Tehdäänpäs väliin tällainen valokuvausaiheinen päivitys, kun ei ole juuri tullut treenailtua. Viimeiset pari viikkoa ovat vierähtäneet lomaillessa ja aikaa on käytetty rentoutumiseen mm. jäälenkkien parissa. Koska vuodesta toiseen voimme hokea mantraa "Jakelle ei lomat sovi", tälläkin kertaa se ilmeisesti onnistui telomaan itseään jossain kaahatessaan. Seurailin viikon päivät ajoittain hieman epäpuhtaan näköisiä takaliikkeitä, kunnes tilanne eteni selkeään ontumaan asti. Varasin lääkäriajan ortopedille. Tietenkin ontuma poistui maisemista välittömästi kuultuaan puheluni ell-vastaanotolle, mutta mentiin silti näytille. Ontumalla on nimittäin tarkka kuulo ja se yleensä palaa, jos kuulee ajan peruttavan. Käynnillä Jakea väänneltiin ja käänneltiin takaosastosta eikä se mihinkään mitään virkkanut. Varmuuden vuoksi vielä kuvattiin polvi ja kinner. Jäätiin kuitenkin reissusta tyhjin käsin eli syytä konkkaamiselle ei selvinnyt. Toivottavasti kyseessä oli jotain liukastelun aiheuttamaa ohimenevää lihasperäistä krenkkaa, joka nyt ymmärtää pysyä poissa.
Aina murheinen Jaakoppi
Pojat
Jäällä ollaan lenkkeilty usein tällä kokoonpanolla. Seniorit sijaitsevat laidoilla ja keski-ikäiset keskellä vierekkäin. Minusta tuohon ihan keskelle kuuluisi kaiken logiikan mukaan pentu, mutta mistäs sellainen saataisiin...
Hessu on poseerauskonkari ja sen mielestä on jopa kivaa ilmeillä kameran edessä.
Temppulaukkakin onnistuu.
Jake osaa istua. On sekin jotain. 👍
Ihan kelvollisia kuvia saa tänä päivänä myös kännyllä. Tässä pari näppäisyä Honori seiskalla Himoksen katolta. Joskus pitäisi kyllä ottaa kunnon kamera rinteeseen mukaan...Tietty sitten tulisi vetäistyä jotkut vuosisadan pannut ja obiska olisi repun pohjalla niin pienissä muruissa, että pinseteillä saisi keräillä sirpaleita.
Luin harrastajatovereiden treeniblogeja ja huomasin olevani pahasti myöhässä uuden vuoden tavoitteiden asettamisen suhteen! 😂 Vuoden 2017 tavoitteita en enää edes muista, mutta eihän tuo mikään kummoinen kisavuosi ollut, kun melkein kolme tärkeintä kuukautta meni tikku varpaassa.
Kohokohdat 2017:
FI KVA henkilöhausta! Se huippufiilis ei heti unohdu.
Agilityn rotumestaruus!
VEPE:n aloittaminen ja onnistuneet ekat kokeet.
Koetavoitteet 2018:
Uuden pelastuskoirakokeen suorittaminen
Keväällä JK3. Olisi sit SM-tulokset, jos kisoja järjestetään.
Lumet hieman sulivat ja minä toivorikkaana jälkiharrastajana päätin viedä treeniryhmäni heti metsään treenaamaan. Jakelle tuli todella tarpeeseen etsinnöistä palauttava treeni, joten siksikin itsellä oli motiivi päästä pitkästä aikaa maastoon. Ajatus oli kaunis. Toteutus ihan kuraa.
Tarkoitus oli tehdä maastossa ihan selkeä jäljennosto ja jäljestää maalimiehelle. Ei tiedetty kuin vähän suuntia jäljen sijainnista. Heti partioimaan lähdettyä kuitenkin todettiin, että homma on ihan hanurista. Lunta oli pahimmillaan polveen asti. Sen pinnalla oli kova kuori, joka ei kuitenkaan ihmistä kantanut. Jokaisella askeleella siis upposimme kuoren läpi ja parhaimmassa tapauksessa vielä kivenkoloihin. Pöngerrettiin pari sataa metriä, kunnes Jake nosti jäljen. Se ajoi sitä 10 metriä vasemmalle, mutta pysähtyi jostain syystä siihen. Näin itsekin hangessa jalanjäljet ja samalla tipuin jonnekin koloon jääden kengästäni jumiin. Minä könyän naamallani maassa ja koira tulee hyppimään samaan kasaan - koko jäljennosto meni ihan plörinäksi. Kytkin koiran ja päästiin lopulta ajamaan. Jäljestäminen oli oudon vaikeaa ja Jake oli epävarma. Se kuitenkin eteni suht normaalisti, kun vahvistin pitämällä liinasta kiinni. Jälki lopulta päätyi paikkaan, jonne olimme jo tehneet toisen koirakon treenin - tajuttiin, että ollaan jäljestetty väärää jälkeä. Ties kuinka vanha tuo oli, ilmankos Jake oli vaikeuksissa. Uppuroitiin ihan hiki päässä takaisin eikä ikinä löydetty "oikeaa" jälkeä, vaikka haeskeltiin vielä tovi. Saatiin kuitenkin ajaa toinen jälki paikoksi. Jake nosti tämän 1,5h vanhan jäljen helposti tieltä ja jäljesti itsenäisesti alusta loppuun. Ei ollut mitään jakoja pitää liinasta kiinni, kun vauhtimme oli niin hidas ja koiraa hankiainen kesti. Yhden esineen Jake juoksutti minulle ties kuinka kaukaa ja kertaalleen odotti, kun oltiin jääty kauas.
Teemu oli kuvannut pätkiä treenistämme ja koostanut hienon videon!
Rakennusetsintätreenejä päästiin jatkamaan eräällä koululla. Vaikka oli joululoma, oli muutamia koululaisiakin innostunut tulemaan mukaan ja maalimiehiksimme. Tehtiin Jaken kanssa sokkotreeni. Tila oli valtava ja lähdettiin etenemään käytävä kerrallaan. Ekan käytävän huoneista ei saatu reaktioita. Tultiin uudelle käytävälle, josta lähtevällä sivuhaaralla oli vessakoppeja. Jake nuuhki parin oven alareunat, joten avasin sille ovet. Maalimies olikin ihan heti oven takana. Jotenkin ajattelin, että ovien takaa aukeaa useampia vessakoppeja...mutta tuskinpa tuosta parempaa "ilmaisua" olisi saatukaan, ilmanvaihto vie vessoista hajun ihan muualle kuin ulos.
Tutkittiin aika paljon tyhjiä tiloja, kunnes eräällä käytävällä Jake sai selkeän hajun, juoksi luokkahuoneeseen ja siellä olleeseen opettajankoppiin. Siellä istui maalimies ja Jake sen ilmaisi hyvin. Yllätykseksemme toinen oppilas oli piilossa samassa kopissa, sen perällä. Jake tämän olemassaoloon reagoinut mitenkään. Otettiin eka maalimies pois ja vasta lähetettyäni koiran ihan kopin perälle, sai se hajun myös toisesta tyypistä. Jatkettiin taas töitä ja löydettiin nopeasti myös viimeinen piilo. Se oli onneksi helppo - erään sokkeloisen huoneketjun perälle sermeistä nurkkaan kyhätty umpipiilo. Jake ilmaisi sen nopeasti. Itse asiassa tässäkin piilossa istui kaksi ihmistä, mutta se ei haitannut. Liekö koira sitä edes tajusi.
Jotain pientä on työstetty myös tottiksen suhteen. Mitään kokonaisuuksia en halua hallissa tehdä, mutta hyvin koulutetuista pikkupaloista se onnistunut kokonaisuus on helpompi kasata. Niinpä vahvisteltiin viimeksi eteentuloa kapulan kanssa ja ilman. Jakella tuppaa olemaan innokkuutta ennakoida sivullesiirtoa (ei onneksi niin paljoa kuin Hessulla) ja koitan tehdä edessäistumisesta suhteessa tärkeämpää kuin sivullemenosta. Tähänkin asti palkka on tullut suhteessa 10:1 edessäolosta, mutta silti vaan tahtotila sivulle on kova...
Hessu 10,5v. viettää lokoisaa vapaaherran elämää. Kylmillä ja kosteilla keleillä leikattu selkä ajoittain krenkkaa, mutta pääosin ollaan oltu hyvässä kunnossa. Varpaat eivät ole onneksi tänä talvena vaivanneet ollenkaan, kun ei ole ollut kovia pakkasia. Hessu lenkkeilee mielellään ja tassu nousee reipasta tahtia etenkin, jos saa ihan oman egonsa kanssa mennä. Muut koiraseuralaiset lähinnä tympii. Kotona Hessu on rasittava, niinkuin kyllä aina on ollut. Tekee ihan justiin, mitä haluaa. Päästät sen pissalle yömyöhällä, niin sehän menee, mutta toimituksen jälkeen kävelee keskelle parkkista ja kaatuu sinne kyljelleen. Mikäs siinä maatessa. Etenkin, kun tietää savun nousevan minun korvista.
Jos ei saa nuolla paistinpannua puhtaaksi, vaikka tapana on ollut hoitaa esipuhdistus, niin voihan pannun aina itse ottaa pois tiskikoneesta. Nih.
Uusi selänlämmitinnuttu - Jumppa-Pomppa. Vaikuttaa aika pätevälle tuotteelle!
