Jake PKSM hopealle jäljeltä!!

Takana on hieno ja ikimuistoinen viikonloppu. Vaikka vielä kaksi päivää ennen PKSM 2018 -kisoja Jake ontui hiekalla anturarikon vuoksi, nyt se on SM-hopeamitalisti.

Perjantaina kurvasimme paikalle kisakeskukseen. Avajaisten lisäksi päivän agendassa olivat eläinlääkärintarkastus ja kenttään tutustuminen. Hieman tietenkin jännitin lääkärintarkastusta, mutta Jake onneksi edelleen liikkui puhtaasti eikä anturoistakaan tullut mitään sanomista - tassu oli parantunut hyvin. Kenttään tutustumisessa päätin tehdä pitkän suoran, kaikki noudot ja eteenmenon pallolle. Keli oli kuuma ja Jake teki liikkeet innokkaasti, muttei liian ylitsepursuten. Eteenmenossa sille oli viety pallo salaa eteen ja se oli hyvä ylläri. Selvästi Jake ei ihan odottanut saavansa palloa tällä kertaa.

kuvat: Irene Puputti

Lauantaina vuorossa olivat tottelevaisuudet. Aloitimme ensimmäisinä jälkikoirakoista. Sää sattui suoritusaikanamme olemaan kohtuullisen suotuisa - aurinko oli hieman pilvessä eikä toisaalta ollut rankkasadettakaan juuri silloin. Hemmetin kuuma silti toki oli. Lähdimme ekana suorittamaan liikkeitä.

1. Seuraaminen - Minusta ei ollut mitään moitittavaa siinä. Tuomarit taisivat askelluksesta kommentoida.
2. Istuminen - Kelpo suoritus
3. Maahanmeno ja luoksetulo - Meni vähän pykeltäen maahan ja sivullesiirto oli TODELLA hidas.
4. Seisominen ja luoksetulo - Pompotti valmistelevassa, seisoi naulittuna. Tosi hyvä luoksetulovauhti ja nyt paremmin sivullekin.
5. Tasamaanouto - Huono. Mut ei sentään tiputtanut ja palautti laukalla. Kapula vei.
6. Estenoudot - Erinomaiset
7. Eteenmeno - Paras ikinä. Mut taas perusasennossa ongelmaa, nousi ensin sivulle seisomaan?! Uh.
8. Paikkamakuu - Ei erityistä.

Yht. 92,5 pistettä.

Kuvat: Sporttirakki ja Irene Puputti

 Pääsimme tottelevaisuuspisteillämme kohtuullisen kärkipäässä maastoon. Sunnuntaiaamuna jälkien arvonnassa onnistuin vetämään meille jäljen nro. 1 eli taas pääsisimme alkupäässä suorittamaan. Jälkimaastot olivat pääosin helppokulkuista kangasta ja varvikkoa.

Janalle mentäessä valmistelin koiran hyvin ja se oli lähdössä innolla suorittamaan jäljennostoa. Itse olin vissiin hieman vielä unessa, sillä heti kävi erikoinen kämmi. Lähetettyäni koiran onnistuin karkuuttamaan liinan kädestäni!! Jake tietenkin hieman lisäsi vauhtia, kun liinan vastus hävisi, enkä saanut sitä enää kiinni. Koira onneksi eteni kohtuullisen suoraan ja poimi jäljen aivan loppukrepiltä 50 metristä. Suuntaa määrittäessään se pysähtyi hetkeksi ja tässä kohtaa pääsin itsekin liinaan kiinni. Tämä jälkeen kaikki sujui hyvin. Jälki oli tietenkin kaavioltaan haastava ja etenkin piikit olivat lähes paluuperiä. Maastossa meni myös paljon pururadan tyyppisiä uria, joita ylitettiin moneen otteeseen, kuljettiin hetkiä niitä myöten tai niiden vieressä. Jake poimi kaikki kepit sujuvasti. Pari kertaa pidettiin lepotauko, sillä keli oli todella raskas. Lopussa vauhtikin oli hidasta kävelytahtia. Mutta kaikenkaikkiaan jälki ei ollut Jakelle mitenkään vaikea, selvittiin siitä hyvin. Pisteitä jäljeltä 168/170.

Janalta lähdettiin vasemmalle. Vastaan tuli niin terävä piikki, että palattiin lähes takaisin janakrepille, kunnes tuli taas piikki. GPS-tarkkuun toki vähän voi heittää.

Esineruutuun meneminen lähinnä hirvitti. Pelkäsin, ettei löydetä edes kahta esinettä eikä ruutua siten arvostella. Pistin Jakelle siirtymämatkalle ison esineen piiloon ja ajattelin palkata sen nostamisesta. Koira ei reagoinut siihen mitenkään. Hyvin lupaavaa.

Ruutuun päästyämme lähinnä vapautin koiran luontoon. Se juoksi ensin lenkin löytämättä mitään. En huolinut sitä takaisin luokse vaan ohjasin jo vauhdista pois, "mene vaan". Sitten alkoi tapahtua. Ensimmäinen esine nousi korkealta kaatuneen puun juurrakon päältä. Jake ei meinannut ensin keksiä reittiä, mistä juurrakon päälle saa kiivettyä, mutta onneksi ei luovuttanut. Tämä yllätyksellinen löytö taisi olla hyvä herätys koiralle. Seuraavan esineen se kaivoi kiven takaa ilmeisesti pienestä kolosta. Tämänkin eteen piti tehdä töitä. Seuraavilla lähetyksillä nousi kaksi viimeistä esinettä! Ihan huikea fiilis!! Pisteitä 28/30

Yhteispisteitä kertyi 288,5, 1-tulos. Muutaman tunnin jännittämisen jälkeen selvisi, että näillä suorituksilla yllämme SM-hopeaan, 2./39.! Aivan uskomatonta. Saas nähdä "joutuuko" tässä vielä NOMmeihin? Jännittävää.

kuva: sporttirakki

Tässä kohtaa vielä suuret kiitokset kaikille treenikavereilleni. En tee lainkaan itse jälkiä Jakelle, koska se niitä huonommin ajaa, joten ilman jäljenpolkijoita ei tässä oltaisi. Tottista on myös veivattu osaavien silmien alla. Jaken kasvattajalle, Katille, kuuluu toki suuri kiitos, että häneltä tämän huippukoiran sain. 💓

Anturarikko, ullatuuuuus!

Meidän SM-kisakarma on USKOMATON! Viime vuosi meni v**uilleen, kun koira alkoi ontumaan kisa-aamuna. Tikku anturassa vei reilun kuukauden valmistautumisestakin. Silloin jurppi. Koska pessimisti ei pety, päätin nyt olla panostamatta kisoihin. Miten kävikään...*rumpujen pärinää*... Jake alkoi ontumaan viikkoa ennen kauden päätapahtumaa!! Peruskeissi, etutassun isosta anturasta oli lähtenyt keskeltä suikale pois. Kaikki treenit on nyt siis unohdettava ja keskitytään toivomaan, että antura ehtisi parantumaan viikossa.

Edeltävästi ehdittiin tekemään yksi esineruutu. Mystisen hyvin toimii nyt, kun en lainkaan lähetä koiraa vaan päästän sen vaan irti ja annan mennä. Jos kisoihin asti selvitään ja satuttaisiin maastoon pääsemään, niin odotan kyllä näkeväni tuomarin naaman, kun saavun esineruutuun ja vapautan koiran luontoon.

Myös Kössi on treenannut kaikenlaista. Se alkaa nyt olemaan aika vastaanottavaisessa iässä. Pieni lista "taidoista", joita meillä tällä hetkellä on hyvin kehittymässä:

• Maltti arjessa, luvan odottaminen
• Nouto damilla
• Kosketusalustalle meneminen
• Asennonvaihdot, tekniikka
• Ruoan intensiivinen seuraaminen

Jälkiä ollaan tehty muutama. Kössi etenee jäljellä pyörimättä, mutta välillä vielä hieman ajatus ja keskittyminen katkeaa. Pitäisi vaan tehdä lisää. Aikomus on pysyä vielä hyvä tovi nurmipohjalla. Pääsimme tutustumaan myös maalimiehiin. Eka ukko Kössikselle meni napottomaan puun juurelle. Pentu sai kirmata perään ja kivaa oli. Toinen oli livahtanut salaa aukealla olevien isojen kivien juurelle piiloon. Lähdettiin kiertelemään kiviä Kössin kanssa. Hienoja ne kivet olikin! Perhonenkin siinä lenteli. Sitten töks, törmättiin maalimiehen jalkoihin! Kiva yllätys, tommoinen kivityyppi! Kolmas ukko lähti viipottamaan Kössin nähden ja sekin hävisi jonnekin kivimöykkyjen sekaan. Eikun perään. Nyt tuli semmoinen outo ajatus, että pitäisikö käyttää kuonon päässä olevaa pikkumustaa, jotta tuo viimeinen viipottaja löydettäisiin kivien seasta. Pikkumusta olikin ihan näppärä kapistus! Löydettiin ukko oitis ja hirmusti tuli herkkuja!

