sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Agilityn rotumestaruus 2017!

Ollaan kisattu agilityssä viimeksi edellistalvena ja treeneissäkin käyty hyvin harvakseltaan. Harjoitukset eivät ole menneet erityisen hyvin, mutta kontaktiongelmaa uskoisin meidän saaneen korjattua. Ainakin treeneissä Jake on hyvin niille pysähtynyt. Vähän kerrassaan myös meille vaikeuksia aiheuttaneet persjätöt ovat alkaneet sujua. Takaaleikkauksissakin on ehkä hieman valoa tunnelin päässä, mutta tekemistä vielä piisaa.

Satuin hieman vahingossa bongaamaan, että kultaistennoutajien rotumestaruuskisat olisivat 29.10.17 Ylöjärvellä. Ilmoittautumisaikaa oli vielä vuorokausi jäljellä ja kun välimatkakin oli niin lyhyt, päätin ilmoittautua. Onhan se mukavaa, että osallistujia mestaruuskisoissa olisi mahdollisimman paljon. Kultsuissa kolmosen koiria ei montaa ole ja tällä kertaa karkeloihin osallistui viisi meikäläistä.


Itse radoista ei hirveästi jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Jake oli ihan kammottavassa ylivireessä kahdella ekalla radalla ja oli täysi työ pitää se edes jotenkin lapasessa. Positiivisena täytyy sanoa, että KAIKKI KONTAKTIT OSUIVAT ja koira niillä kuunteli!

  • Ekalla hypärillä Jake pysyi puoleen väliin asti housuissaan, mutta maltti loppui puoleen väliin keppejä, josta se karkasi seuraavalle okserille sen verran päättömästi, että kaatoi koko esteen...
  • Tokana oli agirata, joka oli myös rotumestaruusrata. Ongelmat alkoivat heti kättelyssä, kun Jake KARKASI startissa. Ei päivää...ekalta esteeltä tuli siinä sohlingissa kielto, kun en oikein ehtinyt mukaan. Taisteltiin alkupuolisko läpi. Olin koko ajan alun karkaamisesta johtuen karvan verran myöhässä ja Jake meinasi ehtiä livetä näpeistä väärään putkeen. Viime hetkellä sain sen pysäytettyä. Tässä kohtaa pääsin kuitenkin rytmiin kiinni ja loppurata menikin mallikkaasti. Rata osoittautui myös muille todella vaikeaksi ja kultsuista vain kaksi ylsi tulokseen. Me selvisimme vähemmillä virhepisteillä ja siten Jake on Rotumestari 2017!
  • Kolmannella agiradalla alkoi homma jo sujua. Ratakin oli kyllä helpompi. Tämä selvitettiin sujuvasti loppusuoralle asti, kunnes ohjasin huolimattomasti (tai siis en ohjannut lainkaan) tokavikalla esteellä ja Jake ajelehti sen ohitse. Kraah. Koiralta hyvä rata kuitenkin.
Tuomari palkintojenjaossa kiinnostuneena kyseli, että onko tämä sellainen käyttölinjainen koira, kun se on PUNAINEN. 😂 No, ei käy kieltäminen - on sitä ennenkin taidettu sanoa tulipunaiseksi luppakorvamaliksi. Liekö kehu vai haukku. 

Rotumestari 2017




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti