Kisavalmistautumista

NOMmeihin valmistautuminen alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Ei olla treenattu kovin paljoa, mutta pääosin ollaan saatu ihan hyviä onnistumisia. Enää tarvitsisi tehdä joku hyvin hallittu esineruutu- ja janatreeni. Janaa ollaan nimittäin tehty nyt vain kertaalleen ja se meni ihan päin honkia. Ei kylläkään koirasta johtuvista syistä, mutta ei ole kivaa jättää valmistautumista huonoon treeniin.

Jälkiä en taida enää ajaa ennen kisoja. Kokeiltiin häiriöistä jälkeä edellisissä treeneissä ja se meni hyvin - tähän on hyvä jättää. Vieras jäljentekijä teki n. 500 metriä pitkän lenkin, johon tehtiin kaksi hallittua harhaa ja vietiin jäljen viereen häiriöhenkilö seisomaan. Lisäksi jäljen yli pyyhkäisi kahdesta kohtaa kaksi koiranulkoiluttajaa. Ajoimme jäljen ihan tuoreena, vartin ikäisenä. Jake nosti jäljen hyvin. Ei olla lie ikinä ajettu näin tuoretta jälkeä, mutta en kyllä koirasta olisi jälkeä arvannut ihan tuoreeksi. Se jäljesti ihan samalla tavalla kuin 1-2 tuntista jälkeä. Harhojen kohdalla Jakella ei nenäkarvakaan värähtänyt. Häiriöhenkilön vierestä mentiin myös täysin omassa kuplassa eikä koira tainnut häntä edes havaita. On se hassu otus...Pian häirikön jälkeen jälki loppui keppiin ja se nousi hyvin.

Punaisella oma jälki ja muilla väreillä harhat. Häirikkö on salama!

Tottis on vielä vähän vaiheessa, lähinnä ohjaajan osalta. Arveluttaa osaanko olla vuosien jälkeen liikkurin ohjattavana...Koiran puolesta pitäisi kaikki olla ihan kunnossa. Ryhmäpaikkista ei tosin olla treenattu vielä.

kuva: Terhi Järvenpää

Kössi on melko vauhdikkaassa hulivili-iässä. Se on suorastaan aika kuriton rasavilli. Kössin kanssa ollaan tehty muutama jälkiharjoitus ja taas pitää hieman edetä vaikeusasteen suhteen. Tein itse 100 metrisen jäljen tienvieruksen hyvin ohuelle ja lyhyelle nurmelle. Jäljellä oli mutkia ja yksi kävelytien ylitys. Vanhensin vartin verran. Tähän asti Kössi on jäljestänyt rauhallisesti, mutta nyt suorastaan ryysittiin ja jokunen pukkihyppykin nähtiin. Näillä keinoin ei toki pentu päässyt etenemään vaan maltin kautta. Selvittiin helposti maaliin, mutta täytyy nyt kitkeä heti pois tämmöinen käytös jäljellä.

Seuraavaksi tehtiin ensimmäistä kertaa vieras jälki. Tällä kertaa oltiin pellolla ja nurmi oli 20 senttistä. Tuuli oli tosi voimakas. Jäljelle tuli mittaa 100 metriä ja taas siinä oli paljon kaarteita. Villinä heittona puoliväliin laitettiin keppi! En ole opettanut Kössille vielä keppejä, mutta se on kauhean utelias ja ajattelin, että se saattaisi spontaanistikin kiinnostua kepistä. Lopussa oli ruokapurkki. Kössi oli lähdössä taas aika toheissaan eikä meinannut rauhoittua. Muutamaa pientä hetkeä lukuunottamatta se kuitenkin jaksoi jäljestää alusta loppuun keskittyneesti. Ruokarytmi on nyt suunnilleen 4 ruokaa/4 tyhjää ja kyllähän vauhti tyhjillä kiihtyy. Keppi oli Kössille selkeästi iloinen yllätys - se reagoi heti kepin hajuun, etsi sen ja otti suuhunsa. Pääsin hyvin siis palkkaamaan keppilöydöstä. Mielelläni aika nopeasti menisin siihen, että jäljen lopussa ei ole kuumottavaa ruokaa vaan "vain" keppi.

Tuli tehtyä myös yksi jäljennostoharjoitus Kössille. Ei mennyt yhtään niinkuin piti, mutta toisaalta oli aika valaiseva. Tein itse metsään jäljen. Siinä tuli jäljennostokohtaan reilusti tyhjää, mutta olettamani jäljennostopaikan jälkeen alkoi ruokaa olemaan siellä täällä jäljen loppuun asti. Pituutta oli vain 50 metriä, kun pääpaino oli jäljennostossa. Vanhensin jälkeä puoli tuntia. Lähdettiin Kössin kanssa vain kuljeksimaan metsään ja tarkoitus oli nähdä, että reagoiko pentu jälkeen. "Jäljennostomatkaa" oli 50 metriä - ajattelin pennun siinä matkassa hieman rauhoittuneen. Kyllä se ehtikin hieman rauhoittua, mutta törmätessään jälkeen se sinkosi hajuvanaan kuin ohjus ja juoksi suoraan loppupurkille...jäljestämiseksi kutsuttua toimintoa ei kyllä nähty. Eli ilmeisesti puoli tuntia oli aivan liian tuore, kun sen pystyi ratkaisemaan tällä tyylillä aivan leikiten.

Kössi teki ensimmäisen partiointiharjoituksensa. Se on jo osoittanut olevansa ihan saakelin itsenäinen ja rajoitteeton, ei edes heippoja sano lähtiessään. Niinpä en aio yhtään tukea sen irtoamishaluja...Sijoitettiin kaksi maalimiestä metsään ja lähdettiin etenemään tuulen yläpuolelta. Saatiin hyvin tyhjää alle, pentu hiukan rauhoittui ja alkoi kulkemaan lähempänä minua. Siinä vaiheessa käännyttiin tuulen alle ja otettiin reaktiot maalimiehistä. Kössillä oli hyvin nenä auki ja se ampaisi oitis ukkojen luokse. Se on ihan luotu hakukoiraksi. Niinpä harjoittelemme jälkeä jatkossa koko syksyn. 😃

Ekasta kerrasta lähtien oli näköjään selvää, että jotain täytyy saada suuhun palkan jälkeen. Kuvat: Timo Koivukangas

 Purkkivaras

Harrastuskoira ja terveys

Jake on koko ikänsä tykännyt käyttää kroppaansa täysillä ja se vaikuttaa suorastaan nauttivan, kun saa kaahata ihan siinä limitillä kuin rallikuski konsanaan. Tällejä tulee kymmeniä vuodessa, mutta niistä ei pahemmin valitella.

Olen melkein vuoden suunnitellut, että Jake täytyisi kontrollikuvata ainakin selän osalta ja tehdä muutenkin kunnollinen ortopedin tsekkaus, tai ehkä pikemminkin vammakartoitus. Nyt sain viimein aikaiseksi varattua siihen ajan ja käytiin kunnon syynissä. Sopivasti juuri paria päivää ennen Jake teloi taas takajalkaansa, niin tulipa senkin tilanne tarkistettua samalla.

Lyhykäisyydessään jumituksia löytyi vähän sieltä täältä. Pääasiassa kuitenkin selästä. Se oli kipeä ja vähän jäykkäkin. Röntgenissä selkä oli kuitenkin vielä täysin priima - ei ollut pienintäkään spondaripiikin alkua tms. Lonkat olivat myös hyvässä kunnossa. Toista kyynärää Jake hieman aristi ääriasennossa ja sieltä löytyikin yllättäen nivelrikkoa. Löydös oli aika samanlainen kuin Hessulla 9-vuotiaana. Rikko on onneksi ns. hyvässä paikassa, eikä toistaiseksi koiraa vaivaa. Kurjaa tietenkin, että jo 7-vuotiaana Jakella on iän ja kovan käytön mukanaan tuomia muutoksia, mutta toisaalta hirmu hyvä juttu, että sen nyt tiedän. Myös varpaissa oli osassa hieman jäykkyyttä ja paksuuntumaa, mikä ei kyllä yhtään yllätä. Kaahaamisella on seurauksensa kropassa ja röntgenkuvalöydökset olivat tyypillisiä aktiivisen harrastuskoiran luustomuutoksia.

Jaken kyynärä 7v. iässä

Hessun kyynärä 9v. iässä

Jaken harrastus- ja arkielo jatkuu ihan samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta vähäisetkin agilityhömpöttelyt jätetään nyt pois. En halua tilannetta edistää ns. turhan takia. Siellä kuitenkin tulee juuri niitä pahoja iskuja etupäälle kovassa vauhdissa. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että tuli tämmöinen perusteellinen terveystarkastus tehtyä!

Hessu lempipuuhassaan eli saanut koko jengin painimaan kanssaan.

Kevyttä menoa

Viime viikot ovat menneet hyvin vähällä treenillä, vaikka varmasti pitäisi panostaa hulluna NOMmeja ajatellen. Työt häiritsevät harrastamista.

Jälkiä ollaan ehditty tekemään vain kaksi. Ensimmäinen meni aivan penkin alle, kun jälki oli tehty vieraan uroskoiran kanssa. En arvannut sen olevan Jakelle niin iso ongelma, mutta sillä meni kyllä aivan pasmat sekaisin. Jälki oli melkoista selviytymistaistelua, mutta se kuitenkin ratkottiin ja kaikki kepit nousivat.

Seuraava jälki olikin sitten hurjan hieno. Tarkoitus oli ottaa normaali jäljennosto maastossa, mutta Jake nosti jäljen jo hiekkauralta. Se jäljesti sitä hiekalla lähes 100 metriä ja ajattelin, että antaa mennä vaan. Jäljellä oli mittaa n. 800 metriä ja se ei todellakaan ollut mikään helppo. Välillä mentiin niin pitkiä aikoja polkuja myöten, että aloin jo epäillä koiran vaihtaneen jäljen. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt. Kaikki kepitkin nousivat jälleen mallikkaasti, joten edellisen kerran taistelujäljestä ei muistoja jäänyt kuin korkeintaan ohjaajalle.

Tottista ollaan treenattu ilman liikkurointia. Olen hajottanut normaalin liikeketjutuksen ja tehnyt tokomaisemmin. Hieman koiran nopeus on jäävissä kärsinyt, kun liikkeitä ei tehdä juoksusta ja käsky saattaa tulla missä kohtaa askellusta hyvänsä.

Myös Kössi on edennyt treeneissään, vaikka senkään kanssa en ole ehtinyt tekemään paljoa. Jäljellä pidän kovasti Kössin tavasta työskennellä. Se on hyvin rauhallinen ja maavainuinen. Ohjaajalla on edelleen helppoa. Ollaan tehty toistaiseksi hyvin lyhyitä (50m) jälkiä loivilla kaarteilla. Nyt pennun jaksaminen on kuitenkin parantunut ja luulen, että pituutta pystytään reilusti lisäämään.

 

Tottiksessa ollaan edetty siihen, että Kössi tarjoaa kontaktia myös lievässä häiriössä ja leikkii. Se osaa leikkiä kahden pallon leikkiä ja myös tyynyyn pureminen tuntui olevan mieluisaa. Teimme ensimmäisen reaktioharjoituksen vapaana partioiden ja Kössi yllätti leikkimällä sujuvasti kahden pallon leikkiä myös vieraan henkilön kanssa.  Se on kyllä kauhean kiva ja helppo pentu.

Pentu kasvaa ja vanhus vanhenee

Kössillä on nyt ikää 14 viikkoa ja painoa on kertynyt jo 12,5 kiloa. Se on edelleen rauhallinen ja helppo pentu. Vähän kerrassaan täpäkkyyttäkin alkaa jo tarvittaessa löytymään. Kössi osaa seurata ruokaa mukavan intensiivisesti ja ruoka pennulle muutenkin maittaa erinomaisen hyvin. Luopumista vaativat jutut ovat hieman työn alla palkkaan jumiutumisen vuoksi.

Jälkiä olen tehnyt Kössille 2-3 kertaa viikossa. Alustana olen käyttänyt hyvin matalaa nurmea, paitsi tänään tehtiin eka metsäjälki. Nurmella Kössillä on ollut nappula lähes joka askeleella. Yksittäisiä tyhjiä olen jättänyt. Kössillä on selvä kuva, mitä se on tekemässä ja se hakeutuu takaisin jäljelle joutuessaan sivuun. Se etenee maltillista vauhtia eikä pyöri. Ohjaajan homma on siis toistaiseksi helppoa.

