Etsintähommia

Vaikka on synkkää ja pimeää, on meillä aika kiva treenipössis! Ollaan tehty paljon, mutta koitan referoida tähän muutamia tapahtumia ja treenejä. Aloitan iloisesta yllätyksestä. Saimme Jaken kanssa Suomen Palveluskoiraliitolta huomionosoituksen ansioituneesta pelastuskoiratoiminnasta. Valintaa perusteltiin mm. aktiivisella etsintöihin osallistumisella ja pelastuskoiratoiminnan kehittämisellä. Kaikki kolme huomionosoituksen saanutta koirakkoa olivat myös olleet löytämässä kadonneen.

Kuva: Piia Heinilä

Osallistuttiin Jaken kanssa paikalliseen VAPEPA-harjoitukseen ja siitä jäätiin hieman tyhjin käsin. Tehtävänä oli ison metsäalueen tutkiminen. Päätimme haravoida alueen läpi noin 60 metrin leikkauksin. Heti lähtiessämme autolta Jake nosti jäljen, joka kulki hiekkatietä myöten. Isoa kenkää seurattiin, mutta jätettiin, kun jälki ei tullut meidän alueellemme ja kyllähän tiellä ihmisiä kävelee. Sitten ehdittiinkin rämpiä maastossa tunti, kunnes törmättiin taas jälkeen. Se meni polkua myöten, poistui hetkeksi metsään, meni hiekkatielle, taas metsään, polulle jne. Jälki oli arvioni mukaan n. vuorokauden vanha ja se oli Jakelle vaikea. Etenkin uraltapoistumiset ovat meille haaste, joihin kuluu paljon energiaa. Hukkailtiin jälkeä monesti ja jossain kohtaa kaiken vaivan jälkeen päätin, että annetaan jäljen olla ja jatketaan vanhan suunnitelman mukaisesti. Jälki oli sen verran vanhakin, että mietin mahtaneeko se kuulua harjoitukseen. Aluetta oli vielä jäljellä hyvä siivu. Jossain kohtaa johto käski meidät tiettyyn koordinaattiin, joka oli tutkimattomalla osalla aluettamme. Löysimme sieltä muovinuken. Jake ilmaisi nuken, mutta se ei selkeästi merkannut esineeltä jälkeä. Päätin tehdä reilun sulkuympyrän. Sululta Jake nostikin jäljen, joka meni yllätyksekseni aiemmin ajamallemme vanhalle jäljelle. Päättelin, että ajoimme takajälkeä, vaihdoimme suuntaa ja jäljestimme nuken paikan ohitse. Jälki ei mennyt siis nuken luokse...Kengänjälkiäkin taas näkyi, kun jälki kulki pitkään metsäkoneen urassa. Jossain kohtaa taas oltiin vaikeuksissa ja päätin, että nyt annetaan tämän jäljen olla, kun se ei todennäköisesti edes kuulu harjoitukseen, koska meni nuken ohitse. Miksi Jake ei nostanut nukelta mitään jälkeä??? Johtopaikalla lopulta selvisi, että nukke oli viety metsään n. 36 tuntia aiemmin. Eli "nuken" jälki oli vielä vanhempi kuin ajamamme. Tämä oli meille nyt hieman liian vaikea rasti, mutta tulipahan käytyä ja pitäisi noita vanhojakin toki treenata.

Kuluttavan harjoituksen vastapainoksi Jake pääsi hurvittelemaan varikkoetsintään Destialle. Lystiä sillä olikin! Haukkui innoissaan ekan piilon ihan ilman mitään tarkentamista. Täällä se on jossain 20 metrin säteellä! Kyllä meikä osaa! 😃 Loput piilot menivät onneksi ihan asiallisesti. Myös Kössi pääsi Destialle hommiin ja oli ihan huisin etevä. Tämä sille ensimmäinen etsintäharjoitus. Eka maalimies pistettiin kävelemään alueelle Kössin nähden ja tämä vielä haukutti koiran lähtiessään. Liikkeelle lähdettyämme Kössi lähti heti etsimään  ja käytti nenäänsä hyvin. Se sai maalimiehen hajun lastauslaiturin päältä ja paikansi sen laiturin alle. Niin vain pentu alkoi komeasti haukkumaan päästyään ukolle! Kaksi muuta maalimiestä olivat valmiina piilossa. Toisen Kössi paikansi romujen seasta. Nyt se ei pimeässä nurkkauksessa nähnyt maalimiehen jalan alla olevaa purkkia eikä osannut alkaa haukkumaan. Maalimies hieman kopsutti purkkia, niin saatiin tähänkin pari haukahdusta. Viimeinen löytö oli kaikista paras. Kössi sai hajun kauaksi mökkikylästä. Se kuitenkin joutui tekemään jonkin aikaa töitä paikantaakseen ukon. Kun se löytyi, aloitti Kössi vahvan haukun. Tämmöiset treenit tekisivät Kössille hurjan hyvää!

Kööps & Jaakoppi

Kössin toinen etsintäharjoitus tapahtui liinatyöskentelynä Vaakonpuistossa. Tällä kertaa molemmat maalihenkilöt menivät valmiiksi piiloon ja haukutin Kössin itse lähtiessäni. Maalimiehien paikoiksi oltiin sovittu pienet väylien välissä olevat metsiköt. Lähdimme etenemään ja Kössi sinkoili joka suuntaan päättömästi. Nenä sillä oli kuitenkin auki, sillä se bongasi maalimiehen tuoreen menojäljen ja lähti seuraamaan sitä metsäkaistaleeseen. Päästin 40 metrin jälkeen Kössin liinasta irti, kun näin sen vaihtavan ilmavainulle. Maalimies olikin ihan lähellä. Kössi kävi ukon jalan/purkin viereen maahan ja aloitti haukkumaan. Jes! Jatkettiin hommia ja koira hieman rauhoittui liikkeissään. Jossain kohtaa se  hieman reagoi metsäkaistaleeseen tuulen yläpuolelta. Siitä ei kuitenkaan saatu mitään ylös. Kierrettiin tuulen alapuolelle ja nyt Kössi ampaisi metsään kuin sähköiskun saaneena. Mahtava reaktio. :) Sieltä löytyi ukko ja taas haukku lähti ihan kivasti käyntiin. Onnistunut harjoitus tämäkin!

Nappula-koira

Onnistumisia

Miten hyvä mieli onnistuneista treeneistä tuleekaan! Ne pitävät suupielet korvissa helposti seuraavankin päivän ajan ja uutta treeniä ei meinaa malttaa odottaa. Ollaan saatu molempien, Jaken ja Kössin, kanssa nauttia nyt näistä.

Jaken ollaan pyritty panostamaan etsinnän omaisiin harjoituksiin ja tätä vielä jatkamme tovin. Eka treeni oli selkeä jäljennostoharjoitus. Erikoisuutena oli tieto, että aivan jäljen vieressä oli ollut kaksi ulkopuolista henkilöä tutkimassa riistakameraa. Lähdimme partioimaan. Oltiin edetty 500 metriä, kun Jake nosti jäljen. Se jäljesti sitä eestaas molempiin suuntiin. Samalla tajuttiin, että ihan vieressä oli pömpeli puussa eli tässä olivat käyneet ne ennalta mainitut ulkopuoliset henkilöt. Jatkoimme matkaa ja heti 10 metrin päästä Jake nosti taas jäljen. Tämän täytyi olla oikea jälki. Se lähti jäljestämään oikeaan suuntaan, mutta kääntyi nopeasti takajäljelle nostaen esineen muutaman metrin päästä. Oli mielenkiintoinen paikka. Jake on ollut tosi varma jäljen suunnan määrityksessä, mutta nyt olisi jännä nähdä, että lähteekö se takajäljelle, kun on nostanut esineen sieltä. Päästin koiran jatkamaan hommia. Se lähti takajäljen suuntaan, jäljesti viisi metriä ja kääntyi oikeaan suuntaan. Ajattelin hieman testata koiraa enkä lähtenyt sen perään. Jake jäljesti 20 metriä pysähtyi ja kääntyi katsomaan "meinaatteko tulla vai meenkö itekseen?". En siis omalla toiminnallani saanut aiheutettua koiralle epävarmuutta jäljen suunnan määrityksessä, vaikka tilanne oli haastava jo valmiiksi. Jälki ei ollut pitkä. Jäljesteltiin se nopsaan ja löydettiin lopusta maalimies.

Jakelle tarjottiin myös harvinaista herkkua eli iso sokkoharjoitus taajamametsässä. Alue oli iso (n. 600m x 250m) polkuja täynnä oleva metsikkö, josta löytyi haastetta korkeuserojen muodossa. Tuulen suunta vaihteli koko ajan, mutta ilma tuntui liikkuvan. Alueella liikkui jkv ulkoilijoita. Päätimme aloittaa työskentelyn alueen länsireunasta. Tulimme alueen rajalle ja mietimme etsintäsuunnitelman muuttamista, kun Jake alkoi vetää hihnassa kuono pystyssä. Ohi oli juuri mennyt kaksi koiranulkoiluttajaa, joten en vielä reagoinut asiaan. Pian Jake kuitenkin tempaisi liinasta lujaa ja päästin sen menemään. Saattoiko sillä olla haju heti? Jake nousi rinteen päälle ja sillä todellakin oli vahva haju. Se joutui tekemään töitä tarkentamisen suhteen, sillä haju oli noussut rinteen alta mäen päälle ja painunut siihen. Pian Jake kuitenkin tajusi laajentaa ja löysi henkilön. Oli hauskaa nähdä, että koiralla oli nenä auki, vaikkei vielä oltu edes aloitettu työskentelyä. Seuraavaksi lähdimme sulkemaan aluetta länsi-etelä -reunoilta. Eteläreunan lopulla jyrkänteen kohdalla Jakella oli pieni reaktio, mutta muuten oli hiljaista. Jatkoimme kiertämistä itä- ja pohjoisreunoille. Koira alkoi pohjoisreunaa edetessämme aktivoitumaan merkittävästi. Karttaan alkoi kertyi merkkejä, mikä itselleni kertoo, että alue on "kuuma". Se tulisi tarkastaa huolella. Menimme sisemmälle aluetta ja sieltä alkoi tulla myös jälkireaktioita. Emme kuitenkaan lähteneet jälkiä tosi tarkoituksella ajamaan, koska alue oli sen verran runsaasti liikuttu ja jäljet saattoivat olla kenen vaan. Jatkoimme kuuman alueen haravointia länteen päin, kunnes Jake sai vahvan hajun ja ampaisi liikkeelle. Ryntäsimme kartturin kanssa perään ja toinen maalihenkilö löytyi isojen kivien keskeltä. Tässä kohtaa olimme työskennelleen lähes 2,5 tuntia ja johto sanoi, että hommamme on taputeltu nyt. Mutta oli kyllä hyvä harjoitus. Oikein oppikirjatapaus siitä, miten koira voi reagoida pieniin hajurippeisiin ja miten niistä merkeistä muodostuu kartalle selkeä kuuma alue.

Maalihenkilöiden paikat on merkattu oranssilla tähdellä. Punaisilla merkeillä reaktioiden suuntia ja aktivoitumista. Tallennus unohtui päälle, joten poistumisjälkemme vähän sotkee keskellä aluetta...

Kössi on päässyt treenaamaan hakua ja osoittanut olevansa siinä varsin potentiaalinen! Otettiin ensimmäisessä hakutreenissä 4 pistoa ja syvyys heti lähes 50 metriin, vaikka maasto oli tosi haastava. Apuja toki käytettiin runsaasti. Maalimiehet otettiin yksi kerrallaan ja Kössin näki niiden häviävän maastoon. Ekalla pistolla Kössi pysähtyi hetkeksi miettimään, että mitähän tässä oikein tapahtuu, mutta jatkoi sitten matkaa mennen reippaasti maalimiehelle. Muilla pistoilla se meni täysillä loppuun asti, vaikka maastossa oli kumpareita ja uranylityksiä välissä. Minusta on ihan parasta heti opettaa pennulle, että maastot ovat vaihtelevia ja pistot pitkiä. Lopuksi otettiin erikseen ilmaisua ekan kerran vieraan ihmisen kanssa. Kössi haukkui hyvin purkkia myös vieraan luona.

Tokan treeni kaava oli aika samanlainen kuin ekassa. Nyt kuitenkin aloitimme ilmaisulla ja siitä sitten eka maalimies lähti maastoon. Kössi teki hienon piston ja aloitti ilmaisemaan tullessaan maalimiehelle! Jess!! Kolmannella maalimiehellä kokeiltiin ottaa vain ääniapu. Ukko antoi "avuksi" möreän hei-huudon, joka oli pennun mielestä karmivan mörkön ääni. Kössi lähti pistolle reippaasti, mutta pysähtyi puoleen väliin. Vähän arvelutti...kuitenkin homma kiinnosti sen verran, että pentu jatkoi perille asti. Maalimiehellä odotti iloinen yllätys, kun metsässä ei ollutkaan mörköä ja palautuminen oli ilmeisen nopeaa, sillä Kössi kajautti vielä kumean haukahduksen purkille! On se kyllä melkoinen jäämies. 😊