Fillaripartsakokeilu ja paluu hakumetsään

Päästiin valmiiseen pöytään kokeilemaan ihan uudenlaista treeniä, kun kaveri oli suunnitellut meille kokeilumielessä polkupyöräpartioinnin! Ajatus oli siis testata, että kykeneekö koira rauhallisesta fillarointivauhdista nostamaan jäljen tien vierestä. Etukäteisajatukseni oli, ettei koira siihen kykene. Kyseessä oli kuitenkin autolla ajettava hiekkatie eli leveyttä oli jonkin verran. Ajattelin nyt kuitenkin testin vuoksi antaa Jaken viipottaa keskellä tietä enkä vaatinut sitä tarkastamaan toista reunaa kerrallaan.

Yllättäen Jake lähti heti työskentelemään eikä sitä lainkaan häirinnyt, että itse ajoin pyörällä. Kovaa vauhtia se kyllä piti. Oltiin poljettu n. 1,5km ilman mitään mainittavia reaktioita, kun Jake äkisti pisti kuononsa maahan ja säntäsi vauhdilla metsään. Se sinkosi 15 metrin päässä olevan kiven taakse, oli siellä hetken ja tuli luokseni ilmeellä "löysin jotain". Ajattelin, että siellä on esine ja pyysin Jakea tuomaan sen. Koira meni uudelleen kiven taakse ja pienen nuhjaamisen jälkeen raahasi mukanaan ison repun. Alettiin esineentuonnin jälkeen tutkimaan jälkeä, mutta se ei tuntunut jatkuvan minnekään kiven takaa. Tultiin johtopäätökseen, että joku on vienyt sinne repun ja tullut samaa tietä pois. Näin asia olikin.

Jatkoimme polkemista. Oltiin munamankeloitu 3 kilsaa, mutta lisää reaktioita ei saatu. Tässä kohtaa appari paljasti, että oltiin ohitettu jälki. Siirryimme nostamaan jälkeä metsän puolelle ja sieltä se ylös saatiinkin. Maasto oli todella vaikeakulkuista ja oli pakko antaa koiran jäljestää vapaana. Paahteiselle nyppylälle noustessamme Jake veivasi pariin kertaan oudosti eestaas (selvisi, että siinä oli paluuperä), mutta muuten jäljestämisessä ei ollut kummallisuuksia. Esineitäkin löytyi. Oltiin menty n. 600m, kun Jake oudosti pysähtyi edessämme ja jäi tuijottamaan meitä. Sanoin, että "jatketaan vaan" ja samalla huomasin, että kauempana edessä siintää maalimies! Jake oli ilmeisesti havainnut saman, sillä se säntäsi ohjuksena suoraan perille. Se ei kuitenkaan alkanut ilmaisemaan vaan pomppi iloisena maalimiehen ympärillä. Siinä kohtaa tajusin, että koiralla on suussaan esine! Ilmeisesti se oli sillä jo siinä kohtaa, kun se tuijotti meitä ja puntaroi, että viedäkö esineen vai mennäkö maalimiehelle. Välimallin ratkaisu oli mennä maalimiehelle ja pitää esine. Haukkumisesta ei tullut mitään esine suussa, joten huusin Jakelle, että tuo esineen - se teki työtä käskettyä ja palasi sitten takaisin ilmaisemaan. Johtopäätöksiä: Jake pystyi nostamaan jäljen, kun alusta oli tien reunassa todella otollinen. Iso esinekin saattoi haista tielle asti. Vähänkin vaikeampi jäljennostokohta, niin ei onnistunut. Läähättäminen varmasti myös vaikeutti asiaa (en muistanut ottaa vettä mukaan). Hyvä testi!

Päästiin kevään ensimmäistä kertaa pk-hakutreeneihin. Minulla ei ole ajatusta enää kisata Jaken kanssa haussa, mutta never say never. Otettiin 4 pistoa: löytö etukulmasta, tyhjä, löytö ja löytö. Rata oli meille vieras. Jake teki erittäin hyvä pistot ja erityisen tyytyväinen oli tyhjään laatikkopistoon, joka oli kuin oppikirjasta. Miksei se kokeessa tee tuommoisia?! Ilmaisuissakaan ei ollut moittimista, jollei alku-ulvontaa ekalla ukolla lasketa. Pieni miinus tuli sitten treenin loputtua. Jake säntäili itsekseen loppupalkkapallonsa kanssa ja me katseltiin. Jakella oli euforisessa tilassa taas aivot narikassa, mutta jalat sätki menemään - siitä ei ikinä hyvää seuraa. Kai se jotenkin astui huonosti kivenkoloon, lähti ilmojen teille koko koira, mätkähti kyljelleen tantereeseen ja pyöri vielä 360 astetta siinä ennenkuin vauhti pysähtyi. Me katsotaan vierestä monttu auki. "Yllättäen" nyt seuraavina päivinä on näkynyt vinkkejä, että taitaa paikat olla kipeänä. Mitään selkeää aristusta tai jumia en itse koirasta löydä, mutta saa ammattilainen tsekata ensi viikolla.

Reippailtiin myös kokeenomainen pelastuskoirakokeen hakuosuus. Alue oli sama 30000m2 kuin mitä kokeessa ja alueelle meni kaksi maalimiestä. Sijainteja en tiennyt. Tavoitteena oli katsoa, että miten aika riittää jos etenee kohtuullisen rauhallisesti eikä lähettele koiraa. Alue oli pitkulan mallinen. Päätin tutkia ensin tuulen alapuolella olevan pohjoisreunan, sitten halkaista alueen pituussuunnassa ja tarvittaessa tulla vielä eteläreunan, jos tuuli vaikkapa kääntyy.

Hakualue

Jake lähti työskentelemään vauhdikkaasti ja aika laajalti liikkuen. Hyvin tuo tallattu alue vie, vaikka normaalissa partioinnissa Jake kulkee rauhallisesti edelläni. Edettiin koko pitkä pohjoissivu lännestä itänurkkaan, kun koira alkoi saada haisua. Kumpareilla selkeästi haisi ja matalammissa kohdissa ei. Määrätietoisesti koira kuitenkin kuljetti meidän alueen etelärajalle, jossa oli löytö. Jatkoimme etsintää idästä länteen halkaisten alueen sähkölinjan pohjoispuolelta. Päästiin alueen toiseen päähän, kun Jake alkoi reagoimaan alueen ulkopuolelle. Jostain painoi hajua sinne laajalle alueelle. Ehdin juuri ääneen pähkiä, että mistähän tuo haju painaa tuonne, kun näin maalimiehen. Samaan aikaan Jakekin selvitti reittinsä takaisin alueen sisälle ja paikansi ukon. Aikaa suoritukseen meni yhteensä 17 minuuttia, kun kokeessa aikaa on 30 minuuttia. Siinä ajassa kuljettiin kohtuullista vauhtia, pidettiin koiralle kaksi juomataukoa ja yksi kakkatauko. Hyvin pitäisi ajan riittää siis.

Jake oli ihan puhki. Ekat helteet on aina tosi pahoja.