Nurmella tehtiin tällä viikolla ensimmäinen jäljennosto. Pyrin, että koira olisi edennyt jälkeä kohden rennosti löysällä hihnalla (ajan vielä tavallisella hihnalla), mutta liekö se sai hajun kauempaa, kun veti vauhdilla kohti jälkeä. Tulimme jäljelle suorassa kulmassa, Kössi reagoi jälkeen ja päästin irti hihnasta. Kössi lähti ensin takajäljelle, mutta viiden metrin päästä kääntyi itse, lähti oikeaan suuntaan ja löysi sieltä ruokaa. Just hyvä. Myös tänään ekalle metsäjäljellemme otin jäljennoston. Se tosin meni plörinäksi, kun ei Kössi yhtään tajunnut, mitä ollaan tekemässä ja kimpoili eteenpäin keppejä pureskellen. Otin lopulta kepin pois pennun suusta, niin se yhtäkkiä hiffasi, että tässähän on jälki. Se lähti seuraamaan jälkeä ja löysi taas ruokaa. Metsään en nappuloita viljellyt läheskään joka askeleelle. Liekö sen takia vai miksi - Kössi eteni todella hitaasti ja varovaisesti jälkiä tutkien. Välillä sitä vaikutti suorastaan jännittävän, että minkä suurpedon jälkiä tässä seurataan, kun ihan metsässä on kulkenut. 😅 Mutta hienosti loppupurkille asti ilman apuja selvittiin.

Hessulle helteet ja viimeinen kuukausi on ollut raskasta. Se ei ole juuri halunnut lenkkeillä ja on vaikuttanut kipeältä nivelistään. Olen antanut sille kipulääkettä ja lenkit ollaan pidetty lyhyinä. Kotona se on onneksi normaalin pirteä ja tykkää leikkiä pennun kanssa. Hessu tekee myös pitkiä uintilenkkejä ja sitä on suorastaan vaikeaa saada takaisin rantaan. Hieronnan ja venyttelyn avulla saatiin onneksi tilanne paljon paranemaan, ja nyt taas jalka nousee lenkilläkin. Selvää on kuitenkin, että alamme olla yhteisen taipaleemme loppusuoralla. 💕

Jaken kuulumisista nopeasti todettuna todettakoon, että korkkasimme vepen avoimen luokan. Meillä on ensimmäinen liike, veneen rantaanvienti ohjaajan ollessa ulapalla, vielä ihan vaiheessa, joten menimme kokeeseen kuin maksulliseen harjoitukseen. Koepaikka oli kuitenkin maksettu jo ennen luokkasiirtoa, joten oli win-win mennä kokeilemaan. Mielestäni koiralle tekee tosi hyvää käydä "treenaamassa" erilaisissa rannoissa ja olosuhteissa. Reissu oli kannattava. Pääsimme ekaa kertaa tekemään liikkeet todella loivassa rannassa ja kovassa sivutuulessa sekä saatiin onnistunut kokemus painavasta pelastusrenkaasta.

Liike liikkeeltä:

1. Veneen rantaan vienti - Koitin hetsata koiraa rantaa kohden koesääntöjen sallimissa rajoissa. Se ei tietenkään ole läheskään yhtä paljon, mitä ollaan toistaiseksi treeneissäkin tarvittu, jotta Jake veisi veneen rantaan eikä toisi minulle. Niinpä Jake meni veneelle ja lähti pienen pyörimisen jälkeen tuomaan sitä minulle. Kun se oli meidän veneen luona käskin koiran pois. Se lähti ja vei kuin veikin veneen rantaan. Olin tosi tyytyväinen, vaikka ohitusta maalitolpista tuli paljon, ja ylimääräisiä käskyjä. Tärkeintä, että aika vaivattomastikin sain Jaken unohtamaan minut.

2. Pelastusrenkaan vienti - Rengas oli tosi painava. Jake lähti viemään sitä aika rauhallisesti ja suorastaan pysähtyi, kun köysi kiristyi ja renkaan paino tuli vastaan. Olin ihan varma, että se irrottaa, mutta niin vain se hitaasti veti renkaan hiekkarannalta ja vei veneelle täydellisesti.

3. Ohjattu veneen nouto - Jake tarkkaili häiriövenettä veneiden siirtymän ajan, mutta meni ongelmitta oikealle veneelle. Ohitusta tuli taas. 

4. Hukkuvan pelastaminen - Taas ohitusta, muuten hyvä suoritus.

Saimme yhteensä 80 pistettä, joka oikeuttin 2-tulokseen. Reissu oli siis odotuksiin nähden täysi menestys! Vielä vaan treeniä lisää veneenhaussa, niin ollaan valmiita metsästämään ykkösiä.