lauantai 14. heinäkuuta 2018

Anturarikko, ullatuuuuus!

Meidän SM-kisakarma on USKOMATON! Viime vuosi meni v**uilleen, kun koira alkoi ontumaan kisa-aamuna. Tikku anturassa vei reilun kuukauden valmistautumisestakin. Silloin jurppi. Koska pessimisti ei pety, päätin nyt olla panostamatta kisoihin. Miten kävikään...*rumpujen pärinää*... Jake alkoi ontumaan viikkoa ennen kauden päätapahtumaa!! Peruskeissi, etutassun isosta anturasta oli lähtenyt keskeltä suikale pois. Kaikki treenit on nyt siis unohdettava ja keskitytään toivomaan, että antura ehtisi parantumaan viikossa.


Edeltävästi ehdittiin tekemään yksi esineruutu. Mystisen hyvin toimii nyt, kun en lainkaan lähetä koiraa vaan päästän sen vaan irti ja annan mennä. Jos kisoihin asti selvitään ja satuttaisiin maastoon pääsemään, niin odotan kyllä näkeväni tuomarin naaman, kun saavun esineruutuun ja vapautan koiran luontoon.

Myös Kössi on treenannut kaikenlaista. Se alkaa nyt olemaan aika vastaanottavaisessa iässä. Pieni lista "taidoista", joita meillä tällä hetkellä on hyvin kehittymässä:

  • Maltti arjessa, luvan odottaminen
  • Nouto damilla
  • Kosketusalustalle meneminen
  • Asennonvaihdot, tekniikka
  • Ruoan intensiivinen seuraaminen

Jälkiä ollaan tehty muutama. Kössi etenee jäljellä pyörimättä, mutta välillä vielä hieman ajatus ja keskittyminen katkeaa. Pitäisi vaan tehdä lisää. Aikomus on pysyä vielä hyvä tovi nurmipohjalla. Pääsimme tutustumaan myös maalimiehiin. Eka ukko Kössikselle meni napottomaan puun juurelle. Pentu sai kirmata perään ja kivaa oli. Toinen oli livahtanut salaa aukealla olevien isojen kivien juurelle piiloon. Lähdettiin kiertelemään kiviä Kössin kanssa. Hienoja ne kivet olikin! Perhonenkin siinä lenteli. Sitten töks, törmättiin maalimiehen jalkoihin! Kiva yllätys, tommoinen kivityyppi! Kolmas ukko lähti viipottamaan Kössin nähden ja sekin hävisi jonnekin kivimöykkyjen sekaan. Eikun perään. Nyt tuli semmoinen outo ajatus, että pitäisikö käyttää kuonon päässä olevaa pikkumustaa, jotta tuo viimeinen viipottaja löydettäisiin kivien seasta. Pikkumusta olikin ihan näppärä kapistus! Löydettiin ukko oitis ja hirmusti tuli herkkuja!

Leikkimistä ollaan harjoiteltu Hessu-papan kanssa. Se on siinä niin taitava, että osaa leikkiä kahden kanssa yhtä aikaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti