Jälkikoe Kyröskoski 19.5.18

Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa kokeeseen! Olin niin innoissani, että näin jo monta päivää aiemmin unta kokeesta ja siitä, miten kivaa siellä oli. :D Ainoana asiana koeaamuna huoletti keli. Oli lämmin auringonpaiste, mutta ei onneksi superkuumaa. Sadetta ei kuitenkaan ole ollut viikkoihin ja arvasin Kyröskosken kankaan olevan rutikuivaa ja pölyisää.

Huoli olosuhteista osoittautui enemmän kuin aiheelliseksi. Pääsimme numerolla 6 jäljelle. Jana meni mystisen erinomaisesti! Jake eteni järkevällä vauhdilla, nosti jäljen, tsekkasi suunnan ja lähti puksuttamaan. 29/30 pistettä. Heti ekalla suoralla se alkoi kuitenkin läähättämään voimakkaasti ja jäljestäminen oli työlään näköistä. Eka keppi nousi ja päätin, että aion pitää joka kepillä kunnon tauon ja juottaa koiraa. Tässä kohtaa kiitän Fitdogin energiapalkkaria, jota Jake juo enemmän kuin mielellään, toisin kuin vettä. Jäljestämisen ongelmat näkyivät voimakkaasti piikeissä, joissa pyörittiin poikkeuksellisen kauan. Keppejä onneksi nousi tasaiseen tahtiin, joten saatiin hyviä tauonpaikkoja. Neljännen kepin Jake missasi, mutta satuin huomaamaan sen itse. Nostatin sen vielä koiralla, jotta saatiin tähänkin lepohetki. Viimeinen suora oli pitkä ja patit alkoivat olemaan lopussa. Taktisesti pysäytin Jaken vielä kertaalleen juomahetkelle ja nenänpuhdistukselle, jotta se olisi freesinä todennäköisesti lähestyvää vikaa keppiä ajatellen. Vika keppi nousi hyvin! Jake on herkkä pölyille, se läähätti, aivasteli ja köhi pitkin jälkeä. Helppoa ei kuitenkaan näissä oloissa ollut muillakaan, sillä vain 3/10 koiraa selvitti jäljen!! Jälkikäteen täytyy olla tyytyväinen tähän useiden pitstoppien taktiikkaan.

Jälkikaavio - oli tiukat piikit!

Esineruutuun ei menty kovin suurin odotuksin. Paitsi että esineiden kanssa on ollut paljon ongelmia, niin myös jäljen rasitus kuormitti vielä koiraa. Tuo rasitus saattoi olla myös pieni etu, sillä Jake ei jaksanut juosta turhia. Se työskenteli normaaliin nähden vaisusti, mutta toi tasaiseen tahtiin kolme esinettä. Lopussa se uupui täysin. Vika esine jäi takakulmaan, mutta olin silti eritäin tyytyväinen tähän suoritukseen. 25/30 pistettä. Koitin viilentää Jakea kippaamalla sen tielle ja kastelemalla mahanalusen. Onneksi nyt päästiin lepotauolle varjopaikkaan.

Tottikseen Jake vaikutti elpyneen. Aloitimme paikkamakuulla. Varsinaiset liikkeet sujuivat aika normaaliin tapaan, eniten tuli tällä kertaa noottia ohjaajalle.

1. Seuraaminen - hyvä - Jake meni ampumisista tosi levottomaksi ja teki huonosti pitkän suoran. Täyskäännöksessä se heräsi ja teki lopun erinomaisesti. Ohjaaja kuitenkin kämmäsi, kun teki vajaat juoksut ja hitaat (8 askelta). Kraah.

2. Istuminen - erinomainen

3. Maahanmeno ja luoksetulo - hyvä - Ohjaaja jatkaa kunnostautumistaan: annoin kuulemma jonkun ihmeellisen kaksoiskäskyn ja kumarruin koiran päälle??!! Mitvit. Tarvii nyt keskittyä omaan tekemiseen vähän enemmän. Ja koira olisi voinut olla nopeammin maassa, sekin tiedetään.

4. Seisominen ja luoksetulo - erinomainen - Pompotti, mut jäi kuin naulittu.

5. Tasamaanouto - erittäin hyvä - Kapula vei hieman koiraa, lisää treeniä.

6. ja 7. Estenoudot - erinomaiset

8. Eteenlähetys ja maahanmeno - tyydyttävä - Meni kuin ohjus ja ei maahan millään. Perus. Joku houkutinlokki oli vielä entisestään vaikeuttamassa tilannetta.

9. Paikkamakuu - erittäin hyvä - Taas ohjaaja sössi arvosanaa alaspäin, kun sanoin "paikka" koiraa jättäessäni. Puolustuksekseni, olen sanonut niin AINA. Eikä kukaan ole ikinä, edes SM-kisoissa, siitä rokottanut. Mutta tiedän toki, että virhe se on.

Tottiksesta tupelointien jälkeen 90 pistettä. Yhteensä 284 pistettä, 1-tulos ja luokkavoitto. SM-tulokset ovat nyt kasassa!

Viime hetken valmistautumista kokeeseen

Vaikka on ollut tiedossa hyvän tovin, että johonkin jälkikokeeseen mennään nyt keväällä, niin valmistelut jäivät silti onnettomalle tasolle. Aikataulu vielä hieman aikaistui, kun satuttiin mahtumaan Kyröskosken ei-tottiskarsinnalliseen kokeeseen.

Ollaan ehditty tekemään treeneissä onneksi jokainen osa-alue vähintään kertaalleen. Jälkiä on ajettu jo aiemmin tänä keväänä muutamia (lyhyitä). Nyt otettiin muistuttelun vuoksi yksi jälki janalähdöllä. Keli oli aivan hirveä pätsi, lämpöä oli lähes 30C!!! Jäljelle otettiin mittaa 600 metriä, mutta päätin jo heti alkuun, että lopetan jollekin aiemmalle kepille olosuhteiden takia. Jake lähti janalle todella vauhdikkaasti. Se lähti oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä kääntyi ympäri ja alkoi juosta päättömästi päätyen takajäljelle. Otin koiran sieltä pois ja käänsin oikeaan suuntaan. Kohkaaminen jatkui jäljellä ja vauhti oli hirveä! Outoa käytöstä kerrassaan. Ekan kepin Jake ilmaisi hyvin, mutta puuskutti jo kita levällään. Tässä kohtaa se onneksi myös lopetti vauhdinpidon... Ajattelin silti lopettavani toiseen välikeppiin. Jäljestäminen kuitenkin jatkui niin voimakkaasti läähättäen, ettei toinen keppi noussut ja näin ollen olisi enää keppi jäljen lopussa. Päätin ajaa sitten loppuun asti. Vikan kepin Jake onneksi nosti hyvin. Jäljen jälkeen piti pistää koira hetkeksi makaamaan kaulaa myöten lutakkoon, jotta saatiin lämpöjä alas. Pelottaa aina, että tuo saa joskus lämpöhalvauksen, kun on herkästi todella kuumissaan. Onneksi ollaan toistaiseksi se vältetty ja yritän viilennykseen varautua.

Hessu sai kesätukan helteiden myötä

Esineruudussa jatkettiin etuesineisiin panostamista. Pistettiin kaksi esinettä heti viiden metrin päähän lähetyslinjasta ja toiset kaksi takakulmiin. Treeni sujui tällä kertaa mainiosti! Jake nosti hienosti reagoiden etuesineen ensimmäisellä pistolla. Tokalla pistolla se paineli hakemaan takakulman esineen. Väliin tuli yksi tyhjäpisto, mutta neljännellä lähetyksellä nousi toinen etuesine ja siihen oli hienoa lopettaa! Alkaisiko lähiesineiden ongelma vähän kerrassaan helpottamaan...?

Etuesineen nouseminen aiheuttaa riemua!

Tottiskentällekin ehdittiin viimein kevään ekaa kertaa. Seuraamista tehtiin vain pieni pätkä, mutta muuten otettiin koko setti paitsi ei tasamaanoutoa (kapula jäi kotiin). Kaikki tuntui ihan hyvältä. Maahanmeno oli hiukan hidas, mutta muuten bueno.

No sitten ollaan tehty myös jotain ihan muuta eli käyty rakennusetsintätreeneissä. Tilana oli entinen vanhainkoti. Meillä oli käytössä rakennuksesta kaksi kerrosta ja Jakelle niihin katosi kaksi maalimiestä. Jake on kyllä hauska rakennusetsijä. Se haluaa suoriutua tehtävästä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, koska sitä oikeastaan edelleen vähän jännittää. Se pystyy silti toimimaan ihan hyvin. Nyt aloitimme kellarikerroksesta ja siellä ei ollut joka paikassa valoja. Jake kävi itsenäisesti tutkimassa valoisat tilat ja sitten tuli pyörähtämään luonani kuin sanoen "menisin pimeään ja jos mahdollista, niin äippä vois vähän varmistataa selustaa". Sille riittää "ok, mene vaan", niin Jake meni tutkimaan hämärämpiä tiloja ja itse tulin hiljalleen perässä. Perimmäisestä huoneesta Jake sai hajun ja paikansi maalimiehen puisesta umpiarkusta. Hyvin se malttoi nyt tarkentaa loppuun asti ennen ilmaisua. Toisessa kerroksessa oli tosi paljon pieniä huoneita. Jake kävi ne kaikki läpi eikä reagoinut yhdessäkään huoneessa. Totesin, että kerroksen ainoa käymätön tila oli suljettu wc. Maalimies olikin juuri siellä. Yleensä nuo suljetut vessat on aina melko mahdottomia piiloja, kun niiden ilmanvaihto on aina katosta poispäin. Näin ollen haju imeytyy sisäänpäin ovenraosta. Raotimme hieman vessanovea ja nyt Jake sai hieman hajua käytävälle, avasi oven ja meni sisälle ilmaisemaan.

Yläkerran tarkistelua, video by Tomi

Fillaripartsakokeilu ja paluu hakumetsään

Päästiin valmiiseen pöytään kokeilemaan ihan uudenlaista treeniä, kun kaveri oli suunnitellut meille kokeilumielessä polkupyöräpartioinnin! Ajatus oli siis testata, että kykeneekö koira rauhallisesta fillarointivauhdista nostamaan jäljen tien vierestä. Etukäteisajatukseni oli, ettei koira siihen kykene. Kyseessä oli kuitenkin autolla ajettava hiekkatie eli leveyttä oli jonkin verran. Ajattelin nyt kuitenkin testin vuoksi antaa Jaken viipottaa keskellä tietä enkä vaatinut sitä tarkastamaan toista reunaa kerrallaan.

Yllättäen Jake lähti heti työskentelemään eikä sitä lainkaan häirinnyt, että itse ajoin pyörällä. Kovaa vauhtia se kyllä piti. Oltiin poljettu n. 1,5km ilman mitään mainittavia reaktioita, kun Jake äkisti pisti kuononsa maahan ja säntäsi vauhdilla metsään. Se sinkosi 15 metrin päässä olevan kiven taakse, oli siellä hetken ja tuli luokseni ilmeellä "löysin jotain". Ajattelin, että siellä on esine ja pyysin Jakea tuomaan sen. Koira meni uudelleen kiven taakse ja pienen nuhjaamisen jälkeen raahasi mukanaan ison repun. Alettiin esineentuonnin jälkeen tutkimaan jälkeä, mutta se ei tuntunut jatkuvan minnekään kiven takaa. Tultiin johtopäätökseen, että joku on vienyt sinne repun ja tullut samaa tietä pois. Näin asia olikin.

Jatkoimme polkemista. Oltiin munamankeloitu 3 kilsaa, mutta lisää reaktioita ei saatu. Tässä kohtaa appari paljasti, että oltiin ohitettu jälki. Siirryimme nostamaan jälkeä metsän puolelle ja sieltä se ylös saatiinkin. Maasto oli todella vaikeakulkuista ja oli pakko antaa koiran jäljestää vapaana. Paahteiselle nyppylälle noustessamme Jake veivasi pariin kertaan oudosti eestaas (selvisi, että siinä oli paluuperä), mutta muuten jäljestämisessä ei ollut kummallisuuksia. Esineitäkin löytyi. Oltiin menty n. 600m, kun Jake oudosti pysähtyi edessämme ja jäi tuijottamaan meitä. Sanoin, että "jatketaan vaan" ja samalla huomasin, että kauempana edessä siintää maalimies! Jake oli ilmeisesti havainnut saman, sillä se säntäsi ohjuksena suoraan perille. Se ei kuitenkaan alkanut ilmaisemaan vaan pomppi iloisena maalimiehen ympärillä. Siinä kohtaa tajusin, että koiralla on suussaan esine! Ilmeisesti se oli sillä jo siinä kohtaa, kun se tuijotti meitä ja puntaroi, että viedäkö esineen vai mennäkö maalimiehelle. Välimallin ratkaisu oli mennä maalimiehelle ja pitää esine. Haukkumisesta ei tullut mitään esine suussa, joten huusin Jakelle, että tuo esineen - se teki työtä käskettyä ja palasi sitten takaisin ilmaisemaan. Johtopäätöksiä: Jake pystyi nostamaan jäljen, kun alusta oli tien reunassa todella otollinen. Iso esinekin saattoi haista tielle asti. Vähänkin vaikeampi jäljennostokohta, niin ei onnistunut. Läähättäminen varmasti myös vaikeutti asiaa (en muistanut ottaa vettä mukaan). Hyvä testi!

Päästiin kevään ensimmäistä kertaa pk-hakutreeneihin. Minulla ei ole ajatusta enää kisata Jaken kanssa haussa, mutta never say never. Otettiin 4 pistoa: löytö etukulmasta, tyhjä, löytö ja löytö. Rata oli meille vieras. Jake teki erittäin hyvä pistot ja erityisen tyytyväinen oli tyhjään laatikkopistoon, joka oli kuin oppikirjasta. Miksei se kokeessa tee tuommoisia?! Ilmaisuissakaan ei ollut moittimista, jollei alku-ulvontaa ekalla ukolla lasketa. Pieni miinus tuli sitten treenin loputtua. Jake säntäili itsekseen loppupalkkapallonsa kanssa ja me katseltiin. Jakella oli euforisessa tilassa taas aivot narikassa, mutta jalat sätki menemään - siitä ei ikinä hyvää seuraa. Kai se jotenkin astui huonosti kivenkoloon, lähti ilmojen teille koko koira, mätkähti kyljelleen tantereeseen ja pyöri vielä 360 astetta siinä ennenkuin vauhti pysähtyi. Me katsotaan vierestä monttu auki. "Yllättäen" nyt seuraavina päivinä on näkynyt vinkkejä, että taitaa paikat olla kipeänä. Mitään selkeää aristusta tai jumia en itse koirasta löydä, mutta saa ammattilainen tsekata ensi viikolla.

Reippailtiin myös kokeenomainen pelastuskoirakokeen hakuosuus. Alue oli sama 30000m2 kuin mitä kokeessa ja alueelle meni kaksi maalimiestä. Sijainteja en tiennyt. Tavoitteena oli katsoa, että miten aika riittää jos etenee kohtuullisen rauhallisesti eikä lähettele koiraa. Alue oli pitkulan mallinen. Päätin tutkia ensin tuulen alapuolella olevan pohjoisreunan, sitten halkaista alueen pituussuunnassa ja tarvittaessa tulla vielä eteläreunan, jos tuuli vaikkapa kääntyy.

Hakualue

Jake lähti työskentelemään vauhdikkaasti ja aika laajalti liikkuen. Hyvin tuo tallattu alue vie, vaikka normaalissa partioinnissa Jake kulkee rauhallisesti edelläni. Edettiin koko pitkä pohjoissivu lännestä itänurkkaan, kun koira alkoi saada haisua. Kumpareilla selkeästi haisi ja matalammissa kohdissa ei. Määrätietoisesti koira kuitenkin kuljetti meidän alueen etelärajalle, jossa oli löytö. Jatkoimme etsintää idästä länteen halkaisten alueen sähkölinjan pohjoispuolelta. Päästiin alueen toiseen päähän, kun Jake alkoi reagoimaan alueen ulkopuolelle. Jostain painoi hajua sinne laajalle alueelle. Ehdin juuri ääneen pähkiä, että mistähän tuo haju painaa tuonne, kun näin maalimiehen. Samaan aikaan Jakekin selvitti reittinsä takaisin alueen sisälle ja paikansi ukon. Aikaa suoritukseen meni yhteensä 17 minuuttia, kun kokeessa aikaa on 30 minuuttia. Siinä ajassa kuljettiin kohtuullista vauhtia, pidettiin koiralle kaksi juomataukoa ja yksi kakkatauko. Hyvin pitäisi ajan riittää siis.

Jake oli ihan puhki. Ekat helteet on aina tosi pahoja.

Jälki sujuu!

Jälki on lähtenyt kulkemaan mallikkaasti! On ollut ilo huomata, että oman treeniryhmän koirat ovat kehittyneet hurjasti viime vuodesta, ja myös Jake on tehnyt muutamassa kevään ensimmäisessä treenissä hyvää jälkeä. Etenkin asenne ja mielentila ovat kehittyneet entisestään. Tämä näkyi hyvin viime treenissä. Teimme n. 250 metrin jäljennoston vapaana partioiden. Ihan perussetistä tämä erosi niin, että hyvin nopeasti alkumatkasta koira törmäsi häiriöjälkeen, jota ei lähdetty ajamaan. Varsinainen jälki taas suunniteltiin tulevaksi jäljennostosuunnasta katsoen suoraan vastapalloon eli suorastaan ajettiin koiraa takajälkeen. Itse jälki ei ollut kovin pitkä, vain n. 300m ja loppui keppiin. Lähdettyämme liikkeelle Jake nosti nopeasti "häiriöjäljen". Se lähti jäljestämään sitä oikeaan suuntaan, annoin koiran jäljestää parikymmentä metriä, kehuin ja kutsuin koiran pois. Jake tuli mukisematta ja jatkoi töitä. Gepsin ja kartan avulla saimme tähdättyä varsinaiseen jälkeen juuri haluammastamme suunnasta eli lähes suoraan vastakarvaan. Jake tarvitsee suunnanmääritykseen yleensä 10 metriä, joten ajattelin, että se lähtee jäljestämään ensin väärään suuntaan ja toivottavasti nopeasti sitten kääntyy. Poikkeuksellisesti Jake kuitenkin nuuhki jälkeä väärään suuntaan vain metrin verran ja kääntyi heti! Oikeassa suunnassa olen mieltynyt käyttämään namia vahvisteena muutaman kymmenen metrin päässä jäljennostosta - niin olimme tehneet nytkin. Itse jäljestyksessä ei ollut mitään erityistä ja Jake nosti hyvin kepin lopusta. Kerrassaan mainio harjoitus. :)

Pitäisi jatkossa tehdä joku pidempi jälki ja olisi kiva tehdä joku isompi etsintäharjoitus. Voisi kokeilla ajaa jotain vähän vanhempaakin jälkeä pitkästä aikaa, esim. 10h vanhaa alkuun.

Seuraavassa harjoituksessa halusin vahvistaa ilmavainun käyttämistä. Harjoituksistamme 90% on erilaisia jäljennostoja, joten tällä kertaa halusin tehdä ihan rehellisen ilmavainupartioinnin tuulen alta. Treeni oli todella lyhyt ja ihan pentutasoisen helppo, kun ilma liikkui hyvin. Jake ilahtui suunnattomasti helposta ja nopeasta löydöstä. Mukavaa välillä yllättää kokenut koira tällä tavalla. :)

Aksatreeneissäkin ollaan käyty. Välillä mennään lujaa korvat takaraivolla, välillä on vauhti hukassa, välillä ollaan kuulolla ja mennään timanttisen hienosti. Ikinä ei voi oikein ennustaa. Viimeisimmällä kerralla, josta tässä on videotakin, oli ihmeellistä jähmettymistä kontakteille. Toisaalta ohjausteknisesti meni vallan mainiosti. Jatketaan puuhastelua.