Leikkimistä ollaan harjoiteltu Hessu-papan kanssa. Se on siinä niin taitava, että osaa leikkiä kahden kanssa yhtä aikaa.

Pientä preppiä

Kaksi viikkoa SM-kisoihin ja eipä olla edelleenkään ihmeitä tehty. Jake stressaa kotona pennun riehuessa, joten annan sen nyt ottaa rennosti treeneissä. Eipä kotiolot sen suorittamiseen tosin ole tuntuneet vaikuttavan - ehkä treenit ovat pikemminkin hyviä nollaushetkiä sille nyt.

Esineruutu ollaan tehty kertaalleen. Edellinen oli melkoinen pohjanoteeraus, joten nyt halusin hakea ruutuun jotain ihan uutta. Kaveri keksi pistää koiralle yllätykseksi ruutuun siirtymän varrelle pari esinettä bongattavaksi. Jakella kuitenkin oli sen verran kiire ruutuun, ettei se niitä matkalta hoksannut. Etsintälinjalle tultuamme pistin kuvion uusiksi. Yleensä kuljetan koiran kytkettynä linjan peränurkkaan ja lähetän ekan kerran sieltä. Nyt päästin Jaken vapaaksi heti ruutuun päästyämme, en lähettänyt sitä lainkaan vaan annoin vain mennä. Jake oli ensin hieman hölmistynyt, mutta sitten alkoikin työskennellä tarkasti. Nenä oli nyt heti käytössä! Pari esinettäkin palautui varsin nopsaan. Tokan esineen jälkeen Jake jäi työskentelemään etupuoliskolle, jolloin ekan kerran lähetin koiran. Se teki nätin piston takakulmaan ja toi sieltä kolmannen esineen. Tähän lopetimme todella tyytyväisinä.

Meidän tiimi 💕 kuva: Taru Sinervä

Jälkiä ollaan tehty yksi. Siinä oli ydinajatuksina jana, piikki ja kepit. Pituutta jäljellä oli vain 300 metriä. Jana oli aika hankalassa maastossa ja Jake keksi ampaista janalle hirmuista vauhtia...se menikin hieman yli jäljen ennenkuin ehti tajuta sen olemassaolon. Keli oli sateinen ja jälki melko tuore. Jäljestäminen lähti liikkeelle todella laveasti - haju oli vielä tosi levällään. Ensimmäinen keppi nousi silti hyvin. Myös piikki jäljestettiin sujuvasti ja helposti. Loppua kohden jäljestäminen muuttui tarkemmaksi ja toinen eli viimeinen keppi nousi myös moitteetta. Johtopäätöksenä: Rauhallinen pitkä jana voisi tehdä hyvää. Keppimotivaatio tuntuisi olevan kohtuu hyvä.

Vepeä ollaan myös harrasteltu ja kokeessakin käyty. Treeneissä vienti on alkanut nyt sujumaan rennosti ja alokasluokan liikkeissä ei muutenkaan vaikeuksia ole ollut. Niinpä päätin alkaa treenaamaan avointa luokkaa. Pitkälle avoimen liikkeiden opettelussa ei vielä olla päästy, mutta ollaanpa edes kertaalleen kokeiltu kaikkea muuta paitsi hukkuvaa. Ohjattu veneennouto sujui hyvin ja pelastusrenkaan viennissäkään ei isompia ongelmia ollut. Veneenhaku oli äkkisiltään vaikeaa, sillä se oli ensimmäinen liike, jossa itse menin koiran kanssa veneeseen. Jake meinasikin ensin tuoda veneen minulle toisen veneen luo eikä viedä rantaan. Otettiin helpotetusti uudestaan ja nyt sujui, kun rannasta heti kutsuttiin koiraa. Täytyy jatkaa helpotetulla linjalla, että saadaan rutiini rantaan menemisestä.

Avoimen liikkeiden opettelua saadaan jatkaa senkin vuoksi, että taputtelimme alokasluokan loppuun kokeessa Virroilla. Korjauslistalle saamme pistää maalitolppien väliin tähtäämisen. Jake teki ohituksen veneestä hypyssä ja hukkuvan tuonnissa. Tuuli oli kova, mutta ei koira ymmärtänyt kunnolla yrittää suuntaansa korjata. Ennalta vaikeimmat liikkeet, vienti ja veneen haku, sujuivat hyvin.

91 pistettä, ALO1 ja luokkavoitto

Rauniotreeniviikonloppu Lapualla

Olimme viime viikonlopun yhdistyksemme treeniretkellä Lapuan raunioradalla. Hessun kanssa olen aikanaan raunioilla treenannut paljonkin ja suoritettiin silloin PERA-B. Raunioilla työskentely ei siis ole itselleni uutta, mutta Jaken kanssa sitä ei olla harjoiteltu oikeastaan ollenkaan.

