen jälkeen Jake lähti etenemään hyvin, törmäsi jälkeen melkein loppukrepillä ja valitsi oikean suunnan. Eka keppi tuli melkein heti ja se nousi hyvin. Loput kepit nousivat tasaisin välein, kunnes alettiin jo odottamaan viimeistä keppiä. Jake jäljesti sujuvasti hiekkatielle, jonne jälki katosi. Nopea johtopäätös oli, että ollaan menty vikan kepin yli tai ajauduttu ihan lopussa harhajäljelle. Palattiin hieman taaksepäin. Jake jäljesti loppupätkän uudelleen ja edelleen päädyttiin samasta kohtaa tielle, ilman keppiä. Tuskanhikeä alkoi jo puskemaan. Keppi EI VOINUT olla kaukana. Palailtiin takajälkeä parikymmentä metriä, kun Jake yht'äkkiä hieman reagoi ja työnsi kuononsa maassa olleeseen koloon. Sen koko kuono hävisi sinne ja pois tullessa suussa oli kutoskeppi!! Voi sitä riemua! Ihan kuin joku olisi astunut kepin päälle, että se oli uponnut sinne koloon. Olin hurjan tyytyväinen siihen, miten Jake jatkoi koko ajan hommia, vaikka jälki loppui ja se joutui ajamaan sitä moneen kertaan uudestaan, jopa vähän vastakarvaan. Sillä oli selkeästi ajatus, että keppiä etsitään ja hienoa, että se sai löydön palkaksi. Jäljeltä pisteitä 167/170.

Siellä se jana on puiden keskellä, täydellisessä kangasmaastossa.

Esineruudussa odotukset eivät olleet korkealla, vaikka olimme tehneet koko edellisviikon korjaussarjaa juoksuongelmaan. Treenit olivat hieman toimineet, sillä nyt Jake oli huomattavasti keskittyneempi ja näytti jopa etsivän. Se löysi kaksi esinettä todella nopeasti. Kolmas, ullatuuus etuesine, kuitenkin jäi. Jake juoksi siitä ihan yli eli ei nenä etualalla kuitenkaan auki ollut. 21/30p.

Tottikseen lähdin rennoin mielin ja poikkeuksellisesti päästiin suorittamaan ekana. Jake oli tosi mukavassa mielentilassa ja teki elämänsä parhaan tottiksen. Tuomari ei tosin siitä pitänyt ja pisteiden valossa tämä sivusi meidän huonoimpia kolmosen tottiksia. Seuraaminen oli täydellinen. Jake oli iloinen, mutta ei ylivireessä eikä nyt hyppinyt lainkaan. Kuitenkin tuomarin mielestä sen ASKELLUS ON LIIAN ILOISTA, joten suoritus oli vain hyvä. Olin suoraan sanottuna pöyristynyt. Samoin jäävissä arvosana tippui erinomaisesta erittäin hyvään, koska sivullesiirto on liian iloinen. Noh, vinoutta näissä oli, joten se oli ansaittua. Tuomaria vinous ei kyllä haitannut, mutta tuo iloisuus, se on pahasta. Noudot oli ok. Ja sitten, Jake teki elämänsä eteenmenon! Ekasta käskystä tikkana maahan! Miltei aloin tuulettamaan. Tuomarin kommentit: Todella nopea irtaantuminen, menee heti käskystä nopeasti maahan, mutta koska irtaantuminen on niin saakelin vauhdikas, niin koiran pitäisi mennä VIELÄ nopeammin maahan, arvosana hyvä. Öö, hyvän voi saada jopa silloin, kun koira tarvitsee toisen käskyn maahanmenoon ja ollaan usein saatukin. Ei tämäkään nyt siis ihan reilulta tuntunut. Näillä pisteillähän ei siis sinällään mitään merkitystä ollut, mutta täysin oikeusmurhamaiset 93 pistettä saatiin, koska oltiin liian iloisia ja nopeita. :D Samalla reissulla toiselta koirakolta otettiin esineruudussa pisteitä siitä, kun koira oli liian nopea, löysi kaksi esinettä reilussa minuutissa. No niin, mutta iloisesti kuitenkin 281 kokonaispistettä, 1-tulos ja luokkavoitto meille! Vielä yksi tulos tarvittaisiin SM-kisoja ajatellen ja sen metsästämistä jatketaan keväällä.