Ekalle kierrokselle otettiin sokkoharjoitus, joka oli samalla ikäänkuin tasotesti. Piilot eivät olleet helppoja, muttei vaikeitakaan. Nähtiin vähän mihin koira kykenee ja mihin ei. Selvisi, että Jake liikkuu kohtuullisen hyvin vaikeilla alustoilla, se teki kokeneesti töitä ja paikansi maalimiehet helposti loppuun asti. Ei ilmennyt mitään selkeitä hankaluuksia.

Maalihenkilö löydetty tunnelin perältä

Toiselle kierrokselle kiristettiin ruuvia ja halusin vaikean harjoituksen. Siitä olisi sitten helppo palautella seuraavana päivänä. Maalimiehet oli nyt sijoitettu radan vaikeimmin liikuttavaan alueeseen. Ensimmäinen maalihenkilö nousi helposti. Hankalilla alustoilla liikkuminen ja reittien löytyminen tuotti hieman henkistä hikeä Jakelle. Se kuitenkin pystyi toimimaan ja työstämään aluetta. Toisen maalimiehen paikantaminen oli haastavaa, niinkuin tarkoitus olikin. Jake sai selkeän hajun, joka painoi pienen kopin sisälle. Kopin vieressä oli isot betonielementit ja tunnelistot. Lähdimme paikantamaan hajun lähdettä kiertämällä betonikasaa. Liikkuminen oli todella haasteellista ja kerran jouduin nostamaan koiraa, jotta se pääsi ylimpien elementtien päällä. Saatiin aika tarkasti haarukoitua alue, mistä haju tulee. Lopulta Jake alkoi hieman epävarmasti ilmaisemaan elementtien päällä olevaa pystyputkea. Maalihenkilö oli siellä. Haju valui putken alareunasta ja painoi tuulen mukana suoraan koppiin, jota Jake alkuun tutki. Tässä yhteydessä myös huomasin, että Jaken oli hieman hankala ilmaista alaspäin. Siinäpä seuraavan päivän treeniaihio.

Kolmannen treenin aiheena oli siis alapuolella olevan piilon ilmaiseminen. Halusin lisätä harjoitukseen myös yhden häiriöhenkilön kohtuullisen lähellä maalimiestä. Jake ei ollut väsynyt edellispäivästä vaan työskenteli edelleen hyvällä ilmeellä. Eka piilo oli varsin hankalassa ympäristössä, mutta piilona ei sinällään kamalan vaikea - vanerilla peitetty pystyputki maan alla. Jakella oli vähän painetta ilmaisussa, mutta se siitä kuitenkin suoriutui. Toinen piilo oli mukavaa palauttelua. Se oli helpommin tavoitettavissa ja koira saattoi jopa saada näköyhteyden maalihenkilöön. Ukko oli osittain katetussa, isossa "arkussa". Tästä saatiin hyvä ilmaisu.

Jake ilmaisemassa viimeistä piiloa

Myös Kössi teki ensimmäiset henkilöetsintäharjoituksensa. Tai no se ei varmaan yhtään tajunnut, että mitä tuli tehtyä, mutta jospa olisi jäänyt mielikuva, että ihmisiä voi olla yllättäen oudoissa paikoissa ja niillä on ruokaa tarjolla. Ekan treenin aikaan Kössi oli uninen. Näytettiin sille kolmen ihmisen menevän  piiloon. Maalimiehet jäivät aivan kulku-uran viereen näköesteiden taakse. Kun lähdettiin etenemään uraa ukkojen perään, Kössi tallusti ihan puoliunessa poimien matkalta vuorotellen keppejä, kiviä ja heinätuppoja. Ensin köpöteltiin keppi suussa ukkojen ohi. Uudelle yrityksellä kuljettiin ihan maalihenkilöiden vierestä, melkein yli, ja nyt Kössi hokasi ne. Sillä ei ole mitään kynnystä mennä vieraiden luokse ja kivaahan niiltä oli kissanlimaa saada! Toinen minitreeni oli ihan simppeli pako. Päästin pennun melkein maalimiehen perään ja nyt se lähti innolla perään. Vähän piti etsintääkin lopussa suorittaa. Ihan hyvä, että nenä oli pakko avata eikä vaan silmillä mennä perään.

Kössin kanssa harjoiteltiin reissussa erilaisilla alustoilla kulkemista ja ketteryystelineitä. Se on kyllä ihmeellisen varma kaikilla alustoilla ja tykkää kiipeillä. Metalliputkeakin meni ihan ilman avustajaa.