Tottiksessa oli älyttömän iso piilo, jonka suojissa otin elämäni ensimmäisen piiloselfien!

 Poseerausta kokeen jälkeen

Jälkikoe 30.9.17

Saatiin paikka Kyröskosken jälkikokeeseen ja päästiin jäljestämään erinomaisiin olosuhteisiin. Kelikin oli täydellinen - kostea ja viileä. Jake teki erinomaisen janan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljellä ei tapahtunut mitään ihmeellistä ja kepit nousivat tällä kertaa moitteetta. Kertaalleen Jake tarkasti harhaa (riistan luultavasti), mutta palasi nopeasti takaisin omalle jäljelle. Jäljeltä täydet pisteet. 

Jälkikaavio

Esineruutu olikin sitten kaikkea muuta kuin täydellinen. Meillä on ollut sen suhteen isoja ongelmia ja ne kaikki ilmentyivät koeruudussa. Jake veti hirveät kierrokset ja kaahasi pitkin ruutua sekä sen ulkopuolella. Ei se mitään kyllä etsinyt, mutta vahingossa lie kompastui yhteen esineeseen ruudun keskellä ja toi sen.

Tottelevaisuudessa kierrokset nousivat ennestään, vaikka pääsimme ensin paikkamakuuseen. Seuraaminen oli hermostunutta ja ylivireistä. Tuomarin silmin vielä erinomaista, mutta omin silmin kyllä näki, että koira oli ihan dingdong. Jäävät ja noudot Jake suoritti hyvin. Tasamaanoudossa ollaan nyt päästy selkeästi eteenpäin! "Ongelmana" on ollut, että Jake ei syöksy suorilta kapulaan kiinni vaan tulee siihen niin lujaa, että pyörähtää kapulan kohdalla ja ottaa sen ns. väärältä puolelta. Ratkaisu tuntuu olleen niinkin monimutkainen, että en heitä ihan yhtä pitkälle kuin normaalisti. :D Lopullinen ylivireen purkautuminen tapahtui sitten eteenmenoliikkeessä. Jake lähti kuin ohjus enkä saanut sitä pysähtymään kuin vasta kolmannella käskyllä. Se juoksi läpi Kyröskosken hehtaarikokoisen kentän. Puutteellisesta eteenmenosta huolimatta tuomari vaikutti tykkäävän Jaken suorittamisesta ja saatiin 93 pistettä. Yhteispisteet 279, 1-tulos.

kuva: Minna Saarinen

Uusi blogi

Aika aikansa kutakin. Vuonna 2008 aloitin kirjoittelemaan pienimuotoista koepäiväkirjaa nettiin. Vanhoja tekstejä tutkimalla on helppo todeta, että alkuun tutustuttiin moniin uusiin lajeihin. Tehtiin taipparit, BH-koe, tokokin tuntui sujuvan ja innostus kaikkeen lisääntyvän. Tekstien määrä kasvoi vuodessa exponentiaalisesti. Koepäiväkirja muuttui määrätietoisen treenaajan harjoituspäiväkirjaksi ja saavutuksia alkoi pikkuhiljaa tulemaan omien tavoitteiden osalta. Tuli uusi koira ja senkin osalta suurimmat tavoitteet on jo täytetty. Saavutettiin tietynlainen koiraharrastuksen tasannevaihe. Se kohta, jolloin harrastajan pitäisi ottaa uusi pentu. Kolmatta koiraa ei ole tähän talouteen tulossa, joten nyt elellään vähän erilaista aikaa.

Nyt on enemmän aikaa mm. epätoivonharrastus valokuvaukselle. :)

Tällä hetkellä ainoana isompana tavoitteena siintää mielessä ensi vuoden PKSM-kisat. Tämän vuoden kisat loppuivat meiltä ennen alkamistaankaan, kun Jake alkoi uudelleen ontua anturan sisällä olleen tikun vuoksi. Nyt syksyllä koira on ollut taas kunnossa ja olen päättänyt kuumeisesti koittaa hankkia ensi vuodelle tarvittavat kolme JK3-tulosta. Katsotaan onnistutaanko saamaan koepaikkoja ja tuloksia.